Pelkkää hyvää.

Pelkkää hyvää.

Kun kaikki sujuu, kuten pitääkin.


On hirveää huomata itsessään piirre, jonka takia varoo olemasta iloinen tai positiivinen. Niin pitkään ja niin paljon on ollut alamäkeä ja pettymyksiä, että ”pelkää” onnea. Mitä, jos taas käy jotain? Viime viikonlopun Hevoset2017 -messut Tampereella olivat kuitenkin todiste siitä, kun kaikki menee oikeasti putkeen!
Tämä oli toinen vuosi, kun olimme Tampereen messuilla oman ständin kanssa. Henkilökohtaisesti olen käynyt näillä messuilla jo ensimmäisenä vuonna 2008. Hienoa nähdä, että tapahtuma on kasvanut ja kehittynyt hurjiin mittoihin vajaassa 10 vuodessa! Kuullun perusteella Hevosmessut ovat varmasti Suomen suosituin hevostapahtuma. Messuille mennään tapaamaan tuttuja ja nimenomaan shoppaamaan! Ohjelma on vain mukava lisä. 🙂
Meillä oli osasto E-hallissa, aivan ohjelmalavan vieressä. Sama paikka ja koko, kuin viime vuonna. Mekin olemme siinä mielessä kehittyneet, että expotapahtumissa käyminen on aina vain helpompaa ja sujuvampaa. Kävimme kasaamassa osaston perjantaina iltapäivällä ja yövyimme sitten Annin luona keskustan tuntumassa. Sain yhdistelmän lähelle lastausovea ja tavarat saatiin helposti lavakärryillä sisään. Ständi oli valmis muutamassa tunnissa! Alkuillasta suuntasimme vielä Kultajousi -liikkeeseen Marko Björsin isännöimille messuetkoille. Oli naposteltavaa, juomaa ja Sanin esiintyminen. Sorruin ostamaan Laukka -rintakorun sekä Annille metallisen palloriipuksen hevosenkengillä. Ehkä oudoin tilanne illassa oli Iltalehden toimittaja, joka bongasi minut ja Alexin ”tv:stä tuttuina” ja jouduttiin haastatteluun. Jättäkää siis mahdollisesti ensi viikonlopun numero ostamatta…. 😀
Kävimme vielä illalla tsekkaamassa Moro Sky Barin, joka on Torni -hotellin 25. kerroksessa!
Lauantaiaamuna olimme messuhallilla puolen yhdeksän aikaan ja saatiin ständi viimeisteltyä. Heti klo 9.00 jälkeen alkoi ihmisiä valua molempiin halleihin tasaisesti ja sitä riittikin koko päivän! Junnutiimi toimitti lippuja ovelle kaikille arvonnoissa voittaneille. Puolen päivän aikaan oli pääaulan Blogisopissa kaikille avoin blogimiitti, johon tuli aivan surkean vähän ihmisiä! Paikalla oli meidän bloggaajia muutama ja me tulimme Alexin kanssa perässä, kun ständin asiakasruuhka oli purettu. Harmittaa, että aina miittejä toivotaan ja kysellään ja kun sellainen sovitaan, ei kukaan vaivaudu paikalle… Etenkin, kun Tampereen Messut ystävällisesti antoivat omat tilat käyttöön ja tarjosivat jopa pientä evästä. Toki aina tulee esteitä, mutta vähän epäilen, että kaikille samaan aikaan… 😉 Blogimaailma ei kehity, jos kukaan ei tee mitään sen eteen. Se lähtee jo omasta aseneesta. At least we are trying. Sunnuntaina onneksi olikin jo useampi bloggaaja rupattelemassa!

”Blogimaailma ei kehity, jos kukaan ei tee mitään sen eteen.”

Molempina päivinä meidän Instagram -tilillä oli Junnutiimin tekemiä live-haastatteluja. Vieraana oli eri bloggaajia, mm. Tuhmaponi -blogin Mari, meidän tiimibloggaajia sekä Pienten ponien elämää -blogin Seija. Live-haastiksia katsoi keskimäärin 40-90 katsojaa. Esittelimme myös Heliten paukkuliivejä A-hallin ohjelmalavalla. Pamauttelu toi kivasti kiinnostuneita ja tilauksia. 🙂 Mira hoiti mainiosti juonnot, joten eiköhän meillä ole juontaja tämän vuoden Blogiexpoonkin…
Koko messuviikonloppu oli oikein onnistunut! Järjestäjille on sanottavana vain pelkkää hyvää. Järjestelyt toimivat, ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, lounas oli herkullista ja ohjelmasisältö tänä vuonna aiempaa mielenkiintoisempaa. Valitettavasti en ehtinyt itse katsoa juurikaan ohjelmaa, mutta mitä kuulin muilta… Kokonaisuus oli sellainen, että kävijät ja näytteilleasettajat viihtyivät ja kaupallisuuden kannalta katsottuna kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Seuraava tämän tyyppinen tapahtuma on varmasti reilun kuukauden kuluttua oleva Hevoset Kaivarissa – toivottavasti siitä tulee yhtä onnistunut!
Lupauduin kertomaan omia mietteitäni vielä viralliselle messuvideolle:

Heliten lavaosuus sunnuntailta:

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *