”Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.”
Elämä sujuu vilkkaasti täällä päin. Volvon mittari raksuttaa kilometrejä päivästä toiseen, 250-300 km päivässä ei ole mitään. En valita, sillä viikon ohjelma koostuu (uusien) ihmisten tapaamisesta ja siitä, että saa taas suunnitella uusia juttuja. Taidan olla hullu, sillä niin itseriittoinen persoona, kuin olenkin, minusta on mukava saada kanssaharrastajille kivaa tekemistä!
Blogirintamalla on ehkä hieman hiljaista, sillä meillä kaikki paukut keskitetty maaliskuun alun
Helsinki Horse Fair -messuihin. Oman ständin lisäksi organisoimme
Just Dressage Knock Outin, joka ratsastetaan pääareenalla lauantaina ja sunnnuntaina. Leikkimielisessä kilpailussa toisistaan ottavat mittaa hevosratsukot ja pikkuponit. Se tulee olemaan hauskaa! 🙂 Lauantaina on myös kaikille avoin blogitapaaminen. Messuille pääsee muutenkin kätevästi hakemalla
bloggaajapassia tai seuraamalla seuraavan parin viikon ajan meidän some -kilpailuja voittolippujen varalta… Portaaliin putkahtaa tässäkin kuussa artikkeleita hiljalleen.
Kevään kuukaudet tulevat olemaan kiireisiä kaikin puolin. Helmikuu menee siis messuvalmisteluissa ja maaliskuussa alkaa Playsson.net Fair Play Cupin järjestelyt. Lapsille ja nuorille sekä kilpailemista aloitteleville ratsastajille tarkoitettu kilpailusarja starttaa huhtikuussa. Olen saanut palautetta, että tämän tyyppistä kisatapahtumaa on kaivattu! Juurikin matalalla tasolla ja hyvällä mielellä. Välissä täytyisi ehtiä itsekin valmentamaan, uusia oppilaita tulossa kalenteriin Ypäjänkin suunnalla. Elmo aiheuttaa päänvaivaa, sillä minulla ei olisi yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavana ns. renkaanpotkijoihin ja varailijoihin… Jos olisi mahdollista, pidettäisiin ruuna itse. Näin hyvää ja fiksua nuorta hevosta saa etsiä! Eilen Elmo oli Korpikylässä käymässä ja Miksu hyppäsi sillä hetken. Oli mukava kuulla jopa Miksulta, että Elmon ratsastettavuus on parantunut!
Video, jonka P E N I N A ♥ P E L T O N E N (@pennieplaysson) julkaisi 14. 02ta 2016 klo 11.29 PST
Alex on päässyt
Maunon kanssa hyvään vauhtiin, sen merkkinä
Alexin blogikin aukesi päivittynä. Yhtenä päivänä tallin kenttä oli jo vähän sulanut, emmekä jaksaneet lähteä maneesille. Niinpä käytin tilaisuuden hyväksi ja ratsastin hetken Maunolla itse. Back On Trackin selkävyö on kyllä erinomainen, vaikka seuraavana päivänä olinkin taas ihan jalaton ja selätön… Tehtiin kevyesti läpiratsastusta. Tsekkasin, että ruuna seuraa ohjia ja kestää taivuttavat pohkeet sekä muistaa mitä eroa on väistättävällä ja eteenpäin käskevällä pohjeavulla. Laukkaa en ole vielä(kään) ottanut, Alex on kyllä tehnyt nostoja maneesilla. Tietokonetyötkin ovat helpottuneet Humantoolin satulaistuimen ansiosta, vaikka aluksi olinkin skeptinen. Perse kyllä puutuu, mutta niskaa, päätä ja hartioita ei enää särje niin paljoa.
Kävin jälleen kerran lääkärissä jatkuvien vatsakipujen ja päänsäryn takia. Stressi tekee höpöä sisäelimille, mutta sen lisäksi alustavasti diagnosoitiin refluksia ja keliakia. Niiden takia päädyin verikokeisiin ja kun oli otettu viisi putkea tavaraa, tulee t-o-d-e-l-l-a huono olo. Hoitohuoneen lavuaari antoi tukea, kun harjoittelin vatsalaukkuni tyhjentämistä 12 h paaston jälkeen. Kiitos, näkemiin ja siirryin autoon kokoamaan itseäni. Kestän eläinten verta ja piikittämistä, mutta älä jumalauta tuo mun lähelle neulaa, äläkä varsinkaan näytä mulle mun omaa verta! Sen kuuluu olla sisäpuolella!
Mutta takaisin valmennuksellisiin asioihin… Meillä tulee hyvin helposti Alexin kanssa ”näkemyseroja” ratsastuksen suhten, joten pelastaaksemme parisuhteemme päätettiin hankkia Alexille oma kotivalmentaja. Löydettiin Ypäjältä mukava nuori valmentaja, Silja Ahonen, jolla oli mukava tatsi ja nöyrä asenne. Teetti Maunolla ihan maltillista perustyöskentelyä, juurikin sitä kaikkein tärkeintä. Siinä kun seistä pönötin kentän laidalla kuvaamassa tuli tunne, että minut voi kovinkin helposti korvata. Ehkä minun ei tarvitse revetä aina joka paikkaan auttamaan kaikkia! Voin jatkossa käskyttää Alexia treenaamaan Siljan välityksellä… 😉
Maunolla on ollut kevyempää muutaman päivän meidän molempien töiden takia. Viime viikonloppuna olimme Annin ja Roosan kanssa Helsingin Messukeskuksella HHF -palaverissa ja samalla tutustuimme Vene2016- ja WaterExpo -messuihin. Tuli jännä olo, että tätäkö normaalit ihmiset tekee rahoillaan ja vapaa-ajallaan. 😀 Todennäköisesti ei, sillä se raitapaitojen, purjehduskenkien ja Helly Hansen -takkien kirjo oli käsinkosketeltavaa. Puhumattakaan Volvoista. Mulla oli suunnittelmana ajaa vielä Turun kautta Ypäjälle ja käydä blogisivusto Jalustin.netin järjestämässä blogitapaamisessa, mutta aikataulut eivät antaneet periksi. Noh, tapaaminen oli kuulemma jo joka tapauksessa täynnä, enkä ymmärtääkseni olisi niiden kahdeksan muun bloggaajan joukkoon enää mahtunut ovella pyörähtämään… 😉 Ehkä ensi kerralla, vai mitä luulette?
Palataan vielä HHF- ja GoExpo -messujen etkoihin myöhemmin, laitetaan lippuja jakoon niin monta, kuin vain voidaan! Olisi kiva, jos pääsisitte hengaamaan meidän osastolle. Kevään uudet tiimituotteet saapuvat ja ovat jo siellä myynnissä. Kaverikuvapiste, kilpailuja,
Kisamatkalla Champion 2016 ja muutamia bloggaajavieraita…
|
Kiva etukeno, terveisin välilevyn pullistuma. |
Allekirjoittanut
-
Pennie
-
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.
Milläs nimellä tuon alexin blogin löytää? 🙂
Moikka! Näköjään oli linkki unohtunut. 🙂 Mutta Alexin blogi on siis osoitteessa: http://maunollaonasiaa.blogspot.fi/