Hurraa, olen todella aktiivinen ja vastailen taas yhteen kysymykseen! 🙂 Ajattelin tehdä tästä postauksesta ikuisuusprojektin, eli sinne saa laittaa koko ajan uusia kyssiä…
”Trakehnertammallani on vahva, paksuhko kaula ja pitkänomainen selkä. Se kulkee aina todella etupainoisesti, ja sen pää on vaikea saada ylös. Sen saa kyllä helposti ratsastettua pyöreälle selälle, mutta ryhtiä hevoseen ei yli tunnin ponnistelullakaan saa kunnolla. Ja hepalla on melko lyhyet askeleet. Se on herkkä suustaan ja pysähdykset ravista ja käyntiin siirtymiset laukasta ovat tälle helppoja, mutta kokoaminen on ongelma. Mitä suosittelisit tekemään että saisin heppaa käyttämään paremmin takapäätä, saamaan enemmän ryhtiä ja ylipäätään saamaan painoa taakse?” – Juliet Jousjärvi
Ratsuhevosen etupainoisuus johtuu yleensä joko rakenteesta (massiiviset rodut, esim. suomenhevonen, torinhevonen) tai sitten ratsastuksellista viasta (lihaksisto, väärin ratsastus). Kummassakin tapauksessa olen korjannut hevosta samantyylisesti eli ratsastettavuuden kautta. Etupainoinen hevonen harvemmin käyttää ylälinjaansa, selkäänsä tai takajalkojaan oikein. Se tukeutuu liikaa ratsastajan ohjaan eli ”makaa” kädellä. Takapää siis laahaa jäljessä ja turpa viistää maata. Jos hevosen tulisi liikkua ylämäkeen, niin etupainoinen hevonen juoksee alamäkeen.
Etupainoisen hevosen korjaaminen alkaa siis syystä riippuen painon siirtämisestä takapäälle. Jos hevonen on vain rakenteellisesti edestä raskas, tulee ratsastajan vain jaksaa korjata hevosta ratsastettaessa jatkuvasti. Jos taas syynä on heikko lihaksisto, tulee ensin saada liikunta, ruokinta ja kunto kohdilleen, jotta ratsastettavuuden korjaamisesta on jotain hyötyä. Etupainoisuuden korjaaminen ei tapahdu hetkessä, eikä hevoselta voi vaatia heti alkuun itsensä kantamista pitkiä pätkiä. Kerron kuitenkin nyt ratsastuksellisia vinkkejä, mikäli hevonen on siinä pisteessä, että kaikki muut edellä mainitut ongelmat on saatu ratkottua.
Tapoja on toki monia, mutta itse suosin kahta selkeää linjaa; 1) etuosan nostaminen ja 2) takajalkojen aktivointi. Jos hevonen painaa kädelle ja hakee itseään liian syvälle alas tai kuolaimen alle, nostan niskan ylös ulko-ohjalla, korvat ylimmäksi. Korjaan siis ryhtiä tällä tavalla vaikkapa tarvittavat sata kertaa kierroksen aikana. Kädellä ei saa ”roikottaa” päätä ylhäällä, vaan ryhti korjataan pätkittäin, jotta hevonen oppii kantamaan itse päänsä ja käyttämään ylälinjaa. Samalla, kun ojennan ryhtiä ohjalla käytän pohkeita ”nostamalla” molemmilla jaloilla vatsaa ja selkää ylöspäin sekä ratsastan eteenpäin. (Pinkin metodin tuntevat tietävät tämän hevosen vatsalihasten aktivointina.) Tätä systeemiä käytetään siis vain pätkittäin, ei jatkuvana painostuksena!
Helppo ja hyödyllinen tapa aktivoida takaosaa ovat siirtymiset, etenkin käynti-ravi-käynti. Näppärä tapa toteuttaa tehokkaita siirtymisiä on jakaa keskiympyrä neljään neljäsosaan ja tehdä jokaisella osalla siirtymä. Siirtymisessä tulee pitää huoli, että se on valmisteltu hyvin, jotta takaosa oikeasti tulee alle. Istunnalla valmistelu (polvi-reisi-vatsalihakset) ja ohja tekee viimeisen pidätteen samalla, kun ratsastaja istuu syvemmälle satulaan saadakseen takajalat mukaan. Hyvänä mielikuvana ratsastajien asennointiin käytän westernissä tehtäviä slideing stoppeja… 😉 Muoto on oikeastaan alkuvaiheessa toissijainen, kunhan hevonen ei tietenkään roiku ohjan päällä tai katso yläkautta silmiin. Kevyt työmuoto riittää, jotta ylälinja on töissä edes jonkin verran. Näkemättä on tietysti paha sanoa, joten kannattaa käydä valmentajalla hakemassa hevoskohtaiset neuvot.
Tämä oli tosi hyvä ! (:
Kiva, kiitos. 🙂