Hirnuva maailmanloppu.

Hirnuva maailmanloppu.

Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Maunosta?

Tässä malliesimerkki ratsastajasta, joka on vetäytynyt peräsuoleensa.

Ennenkuin kaikkien blogisyötteet täyttyvät yltiöpäisistä HIHS -postauksista, haluan kertoa teille Maunosta. Mauno on parasta terapiaa, vaikka en sitä myönnäkään. Olen aikaisemmin naureskellut ihmisille, jotka aina silmät loistaen kertovat, kuin hevoset ja ratsastus ovat ”henkireikä arjesta”. Minulle ne ovat aina olleet työtä, joten en osaa enää suhtautua niihin niinkään harrastuksena. Kaikki on kuitenkin ihan parissa vuodessa muuttunut radikaalisti. Kun ei enää ratsasta tavoitteellisesti tai työkseen, ehtii fiilistellä. Hetket Maunon kanssa ovat tulleet mielekkäiksi!

Mauno tuli meille eteenpäin koulutettavaksi ja sitä kautta myytäväksi. Pahoin pelkään, etten ehkä voi luopuakaan Maunosta. Minulle on jo kuittailtu, että olenko kipeä, kun olen kiintymässä suomenhevoseen. (Ne, jotka minut tuntevat paremmin, tietävät suokkien ja minun suhteen.) Miksi sitten Mauno on erilainen? Se on pieni, pyöreä ja näyttää appelsiinilta. Tällä hetkellä se on pörröinen, mutta Senni tulee klippaamaan se ensi viikolla sporttiponiksi. Lisäksi Maunolla on kaksi pehmeää kohtaa massun takana.

Ratsastusurheilu on Maunon kanssa täytynyt aloittaa aika nollista. Se on hyvä käsitellä, mutta hermostuu nopeasti ratsun touhuista. Mauno ei ole ex-ravuri, ahdistuu muuten vaan. Alkuun se juoksi aina alta pois, kun selkään kiipesi tai kaahotti menemään, ennenkuin oli saanut toisenkin jalan jalustimeen. Asia ratkaistiin hyvin nopeasti – heppanamit. Fiksuna poikana Mauno oppi nopeasti, että kun pönöttää paikallaan, saa namin. Sen jälkeen ruunalla ei ole ollut kiire mihinkään. Liikkeelle lähdön jälkeen kuitenkin jatketaan tikityksellä tai yritetään hiippailla raville. Vetokilpailu ei auta, sillä se lähtee jyräämään kahta kauheammin. Zen -mielentilan (ja heppanamien) kautta olemme oppineet kävelemään hallitusti.

Ensimmäisinä päivinä Maunon kanssa työskenneltiin vain isolla ympyrällä. Se on helpoin tapa saada asiat perille, ilman suuria tuskastumisia. Kun Mauno oppi kävelemään, saatettiin jo vähän ravata pätkiä. Pitkät ravaamiset kiihtyivät maksimilukemiin, joten simppelit siirtymiset olivat tehokkaampia. Alex ja Jesse ovat Maunolla laukanneet kentällä, se on kuulemma ruunalle helpoin askellaji. Itsehän en ole uskaltanut kokeilla. Laukasta puheenollen; Mauno on parina kertana päässyt sänkipellolle tuulettumaan Alexin kanssa! Ottaen huomioon, että tuollainen pikkunorsu kehittää kiitettävän vauhdin, se on jaloistaan varma. Ei kompastele eikä pukittele. Ihan hetihän se ei sitten pysähdy… Kuskilla vaan ollut hauikset hapoilla, ei montaa vetoa jaksa ottaa. 😀

Palatakseni namikoulutukseen, Mauno nauttii myös irtohypytyksestä. Miksuhan on nakitettu toimimaan Maunon estepilottina, mutta ei ehkä ihan vielä. Nyt alkuun hypätään itsekseen. Virtahevon ruumiinrakenteella varustettu Mauno on yllättävän ketterä ja taitava jalkatekniikaltaan. Jopa meidän puoliverisiä parempi. Mutta siis nameista… Kun Mauno on tehnyt onnistuneen estesuorituksen, vihellän ja sanon ”nami”. Ruuna kipittää luokse saamaan palkinnon. Jos puomi putoaa tai este ohittuu aivan väärästä kohtaa, Mauno kysyy silti namia. Ei heru, uusi kierros ja sitten saa namin. Kyllä – minulla on syöttöporsas.

Mauno siis kehittyy hyvää vauhtia. Pystymme tekemään jo jonkin verran ratsain ravissa avotaivutuksia ja väistöjä. Joskus on känkkäränkkäpäivä ja silloin ei mikään onnistu. Kun olen henkisesti siihen valmis, menen Vaurion Villen valmennukseen. Tosin vain puolen tunnin rupeamaan. Ja yksin. Ennen sitä treenaamme salaa kotona.

HIHS:istä vielä loppuun mainitakseni, olemme muutaman tiimiläisen kanssa kohteessa torstaista sunnuntaihin. Pressipassin voimin meitä ovat edustamassa Hei, tuolta saapuu Charly! -blogin Sanna sekä Täti treenaa -blogin Johanna. Minä hoidan kahta duunia, Playsson.netin pr-toimintaa palaverien kautta sekä expoalueella Just Dressagen osastolla P26a asiakaspalvelua ja myyntiä. Tulkaa ihmeessä käymään ja moikatkaa, jos nähdään! Ehkäpä Mauno nyt saa sen punaisen satulahuopansa, jossa lukee ”Mauno”… 😉

”Nami?”

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *