”Loppupelissä ratsastus ei ole rakettitiedettä…”
Jos jokaista ratsastuksen elementtiä lähestytään ihmemetodien ja -välineiden kautta, ollaan jo pahasti matkalla metsään. Ratsastuksen ajatusmaailman voi tiivistää kahteen pääpointtiin; takaa eteen ja sisältä ulos. Aina tunnin alussa, etenkin uusien ratsukoiden kanssa, haluan nähdä miten hevonen lähtee liikkumaan käynnissä. Valmentajan saapuessa paikalle ratsastaja usein nappaa ohjat tuntumalla ja hoplaa. Paremman käsityksen kaikesta saa, kun ratsastaja ratsastajaa hevosta ensin puolipitkällä ohjalla, hakien hyvää, rentoa käyntiä. Kun ratsastaja tiedostaa itse hevosen liikkeen, haetaan tuntuma, mutta käynti ei saa kadota mihinkään. Käsi pysyy elastisena ja istunta joustaa. Välillä tulee niitä tapauksia, joissa ratsastaja ”auttaa” käyntiä istunnallaan niin, että ratsastushousut meinaa syttyä kitkasta tuleen…
Apujen käyttö ei ole niin mustavalkoista. Jos ratsastaja ratsastaa pohkeella eteen, tulee käden tukea tuntumalla. Vice versa; jos ratsastaja säilyttää edestä tuntuman, tulee ratsastajaa pohkeella. Valitettavan usein törmää jopa vaativan tason luokissa ratsastajiin, jotka ”roikkuvat” ohjalla ja hevonen yrittää sinnitellä omalla moottorillaan sen minkä pysyy. Kun ratsastaja saa ratsastettua moottorin käyntiin, on helpompi saada tehtävätkin suoritettua. Hyvin liikkuva hevonen on kevyt edestä ja se on silti tuntumalla.
”Ratsastuksen pyhä kolminaisuus voisikin hyvin olla puolipidäte, taivutus ja myötäys.”
Kuten mainitsin aiemmin, ratsastuksesta on turha tehdä ydinfysiikkaa. ”Keep it simple”, kuten Wegelius on sanonut. Ratsastuksen pyhä kolminaisuus voisikin hyvin olla puolipidäte, taivutus ja myötäys. Näinkin helpoilla ohjeilla saa yllättäviä tuloksia. Kun hevonen liikkuu itse halukkaasti eteenpäin, päästään ratsastamaan puolipidäte. Puolipidäte ei ole vain jokin pakollinen, josta aina jauhetaan. Se on kuin liikennevalojen keltainen tai auton kytkin. Puolipidätteen aikana hevosen tulee odottaa ja ratsastajan valmistella seuraava asia. Hyvänä esimerkkinä voisi käyttää suoraa uraa, jonka puolessa välissä ratsastaja tekee puolipidätteen. Hevonen jää kuuntelemaan ja sen jälkeen ratsastaja lähtee uralta voltille.
Voltteja treenataan aivan liian vähän ajatuksen kanssa. Ratsastajat saa helposti järkyttymään, kun kertoo voltin aikana kaikki sen ratsastusvaiheet. Olen aina analysoinut, että opetan, niinkuin itse ratsastaisin. Mitä minä tekisin satulassa sillä hetkellä. Tekstiä saattaa tulla runsaasti. Voltin aikana ulko-ohjaa ei hukata, vaan se tasapainottaa ja pitää ulkokyljen ”suorana”. Puolipidätteen tehtävä voltilla on yhtälailla pyytää hevosta odottamaan, nyt vain ratsastajan pitää ehtiä ratsastaa taivuttava pohje läpi. Sisältä ulos; mielikuvana voi käyttää, että sisäpohje ”siirtää” hevosen vatsaa kohti ulkopohjetta ja -ohjaa. Ulkotuki on tärkeä, ettei lapa karkaa ja taivutuksesta tulee väärä.
Myötäys kruunaa koko komeuden! Kun ollaan päästy puolipidätteestä taivutukseen, myötäys on selkeä tapa kiittää ja rentouttaa hevonen. Myötääminen ei ole aina helppo homma, sillä ajoituksen on oltava oikea. Moni tekee myötäyksen väärässä hetkessä tai liian runsaan heittämällä koko sisäohjan pois ja nojaamalla vielä mahdollisesti eteenpäin. Oikea myötäys tapahtuu, kun taivutus tai muu apu on mennyt läpi. Myötäykseksi riittää käden vieminen hieman eteen tai alas, jolloin ohja on hetken pois. Välillä on hyvä tehdä tsekkaus ja katsoa, pystyykö ratsastamaan voltin tai ympyrän kokonaan ilman sisäohjaa. Silloin hevosen pitää olla rakennettu ulkoavuille.
Allekirjoittanut
Jos tuut Ruotsiin asti, niin ehdottomasti! 😉
…ja siitä se ajatus sitten lähti. 😉
Jos lainahevonen ja tätituuppari kelpaa, niin mieluusti kyllä. 😉
Oikein hienosti kelpaa!
Tottakai uskaltaisin! 🙂 Toteuta ihmeessä, vaikket meitä siihen ratsukoksi ottaisikaan. 😉
Super!
Täälläkin olisi yksi innokas tosin oulun suunnalta ja hevosta vailla 😀 Mut kiinnostaa kyllä lukea muidenkin kokemuksia!
En olekaan käynyt Oulussa… vielä. 😉
Tuohan olisini hieno juttu! Jään innolla odottamaan mihin suunnitelmasi vievät
Kiitos. 🙂
Minä ja Jönssi suostutaan vapaaehtoisiksi! Ainahan pitää olla yksi kiintiölämppäri…
Kiintiölämppäri on tervetullut. 🙂
Äh edellinen kommentti sekosi. 😀
Siis, jos vain tulet Pohjois-Pohjanmaalle niin minä ja ponini ilmoitutaan vapaaehtoisiksi osallistumaan. 😉 Jos siis vasta syksyllä ratsastuksen (uudestaan) aloittanut ratsastaja ja pahasti ruosteessa oleva poni kelpaa. 🙂
Tässähän täytyy sitten varmaan tehdä Pohjois-Suomen turnee, jos saataisiin yhdistettyä siihen jokin Playsson.netin tapahtuma… 😉
Se olisi hienoa! 🙂
Hyvä teksti! Tee ehdottomasti uusi valmennussarja. Voisinpa itsekin uskaltaa näyttäytymään yp-hevosen kanssa. Olisi varmasti hauskaa! 🙂
Hahah, täytyy ilmeisesti pistää tuumasta toimeen… 😉
Me Pekan kanssa, "Näin kenkäiset tahmeaan liikettä!" 😉
Potkunyrkkeilytunti… eiku.