Käsien asento ja niiden käyttö ovat ratkaisevassa asemassa ratsastuksessa yhtä lailla pohkeen kanssa. Niistä ollaan montaa eri mieltä ja kuppikuntaa. Miten sinä käytät käsiäsi?
Kun aloitin ratsastamisen 90-luvulla, taottiin silloin ratsastajille päähän (ja vielä pitkään sen jälkeenkin), että käsien tulee olla nyrkin verran erossa toisistaan ja parin nyrkin verran ilmassa etukaaresta. Nykyäänkin tiedän, että monet opettavat tätä tyyliä ja heille on ”kirosana” pitää ”käsiä reisillä”. Kyynärpäiden asentoon ei juuri puututa, mutta nyrkin pitää pysyä pystyssä. Kyra Kyrklund määrittelee oikean käden asennon siten, että ”voidaan vetää suora linja ratsastajan kyynärpään ja ranteen sekä ohjan kautta kuolaimeen. Olkavarren on oltava kevyessä kosketuksessa ratsastajan ylävartaloon. Jos kyynärpäät sojottavat ulospäin, käsi ja ranne jännittyvät ja ratsastajan käden herkkyyn heikkenee”.
Kun on tarpeeksi ratsastanut erilaisissa hevosilla ja eri valmentajien silmän alla, oppii käyttämään käsiään hyväksi mieltämällään tavalla. Tällä samalla tekniikalla yritän opettaa omia valmennettaviani. Määritän itse oikean käsien paikan niin, että kädet ovat hartian levyiset, kyynärpäät kyljissä 90 asteen kulmassa suhteessa ohjaan. Käytänkin termiä ”limput kainaloissa”, jos käsivarsi irtoaa kyljestä ja nyrkit lähtevät yhteen. Nyrkki pystyssä, peukalot jopa hieman ulospäin ja kuten sanottu, noin parin nyrkin verran irti etukaaresta. Käsi työskentelee sivulta sivulle ja edestä taakse tarvittaessa. Ei sahaten, eikä vempaten – ainoastaan johtavalla ohjasotteella tai pidätteellä, joka lähtee kyynärpäästä hivenen taaksepäin.
Ohjaa ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina. Pitäisi mieltää, että nyrkin tiukkuus on sama, kuin kädessä olisi vaikkapa kananmuna. Osa valmennettavistani tietää, mitkä ovat ”prinsessasormet”… Eli ratsastaja kuvittelee ohjasotteen olevan yltiö pehmeä, kun nyrkki on hieman auki ja joskus vielä oikein pikkurilli pystyssä. Hevonen voi nykäistä helposti ”löysästä” kädestä ohjat ja myös myötääminen on vaikeampaa. Sormia voi tarvittaessa liikutella nyrkissä, jos haluaa aktivoida kuolainta tai esim. irroittaa roikkuvan hevosen. Lisää tästä tekniikasta voi lukea täältä.
Tasaiseen tahtiin löytyy kiistelyjä ns. ”kädet reisillä” ratsastamisesta. Se kuulemma muuttaa käden kovaksi jne. Täytyypä sanoa, että hölynpölyä. Mikä tahansa lukittu käsi on kova; oli se sitten oikealla paikalla, reidellä tai vaikkapa selän takana. Jos käsi on passiivinen, eli myötäys ei ole kohdallaan, pidätteet ovat väärässä paikassa tai liian kovia, ei ole silloin väliä missä ratsastajan käsi on. Se ei kuitenkaan palvele tarkoitusta. Useampaan kertaan olen todennut matalan, leveän käden rentouttavan kuumia, herkkiä ja vastahakoisia hevosia. Matalampi käsi ohjaa ja houkuttelee hevosta eteen alas yhtä pohkeen kanssa. Pyöreäksi ratsastus (peräänanto, muoto) lähtee aina takaa pohkeesta liikkeelle, ei koskaan kädestä! Kun hevonen kuuntelee pidätteitä ja myötäyksiä, voi käden nostaa matalammalta ”oikeaan” kohtaan. Kotona treenatessa kädet voivat olla eri kohdissa, ”showkädet” erikseen.
Muista, että hyvä ratsastaja osaa määritellä käden paikan hevosen ja tilanteen mukaan! Jokaisella ratsastajalla ja valmentajalla on oma tapansa – ei voi sanoa, etteivät ne toimisi tietyissä mitoissa. Kaikkien niiden tulisi kuitenkin perustua hevosen rentouteen ja oikea oppiseen käsittelyyn. Loppuun vielä video valmennettavani blogista, jossa pidän tuntia. Poni on herkkä ja kuuma, eikä aina jaksa keskittyä tehtäviin. Tämä pätkä ehkä hieman avaa minun maailmalta oppimaani ”tekniikkaa” käsien suhteen:
Liian korkea käsi, ”vanhan aikainen”. Oikealla vääriä nyrkkiasentoja. Tekstin lähde ja piirretty kuva: Kyra ja ratsastuksen taito.
Katja V. (quarterkasvattaja, maastakäsittelee yms.) sanoi aika hyvin käsien paikasta. Sanoi että nykyaikana opetetaan liikaa sitä, että käsiä pitää pitää täysin samassa paikassa täysin paikallaan ja yms. Käsillä pitää kokeilla miten erilaiset otteet toimivat! Voi levittää, nostaa ylös jne. niinkuin länkkärissä tehdään. Ja monet länkkärihepat menee löysin ohjin "peräänannossa", joka on tosi hienoa! 🙂
Nimenomaan näin! Ihailen westernpuolen ratsastajia, heillä hevosen oikea käsittely ja rennoksi ratsastus enemmänkin sääntö kuin poikkeus! 🙂
Voi Penina, miks oot siellä jossain kaukana 😀 Onneks voi sentään lukea näitä vaikka ei siun oppiin muuten pääsekään 🙂
Riippuu mistä katsoo… 😉 Tarpeeksi valmennettavaa väkeä, niin tulen minne vain! 😀