Kun peltoputesta tuli sporttiponi.
Mauno on mainio. Yleensä juurikin ne parhaimmat hevoset saapuvat keskuuteemme vahingossa. Niin teki Maunokin. Kerta toisensa jälkeen se vakuuttaa luotettavuudellaan ja selväpäisyydellään. Ystävällinen, kiltti ja rauhallinen. Paljon samoja piirteitä meidän Elmon kanssa, joka myös oli alkuun hieman outo hankinta.
Elämä tuo ja elämä vie. Aina joutuu tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole mieluisia. Päätös myydä Elmo vaikuttaa moneen asiaan, mutta loppupelissä ehkä kuitenkin enemmän positiivisesti, kuin negatiivisesti. Yksi ratkaisuista oli antaa Mauno Alexille ratsastettavaksi ja siirtää ruuna Ypäjälle, Näin Alexin on helpompi jatkaa harrastusta ja ennen kaikkea päästä treenaamaan kunnon puitteisiin! Mauno siis muutti viime viikon lauantaina (kuun vaihteessa) Ypäjälle. Saimme tallipaikan pieneltä tallilta keskustan tuntumassa, kävelymatkan päässä Opistolta.
Vähän harmitti erottaa Mauno ja Elmo toisistaan, mutta Ypäjällä Mauno pääsi kivaan laumaan. Elmon laastareina Palomaalla toimivat Tessa ja shettikset. Parin ensimmäisen päivän aikana uuden kotitallin kenttä oli niin jäässä, että mentiin suorin ottein maneesille. Kuukausikortti tulee kuitenkin yllättävän edulliseksi ja jos on vähemmän aikaa, voi mennä kentälläkin. Jos sää sallii… Kun Mauno tuli meille viime kesänä, varoiteltiin lastausvaikeuksista, ryysäämisestä ja maastoarkuudesta. Tähän päivään mennessä emme ole nähneet viitteitä mistään edellä mainituista. Minua toki hieman jännitti, miten Mauno vaeltaa kylän läpi Opiston mäelle… Alkuun se oli mulla narussa ja Alex ratsasti, mutta hetken päästä ratsukko suhasi ihan optimaalisella suorituksella kohteeseen (ja takaisin).
Ekalla kerralla maneesissa oli pari muutakin ratsukkoa, mutta Mauno ei ollut moksiskaan. Ravikin sujui heti yllättävän rennosti, liekö alkukäynnit ottaneet isoimmat mehut pois… 🙂 Emme olleet kauaa, sen verran, että Mauno ehti mennä muutaman kavaletin ja ”hypätä” ristikon. Ne olivat Maunon ensimmäiset esteet ratsastettuna! Muka kevyt treeni ja silti Mauno tippui hikeä…
Toisella kerralla maneesin väliseinä oli avattu ja koko läänissä oli vain Mauno sekä Sennin Herkku. Molemmille otuksille oli ihan fine hengata ”yhdessä”. Mauno otti nyt laukkaa, sillä se kanssa on toistaiseksi tehty säälittävän vähän laukkatyöskentelyä. Lähinnä meidän kentän koon takia… Mauno otti asian tosissaan ja Haimihallin pohja jytisi, kun punainen paholainen mennä rytkytti. Ja taas pukkasi soijaa!
Jotta ehkäisemme jatkossa soijan muodostumisen, päätimme klipata Maunon. Treenaamisesta jäisi siten käteen muutakin, kuin kapi, silsa ja pari sieni-ihottumaa. Tänä viikonloppuna Alex otti klipperin kauniiseen käteen ja suoritti omatoimisesti Maunon klippaamisen. Näin syntyi sportti-Mauno! Alex uusii parhaillaan blogiaan, joten jatkossa siellä lisää Maunon seikkailuista. 😉
Moni on kysynyt, mitä on tapahtunut Akrolle ja mitä sille kuuluu. Akrosta on tulossa kuulumisia myöhemmin, mutta hän lähti jonkin aikaa sitten Turun lähelle Vahtoon Vahdolle toteuttamaan tärkeää edustusratsun virkaa.
Allekirjoittanut
Taipuu muuten Vahdolle 😉
Oho… 😮