Laukkahevosen valmentaminen ei ole arpapeliä

Laukkahevosen valmentaminen ei ole arpapeliä

Laukkaurheilu on yksi hevosurheilun muoto, jossa ratsastajat kannustavat ratsunsa huippunopeuksiin ovaalin muotoisella hiekka- tai nurmiradalla. Kisattava matka vaihtelee kilpailun mukaan ja nopein maaliviivan ylittänyt ratsukko palkitaan. Yleisö hurraa, hevoset korskuvat ja jockey tuulettaa riemukkaasti.

Tie tallilta kisa-areenalle on kuitenkin pitkä. Laukkahevoset kuuluvat ansaitusti maailman arvokkaimpiin hevosiin, sillä niiden kasvattaminen, kouluttaminen ja valmentaminen vie runsaasti aikaa.

Laukkahevonen kasvaa ja kehittyy rooliinsa samaan tapaan kuin pokerinpelaajat kerryttävät taitojaan. Hyvä pelaajia ajatteleva kasino tarjoilee sopivassa suhteessa hauskanpitoa ja haastetta. Esimerkiksi Casino Hold’em vaatii sääntöjen opettelua, toistoa ja harjoittelua. Kun yksi haaste on selvitetty, on katse käännettävä seuraavaan. Sattumalla on aina osansa pelikierroksen tulokseen, mutta strateginen ajattelu auttaa mahdollisten voittokäsien paikantamisessa.

Laukkahevosen valinta ja valmennus toteutetaan samalla lailla pitkällä tähtäimellä. Itse kisan lopputulos voi olla mikä vain suurista voittotodennäköisyyksistä huolimatta, mutta valmistautuminen tehdään mahdollisimman hyvin.

 

Rotu, suku ja ikä määrittävät mistä hevosesta tulee laukkaratsu

Kansainvälisillä laukkaradoilla ei risteytyshevosia tavata. Vaikka laukkakisoilla ei ole kattojärjestöä, kansainväliset säännöt ovat yhteisiä kaikille lajin harrastajille. Ne määrittävät, että kisoja järjestetään englannintäysverisille, arabianhevosille, quarterhevosille ja muille lämminverisille roduille.

Rodulla voidaan arvioida, kuinka kestävä hevonen on ja millaisiin maksiminopeuksiin se voi yltää. Esimerkiksi englannintäysveriset ovat ylivoimaisia keskipitkillä matkoilla, kun taas arabianhevoset vetävät voiton pidemmillä matkoilla. Nopein rotu lyhyillä matkoilla on quarterhevonen. Varsojen sukupuu ja juuret syynätään tarkkaan ja tuleva laukkahevonen on tavallisesti kokeneen ratsun jälkeläinen. Jalostustoiminta on hiottu huippuunsa.

Kilpailevat hevoset ovat noin kolmivuotiaita ja harjoittelu aloitetaan jo puolentoista vuoden ikäisenä. Laukkahevosen ura on fyysisesti raskas, mikä johtaa usein hevosten varhaiseen eläköitymiseen. Maailman parhaana pidetyn laukkahevosen Winxin ura kesti neljä vuotta.

 

 

Laukkahevosen valmennus edellyttää pitkäjänteisyyttä ja kykyä kuulla hevosta

Jotta lupaavasta varsasta saadaan toimiva kilpailija, on treenaajan oltava tiukka, lempeä ja kärsivällinen. Oppimistapahtuman tulisi olla hevoselle mahdollisimman positiivinen, jottei sille jäisi huonoa vaikutusta varusteista, selkään noususta tai muusta kilpailuissa tärkeästä tapahtumasta.

Satulaan, kuolaimiin, suitsiin ja muihin varusteisiin totutteluun käytetään aikaa muutama päivä tai viikko ja sitten ihminen onkin jo selässä. Seuraavilla viikoilla opetellaan raviaskelia ja siitä siirrytään kolmitahtiseen laukkaan. Nuori hevonen oppii nopeasti ja on muutamassa kuukaudessa valmis venytettyyn kiitolaukkaan. Jopa 60–80 kilometriin tunnissa yltävä kiitolaukka tarvitsee avaran harjoitusmaaston, jossa on runsaasti tilaa.

Myös portista lähtöä harjoitellaan ahkerasti jo ennen kiitolaukkaa, jottei hevonen pelästyisi lähdön hetkellä ja ryntäisi omille teilleen. Alussa hevonen vain viedään portille ja sieltä pois. Luottamusta ja kokemusta rakennetaan pikkuhiljaa. Lisäksi muihin rinnalla seisoviin hevosiin on totuttava.

Kouluttajat seuraavat hevosen reaktioita ja lisäävät vaikeusastetta, kun se on valmis uusiin haasteisiin. Sama koulutusmalli ei sovi kaikille. Kun kouluttajan työ on tehty, laukkahevosten valmentajat valitsevat sille sopivan jockeyn sekä hevosen ominaisuuksien, että ratsastajan taitojen perusteella.

 

Kisapäivän esi- ja jälkivalmisteluja

Suurimmat laukkakilpailut järjestetään Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Royal Ascot, Grand National, Cheltenham Festival ja Kentucky Derby keräävät suuren määrän yleisöä ja tunnelma on korkealla. Suomessa laukkakilpailuja ei järjestetä juuri lainkaan, vaikka ravit kyllä miellyttävät.

Hevoset ja jockeyt valmistautuvat edessä olevaan haasteeseen. Kaikki varusteista johtuva epämukavuus on minimoitu, hevonen on hyvin ravittu ja levännyt. Ennen radalle lähtöä hevoset verryttelevät ja lämmittelevät lihaksiaan muiden urheilijoiden tapaan.

Jotta kisa olisi tasaväkinen, hevosten on kannettava ainakin tiettyä vähimmäispainoa. Jos jockey on pieni ja kevyt, hevosen taakka helpottuu hieman ja se pystyy saavuttaman entistä suuremman nopeuden. Tärkeintä on kuitenkin olla ylirasittamatta hevosta, jotta sen kisakunto säilyy hyvänä tulevaisuudessakin.

 

Teksti: – , kuvituskuvat: Pixabay

 

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.