Pelastetaan ratsastuskoulut!
Raha on nyt entistä suuremmassa roolissa, kun puhutaan harrastuksista. Hinnat nousevat kulujen kasvaessa, samalla kun ihmisten tulot pienevät. Ratsastuksesta on tulossa eittämättä jälleen elitistinen laji. Moni perhe joutuu jo tinkimään ratsastusharrastuksesta. Kaikilla ei myöskään ole enää varaa pitää omaa hevosta. Kun hinta-laatusuhteen on oltava kohdallaan, mitä kannattaa vaatia omalta ratsastuskoulultaan? Tässä listaan omat vaatimukseni!
OPETUS
Meitä ratsastajia on joka junaan, toiset tykkää toisenlaisista opettajista ja toiset toisista. Silti en voi KÄSITTÄÄ miten jotkut ratsastajat tyytyvät vuodesta toiseen ratsastustunteihin, jossa keskitytään vain kyydissä pysymiseen. Hyvän opetuksen tehtävä on viedä ratsastajaa eteenpäin, tarjota haastetta sopivissa määrin, kehittää ja tarvittaessa siirtää ratsastaja parempaan ryhmään edistymään. Opetus ei saa olla ns. liikenteenohjaamista, vaan tuntisuunnitelmien pitäisi olla mielenkiintoisia ja tuoda jatkumoa ratsastukseen. Mikäli alkaa tuntua siltä, että opetus ei enää anna mitään uutta, kannattaa avata suunsa ajoissa ja kysyä mitä mieltä opettaja on. Ammattitaitoinen opettaja kertoo mitä mieltä on, ilman, että on rahan kuvat silmissä. Jaloilla kannattaa äänestää ja vaihtaa tallia, jos opetus ei miellytä. Toki jokainen löytää omanlaisensa opetuksen. On käynyt niinkin, että eräs ratsastaja ei halunnut käydä enää koetunnin jälkeen minun opetuksessani, sillä hänelle tuli hiki tunnilla, kun ei ollut tottunut sellaiseen rytmiin ja vaatimustasoon…
HENKILÖKUNTA
Yllättävän moni hevosalalla työskentelevä unohtaa, että tämäkin työ on palveluammatti. Ei siis auta näyttää sitruunalta asiakkaiden edessä, vaikka olisi kuinka huono päivä. Asiakaspalvelu on sitä, että ratsastajat tulevat tallille mielellään ja lähtevät myös hymy huulilla. Kaikki sujuu niinkuin pitää, Erityisesti lasten kanssa kannattaa olla tarkkana, he reagoivat nopeasti ei-miellyttäviin tallilaisiin. Myös puhelinkäyttäytyminen on huomioitava. Uudet asiakkaat saavat ensimmäistä tuntia sopiessaan ensikäsityksen paikasta, jonne on menossa. Tuntibuukkarin pitää tietää, mitä varaa mihinkin ryhmään. Jokainen asiakas on tasavertaisen tärkeä. Ratsastajia ei saisi jättää hevosten kanssa keskenään, vaan jonkun tallin väen pitäisi valvoa harjausta ja satulointia. Tällöin tulee hoidettua ensinnäkin turvallisuusasiat sekä aikataululliset ongelmat. Ratsastajien ei tarvitse arvailla varusteita tai vaihtoehtoisesti vaihtaa niitä keskenkaiken. Lisäksi opettajan tulee olla ammattitaitoinen ja ottaa vastuu tunnin kulusta. Tuntisuunnitelmien tulisi olla toimivia ja huomata kaikki ryhmässä ratsastajat tasoon katsomatta. Kuten tässä postauksessa mainitsin, pedagogisia taitoja ei koskaan voi oppia liikaa.
HEVOSET
Ehdottoman tärkeää on, että hevoset sopivat työhönsä. Hevoset saavat olla persoonallisia, mutta oltavat hankittu vastaamaan ratsastajien tasoa. Reippaat ja vilkkaammat ratsut osaaville, kiltit ja rauhalliset alkeistunneille. Opetushevoselta pitäisi ensisijaisesti oppia jotain, siksi omasta mielestäni lämminveriset ja raa’at ex-ravurit eivät kuulu tasokkaan ratsastuskoulun opetuskalustoon. Tästä johtuen kannattaa karsastaa kaikkia epämääräisiä ”opetustalleja”. Valitettavasti SRL:kin hyväksyy esim. lämminveriset opetushevosiksi. Poikkeuksia on, mutta näin yleistettynä. Hyväksyn sen, että tunneilla saattaa vierailla nuoria 4-5 -vuotiaita hevosia hyvillä ratsastajilla, mutta nuoren hevosen tehtävä ei ole vielä tehdä tunteja! Hyvä opetuskalusto sisältää eri kokoisia ja -tasoisia hevosia ja poneja, mielellään sellaisia, jotka sopivat monelle ratsastajalle. Nykypäivänä täytyy huomioida ratsastajien koko- ja pituusvaatimukset. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä on, että hevonen on kaikin puolin terve. Ei siis aro selkää, jalkoja tai tarvitse sivuohjia syystä tai toisesta. Opetushevosten pitäisi toimia simppelillä varustuksella. Jos erityisiä apuohjia aina tarvitaan, pitäisi hälytyskellojen soida ja kyseenalaistaa asia.
TILAT
Nykypäivänä tallin tulee täyttää EU-säännökset ja kysymällä tallin henkilökunnalta saa varmasti tavalla tai toisella selkeän vastauksen juuri sen tallin tiloista. Lämmin tai lämmitetty satulahuone olisi suotava sekä edes hyvin valaistu ja varusteltu ulkohuussi. Ratsastajille iskee yllättävän usein vessahätä! Hevosten varusteiden pitäisi olla selkeästi merkitty tai listattu. Tallilla tulisi olla selkeät säännöt ja periaatteet, joiden mukaan toimitaan. Tilat ovat siistit ja varusteet ehjiä sekä tarkastetaan säännöllisesti. Näissä sääoloissa jotka Suomessa vallitsee tätä nykyä, vaaditaan melkein tuntitallilta jo oma maneesi. Se takaa tuntien pidon huonommassakin kelissä, satoi tai oli kenttä jäässä. Maneesi toki näkyy tuntien hinnassa. Pitääkin miettiä, sijoittaako omaan mukavuuteensa vai ratsastaako vähän halvemmalla ulkona ympäri vuoden. Loppupelissä ne tallit vetää eniten ratsastajia, joilla on halli. Mikäli on vain kenttä, sen tulisi olla riittävän iso, hyväpohjainen, aidattu ja valaistu. Peilit on aina positiivinen asia!
TOIMINTA
Mukava ratsastuskoulu tarjoaa ehdottomasti seuran toimintaa, esimerkiksi kilpailuiden ja retkien muodossa. Se tuo yhtenäisyyttä ja ”me” -henkeä. Haastavampaan makuun järjestetään ulkopuolisten valmentajien valmennuksia sekä mahdollisesti oma kisatiimi, jonka avulla pääsee muuallekin kilpailemaan sopuhintaan. Jonkinlainen kerhotoiminta on myös plussaa, mutta itse en ole kovinkaan innostunut hoitajajärjestelmästä. Se aiheuttaa vain kateutta, ilkeyttä ja omimista. ”Yhteishoitajuus” on parempi systeemi, kukaan ei silloin jää kelkasta pois. Vanhempien tyttöjen (ja poikien) pitää huolehtia, auttaa ja neuvoa talliympäristössä nuorempiaan. Tallin tulee viimeistään olla se paikka, jossa ei kiusata ketään. Jos jostain olen ylpeä, niin meidän tyttöjen yhteistyöstä ja kuvioista silloin, kun oli vielä tuntitoimintaa! He ovat osanneet toimia yhdessä ja halutessaan pääsevät hevosalalla pitkälle!
Harmi, että itse tuli aloitettua huonolla ratsastuskoululla. Aloittelioita katsottiin nenänvarttapitkin ja ylipainoisuuteni takia itsetuntoni oli huono muutenkin. Ystäviä en tallilta saanut ja tunnit puksuteltiin jonossa. Koskaan ei minua 12-13v. isoa tyttöä, joka vuoden siellä ratsasteli kehotettu vaihtamaan muuhun ryhmään. Siellä samassa missä pienet shetlanninponiratsastajat reilusti alta 10v. opetteli keventämään minä yritin sitten suokkien ja lämpösten selässä puksuttaa kehittyä. Siksipä pian sieltä pois vaihdoin eikä usko meinaa riittää enää ratsastuskouluihin. Sitten lopetettuani sain kiertoteitä kuulla kuinka nyt pääsis parempaan ryhmään kun tulis takas. Empä koskaan palannut 😛
Vuoden menin ilman opetusta kunnes kauhena jännityksen ja stressin vallassa uskalsin yksityistunnille. Alkoi yp. hepan kanssa olla jo niin ongelmissa, että pakko oli pyytää apua. Yllätyin kun opettaja oli niin mukana, välittävä ja osaava. Viimeisen vajaan vuoden olenkin sitten käynyt yksityistunneilla hänellä ja nautin ihan siitä, että saan opetusta ja kehityn.
Kauhea avautuminen :'D Noh aiheesta kumminkin. Se ensimmäinen/ensimmäiset ratsastuskoulu(t) vaikuttaa harrastuksen jatkoon niin paljon!
Siksi onkin kurjaa, että on kaikenlaisia harrastajaviritelmiä ja "rahat pois" -talleja. Joskus pitäisi pyörittää bisnestä myös ratsastajan näkökulmasta.
Hyvä opetus, ja etenkin hyvä istuntaopetus on kyllä todella tärkeää ratsastuskoulussa, todella turhauttavaa olla tunnilla kun opettaja on lähinnä liikenteenohjaaja ja kommentit on joskus "hyvä", useammin "ei noin". No shit, en olis arvannu et nyt ei menny niinko piti… Olen erittäin pitkään ratsastanut just talleilla jossa istuntaan ei kiinnitetä huomiota, ja se ikävä kyllä näkyy ratsastuksessani edelleen. Onneksi nykyään kiinnitetään tähänkin asiaan paljon huomiota, ja varsinkin täällä PK-seudulla on kovan kilpailun myötä tullut ihan oikeastikin laadukkaita talleja. Se on sit eri asia, että onko kellä varaa niissä ratsastaa..
Mielestäni lämppäri voi olla ihan hyväkin opetusratsu, olen ratsastanut hyvillä lämppäreillä ja ihan kamalilla puokeilla. Mielestäni paljon tärkeämpää kuin hevosen rotu onkin se, että hevonen ratsastetaan säännöllisesti ja riittävästi läpi osaavan ratsastajan toimesta, ja että sen varustus sekä taso on sellainen että se on kykenevä selviämään annetusta tehtävästä. Jos hevosen kantokyky ei riitä, ei voi olettaa että sillä voi tehdä käynti-laukka-siirtymisiä, tai että jos se ei ymmärrä sivullevievää pohjetta, ei sitä voi laittaa tunnille jonka aiheena on erilaiset väistöt. Tätä monikaan ratsastuskoulu ei ota huomioon, varsinkaan tuota läpiratsastusasiaa. Oppilaat ei voi oppia tekemään asiaa, jos hevonen ei sitä oikeista avuista huolimatta tee. Ikävä tosiasia vain on, että huonostikoulutetulla hevosella oppii vain huonoa ratsastusta.
Ryhmäkoosta en tässä kohtaa lähde edes avautumaan, olen vain tyytyväinen siihen että meidän tallilla master-opettajan opetuksessa maksimiryhmäkoko on kolme.
Tietenkään rotu ei ole esteenä, mutta ratsun pitää olla yhtä eteenpäin vievä kuin opetuskin. Lisäksi sillä tulisi olla selkeät ja puhtaat askellajit, jotta ratsastaja ei joudu arvailemaan. Ryhmäkoosta unohdinkn mainita, sepä sitten onkin oma lukunsa! ;D