Ulkotalliprojekti, osa 2.

Ulkotalliprojekti, osa 2.

Homma etenee.
 
Ohhoh – huomatkaa, että olen ihan villiintynyt blogini päivittämisen suhteen. 😀 Maaliskuun alussa kerroin meidän uudesta ulkotalliprojektista, joka lähti siitä, että haluttiin lisätä meidän talliin karsinakapasiteettia. Nyt kun lumi on pitkälti sulanut on tallikontin alta kaiveltu sinne jääneitä säilöpaalien muoveja ja vieläkin niitä törröttää sieltä täältä. Kontti nimittäin laskettiin juuri siihen, missä heiniä oli pidetty… Muuten koko remontti on ollut vähän tauolla kiireiden takia. Paljoa siitä ei enää puutu, jotta sinne voi sitten kaviolliset muuttaa asumaan!
Etuseinään on nyt puhkottu molemmat oviaukot ja niihin on asennettu englantilaistyyppiset kaksoisovet. Lämpimällä säällä yläluukut voi jättää auki. Kuvissa näkyvät rampit eivät ole lopulliset, sillä ne ovat liian jyrkät ja heikot. Nykyiset lähinnä helpottavat työn tekoa. Vasemman puoleisen karsinan ovet on irroitettu ja olen alaoven jo ihan itse maalannut punaiseksi. Loput vielä maalaamatta. Ovet todennäköisesti eristetään ensi talvea varten, nyt ne ovat vain yksinkertaista kyllästettyä lautaa.
Kunnilla on erilaiset käytännöt siitä, tarvitseeko siirtotalli rakennuslupaa vai ei. Tein Ypäjän kunnalle selvityksen meidän tallikontista ja konsultoin vielä Forssan rakennustarkastajaa. Ratkaisu oli, että kun kontti on valmis ja siirretty lopulliseen paikkaan tontilla, siitä tehdään rakennuslupahakemus. Toisin sanoen, se saa olla toistaiseksi tuossa, mutta tulee siirtää heti, kun mahdollista. Jos siinä olisi esim. renkaat alla, silloin se laskettaisiin siirrettäväksi talliksi, eikä tarvitsisi lupia. Pelkät vaihtolavakiskot eivät siis riitä.
Toivottavasti projektin kolmososassa meillä asuu jo hevoset tuolla! 🙂
Tässä on vielä lunta – hyi!

 

Toisessa karsinassa on jo kumimattoa. (Karsinassa oli hyvä maalata satulatelineet. :D)

 

 

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *