IMG_0340

Sahaus vs. irrottelu?

Onko eri ohjasotteet sinulle tuttuja?

Suureksi aiheeksi hevosihmisten keskuudessa on noussut uusi “muotitermi” eli sahaaminen. Tuo ratsastaja sahaa tuossa blogissa, tuo sahaa videolla, tuo ratsastustunnilla… Itsekin olen kuulemma ratsastusvideoillani sahannut (ja ilmeisesti vielä opetankin sitä), joten herää kysymys – tiedätkö mistä on edes kyse? Erotatko sahaamisen ja miten se eroaa ns. irrottelusta? Millainen on epätasainen käsi, entä kova? Näin ollen kuvasin pienen videon ja valaisen hieman ajattelutapaa omalta kantiltani. Katsokaapa tämä pätkä ensin, huomatkaa että videon ohjasotteet on sopivan liioiteltuja! Jokainen ratsastaja ja hevonen on yksilö. Tarvitaan aina eri volyymeja! Ja nämä ovat sitten jälleen minun mielipiteitäni, miten minulle on asiat opetettu aikoinaan ja mitkä olen hyväksi todennut.

Puolipidäte

Tämä on helppo ja varmasti tutuin ohjasotteista! Puolipidätteessä ohjalla pidätetään vain hetken verran, jolloin hevosen kuuluu odottaa ratsastajaa ja sitten seuraavia ohjeita. Puolipidäte ohjalla tulisi tehdä yhdessä istunnalla tehdyn pidätteen kanssa, eli vatsalihakset ja hetkellisesti polvi/reisi. Istutaan siis liikettä “vastaan”. Puolipidätteen toisto ja pituus vaihtelee tehtävän, hevosen ja tilanteen mukaan useasta lyhyestä muutamaan pidempään. Lue lisää puolipidätteestä täältä.

“Sormilla leikkiminen”

Ymmärrätkö mitä tarkoitetaan, kun valmentaja/opettaja sanoo, että “leiki pehmeillä sormilla”? Sormia tulee siis hieman liikutella ja puristella nyrkkiin, kun haluaa hevosen enemmän keskittyvän kuolaimeen, kuuntelevan sitä. Ohjaa EI VEDETÄ kuitenkaan mihinkään suuntaan! Tämä toimii esim. sellaisella hevosella, joka pysähdyksessä vetää pään eteen eli puree kuolainta vasten tai leikkii kuolaimella ja kiskaisee ratsastajan satulasta. Korjaa tilanne tekemällä ensin puolipidäte, istumalla syvemmälle, ajatus pohkeella eteenpäin ja pysähdyksen aikana varovasti “leiki” sormilla. Sormet hellittää, kun hevonen tekee oikein.

HUOM! Yllä olevat ohjasotteet tulee olla huomaamattomia! Käden ei kuulu liikkua kummankaan ns. pidätteen aikana! Jos liikkuu, laske volyymia!

“Ota/anna”

Tässä tarkoituksena opetella myötääminen oikeaan aikaan! Helppo harjoitella vaikkapa ympyrällä taivuttaessa. Aseta sisäohjalla, taivuta sisäpohkeella (ajatus “väistää” kohti ulko-ohjaa) ja kun hevonen taipuu myös niskasta sekä hieman kaulasta > myötää sisäohja hetkeksi pois. Tarkoituksena ratsastaa hevonen ulkoavuille sisäpohkeella. Saada se siis rehellisesti taipumaan ilman, että sisäohjasta vedetään koko ajan hevosta ylitaivutukseen tai vinoksi. Tee pätkissä, eli tarvittaessa taivuta ja myötää taas uudestaan. Päämääränä pystyä ratsastamaan voltti tai ympyrä pehmeällä sisäkädellä, vain tukevaa ulko-ohjaa, kääntävää ulkopohjetta ja taivuttavaa sisäpohjetta käyttäen. Siinä sivussa hevonen rentoutuu ja jopa pyöristyy ylälinjasta. Taivuttelua voi tehdä myös välillä ulospäin, jolloin ulkoapujen käyttöä vahvistetaan.

Johtava ohjasote

Termi kertoo varmasti oleellisen. Hyvä ja harmiton tapa tehostaa sisäpohjetta (tai joskus toisinpäin myös ulkopohjetta), esimerkkinä pohkeenväistö kokemattoman ratsastajan ja/tai hevosen kanssa. Väistö oikealle; pieni asetus vasempaan, johtava ja (puoli)pidättävä ohja oikealle, sisäpohje (vasen) työntää hevosta kohti johtavaa ohjaa > syntyy ristiaskel. Johtavan käden kyynerpään tulisi pysyä kyljessä kiinni, tarkoitus ei ole “lähteä lentoon” koko käsivarrella! Pohje aina mukana! Muista hellittää.

Sahaus/sahaaminen

Toisin kuin väitetään, ei ole olemassa mitään varsinaista nk. irrottavaa ohjasotetta. Ohjista vuorotellen vetäminen ei ole irrottamista! Sahaamisella tarkoitetaan sitä, kun ratsastaja vahingossa tai tahallaan tekee käsillä liikettä, joka aiheuttaa kuolaimen rajun liikkumisen hevosen suussa puolelta toiselle. Liike muistuttaa sauvakävelyä. Sahaamisen syyllistytään yleensä silloin, kun halutaan hevonen “muotoon” eli nenä alas ja kaula kaarelle, unohdetaan siis takaosa ja selän käyttö. Toinen vaihtoehto on hevoselle hermostuminen, rankaisukeino. Sahaaminen ei ole lapojen liikkeiden myötäämistä eikä vuorottaisten puolipidätteiden tekemistä ja mitä näitä nyt on… Usein sahattu hevonen tekee muillakin ratsastajilla “seilaamista”, eli heiluttaa turpaa tai koko päätä puolelta toiselle. Tämä ongelma on korjattavissa johdonmukaisella ratsastuksella. Normaalia vahvemman ohjasotteen voi käsittää vain, jos hevonen on lähtenyt viemään, jolloin oma sekä muiden turvallisuus on vaarassa.

On vaikea sanoa, milloin joku ratsastajalla on semikova tai semipehmeä käsi. Oikea kovakätinen ratsastaja tekee ylivahvat pidätteet, nostaa ja liikuttaa kättä turhaan eikä ymmärrä myödätä edes silloin, kun hevonen ansaitsee sen. Kova käsi tekee kovasuisia hevosia. Moni myös mieltää “löysän kalan” pehmeäksi kädeksi. Eli sellainen ratsastaja, joka hädin tuskin ottaa tuntumaa, ratsastaa ranteet vetelinä ja nyrkki auki. Epävakaa käsi tekee molempia edellä mainittuja. Silloin syynä useimmiten kehonhallinnan puutteellisuus, käsivarsien ja hartioiden jännittäminen. Kun kroppa ei ole jäntevä, lähte käsikin heilumaan ja vaeltelemaan.

Hyvä, pehmeäkätinen ratsastaja elää kädellä hevosen liikkeissä mukana, myötää oikeassa kohdassa, mutta on sopivan napakka pidätteissä jne. Taitava ratsastaja oppii käyttämään käsiään hyvin yhdessä jalkojen sekä istunnan kanssa ja on hetkessä kiinni. Tähän liittyy myös se ratsastajan reaktio. Harjoitus tekee mestarin!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Riders Magazinen taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Only registered users can comment.

  1. Tosi hyvä postaus! Sain tosi hyvää tietoa taas, etenkin tuon ota/anna asian sain ymmärrettyä vihdoinki(: eikun vaan harjoittelemaan!(ei siis sahausta)

  2. Sahaus lienee ollut "muotitermi" jo kymmeniä vuosia. Ainakin hamassa lapsuudessanikin siitä jo jaksettiin puhua. Oon aloittanut ratsastamaan -83 :D.

    1. Joo, lause oli vähän huonosti muodostettu, kuten tallilla sanoinkin tänään! 🙂 Tarkennan siis eli uusien ratsastajien keskuudessa, nykyisten teinien.

  3. Jos saanen kommentoida:) On askellaji mikä hyvänsä hevosen pää ja kaula liikkuu ja käden tulisi seurata tätä liikettä, niin kuin koko kropan tulee mukailla hevosen liikettä. Mikä on pidättävä ohjasote? Tarvitaanko "veto" liikettä? Itse ajattelen ja käytännössä pyrin toteuttamaan puolipidätteet ja pidättävät ohjasotteet niin että hidastan tätä normaalia käden ja lantion liikettä liikettä, eli olen liikkeen tiellä ja hevonen hidastaa. Käynnissä ja laukassa hevosen pää liikkuu huomattavasti enemmän ja sillon myös ratsastajan käden tulee liikkua, jotta ratsastaja ei estä hevosta liikkumasta. Usein ajatellaan että ratsastajan käden tulee olla paikoillaan ja liikkumatta, mutta seuraappa hevosen pään liikkeitä, onko se paikallaan?
    "Irrottelu", tarvitaanko irrottelua? Jos hevonen liikkuu peräänannossa ja/eli tuntumalla, ei. Ja siihen pyritään, mutta usein nuorilla ja keskeneräisillä hevosilla varsinkin siirtymiset tuottavat usein ongelmia ja nenä nousee helposti ylös, kuolaimen pienellä liikuttelulla voidaan auttaa hevosta pysymään oikein päin koko siirtymisen ajan, mutta siinäkin ajattelen että ohjasote ei ole missään tapauksessa veto vaan liike suoraan sivulle, samaa ohjasotetta eli johtavaa ohjasotetta käytän ympyrällä asettamiseen ja taivuttamiseen, lantio ja pohkeet toimii apuna kaikessa ja käsi on apu joka auttaa, jos on pakko.
    Sahaus, siihen olen turvautunut silloin kun hevonen on totaalisesti lähtenyt lapasesta. Esim maastossa tai pellolla tai ajaessa. Se tuottaa jo sen verran kipua että jo on kumma jos ei vaihti hidastu.
    Olen todennut että paras tapa oppia ratsastamaan, on ensin oppia lukemaan hevosta, nähdä mitä se sanoo. Jokainen terve hevonen haluaa miellyttää ihmistä, mutta ihmisen tarvii ensin voittaa luottamus, jotta yhteistyö toimii. Hevonen toimii huomattavasti pienemmillä avuilla mitä me voidaan kuvitellakkaan. Laji ei oo helpoimmasta päästä, vaatii valtavaa oman kropan opettelua ja kärsivällisyyttä.
    Haluan haastaa ajattelemaan vähän toisesta näkökulmasta. Hyvä ja paljon puhuttu aihe:)

    1. Kuten sanottu, yllä mainittu teksti on oma mielipiteeni ja jokaisella ratsastusta opettavalla/ohjaavalla on omansa. Jos olet tutustunut MINIMOI-tekniikkaan, tiedät miten ratsastajan kroppa myötää hevosta. Hyvä ratsastaja osaa joustaa liikettä joka niveletä, eli ei heilu tai pompi satulassa. Käden kanssa vähän sama asia.

      En nyt täysin ymmärtänyt kaikkia pointtejasi (ne oli pitkälti samat, mutta mainittu eri muodossa), mutta jos joutuu itse liikuttamaan kättä hevosen tahdissa eikä vain anna käden joustaa, on jossain menty pieleen. 😉

      Tukevassa tai pidättävässä ohjasotteessa tulee pieni "paine" hevosen suunnalta, eli tämän voi ymmärtää myös olemattomana "vetona". Ajatus siitä, että kyynerpää on hieman taaempana. Kuten eurooppalaiset valmentajat opettavat, taivutuksessa ei ulkokäden kuulu "seurata" kaulaa liian pitkälle. Näin opettaa muutama suomalainen ns. guru.

      Ja painotan vielä; niin sanottua irrottavaa ohjasotetta ei ole olemassa! Jotkut ratsastajat perustelevat esim. sahaamista tai nyppimistä "irrottavana" ohjasotteena. Niinhän se on kuten sanoit, pitäisi pyrkiä siihen, että hevonen on tasaisella tuntumalla ja muodossa.

      Olemme siis samoilla linjoilla. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *