…ja kuinka sitä hoidetaan eri kikkakolmosin.
Jotkut teistä tietävätkin tarkemmin millainen tapaus on Latvian Ihmeemme, ruuna Akrobats. Kokoa reilut 175 cm, jalkoja kuin hämähäkillä, ystävällinen, mutta niin saamarin tyhmä. Silloin, kun älyä jaettiin, Akro ei ollut siinä jonossa. Se kävi ulkonäkö ja koko -jonossa. Kahdesti. Muutama vuosi sitten olin useamman raa’an hevosen kanssa tehnyt töitä ja yrittänyt kilpailla sitä sun tätä. Tulin siihen tulokseen, että kun sijoitan vähän isomman summan ja ostan kunnon hevosen, ongelmat ovat ohi ja nousukiito voi alkaa. Virhe.
Sen lisäksi, että laitoin viisinumeroisen rahamäärän kiinni hevoseeni, hoidan sitä vähän väliä kaikkien ruhjeiden takia. Akro on kömpelö ja hidasälyinen. Jos tarhassa on yksi puu, se todennäköisesti lyö päänsä siihen. Tehtyämme
700 euron retken Kangasalan klinikalle elokuussa, varmistui kuitenkin, ettei ruuna ole ainakaan jaloistaan rikki. Sen sijaan, se oli rypenyt tarhassa ja telonut selkänikamansa. Akro on sen tyyppinen hevonen, että se mieluiten tarhailisi noin tunnin päivässä ja liikunta suoritettaisiin kliinisissä tiloissa maneesissa. 12 tuntia tarhassa ja ratsastuksen harjoittaminen kotikentällä on aika kyseenalaista. Selkä alkaa kuitenkin olla kunnossa ja
Roosa on jonkin verran päässyt taas treenaamaankin.
Mutta tämähän ei suinkaan jäänyt tähän! Jos sen verran vaivautuu, että hakee blogistani esimerkiksi sanalla ”kenkä”, löytää ihan vain muutaman avautumisen
Akron kavio-ongelmista. Sillä ei siis kertakaikkiaan
pysy ne kirotut kengät kiinni! Aivan sama kuka sen kengittää tai on kengittämättä, se saa kenkänsä revittyä irti ja hyvässä lykyssä vieden kaviosta palasen mukanaan. Sitten ihmetellään, että mitähän nyt keksitään… No, viime viikkoina ollut taas tämä rulianssi. Kun yhden kengän saa kiinni, on seuraavana aamuna karsinassa toinen irtonaisena.
Alex on ollut kiireinen töidensä kanssa, mutta eilen nakitin hänet paneutumaan Akroon oikein kunnolla. Niinpä työn ja tuskan tuloksena ruuna oli saanut rolleri -malliset etukengät, pohjalliset ja silikonitäytteet! Jatkotoimena uusi kengitys jo neljän viikon kuluttua, tarhailua kentällä ja putsit entistä sitkeämmin jalassa.
Kenkä- ja klinikkarupeaman lisäksi olen noin kuukauden verran syöttänyt Akrolle
CHIA DE GRACIAN tuotteita. Tarkemmin sanottuna
Joint Buddya ja normaalia chiansiementä. Ison hevosen nivelet ovat aina normaalia kovemmalla, joten olen yrittänyt säännöllisesti antaa jotain lisärehua nivelten hoitoon. Tähän mennessä en ole sopivaa löytänyt, jollei lasketa Devil’s Relief -(pirunkoura)litkua, jota sain Virosta. Chia de Gracian Joint Buddy rehusekoitus, joka sisältää mm. chiarouhetta, ruusunmarjaa, pirunkouraa, nokkosta, mesiangervoa sekä MSM:ää. Esimerkiksi ruusunmarja sisältää nivelterveydelle tärkeää rikkiä. Erityisen innostunut olin sekoituksen pirunkoura osuudesta. Akro on saanut Joint Buddya 1-1,5 dl päivässä iltaruuan mukana ja suurinpiirtein desin verran pelkkää chiaa.
Säkkiä on vielä hieman jäljellä, mutta kyllähän sen käyttö alkaa jo näkyä. Kintereet eivät naksu enää ja liike on ajoittain letkeämpää. Suolikin toimii. 😀 Alkuun ei tietenkään voinut sanoa, oliko paremman liikkeen takana aikaisemmin selkään piikitetty kortisooni vai kaiken näiden yhteinen tulos. Summa summarum; kengitys, kortisooni ja Joint Buddy ja nyt alkaa pelittää. Seurataan etenemistä… Chiasta puheenollen, meidän Bambe on myös chia-kuurilla. Tammalla on välillä vatsahaavaoireita, joihin ollaan etsitty miellyttävää hoitokeinoa. Bamben mahaongelmiin palataan myöhemmin! Loppuun vielä Akroa pellolla liikkumassa.
Allekirjoittanut
-
Pennie
-
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.