Kirjoittamisen polku…
Plaa plaa plaa ja voi kakka. Joskus niinkin pyhä asia, kuin laadukkaan blogin tuottaminen oli sydämen asia. Nyt tuntuu, että tämä ”hevoseton” joutenolo on vain lisännyt blogin laiminlyöntiä. Hieman lohdutti, kun Alex tokaisi, ettei hyvää blogia tarvitse päivittää joka päivä – se pysyy itse kasassa. 🙂 Aloin eilen analysoida mielessäni suhdettani kirjoittamiseen. Se tuntuu olleen aina mukana oleva harraste, joka auttanut asioiden selvittämisessä ja ulosannissa. Asiat helpottuu, kun ne saa ”sanottua” ulos. Olen omasta ja lähipiirin mielestä nopea hoksaamaan asioita ja pystyn vastaamaan näppärästi lyhyellä varoitusajalla. Harvemmin jää fiilistä, että ”olisi pitänyt sanoa”. Tämä varmasti helpottaa myös kirjoittamista.
Muistan, että sain pienenä lahjaksi tallipäiväkirjan, johon raapustin lyhyitä, mutta ytimekkäitä tekstejä ratsastustunneilta. Opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluun menoa, joten ikää oli ekoissa jutuissa ehkä 6-7 vuotta. Kirjoitin myös silloin tällöin omaa päiväkirjaa, jossa puin päivän polttavia puheenaiheita leikeistä synttärijuhliin. Heti kun ensimmäiset PC-koneet tulivat käyttöön (aluksi äidin työpaikalla ja sitten myös kotiin), toimitin kanilehteä ehkä kahdelle lukijalle… Printti ja kopiokone mahdollistivat kuvat ja muut ”faktat”. Tästä siirryin toimittajan urallani tallilehteen, jota lukivat sentään useammat ihmiset. Äitiparka kopioi niitä töissään, lapsi kun tahtoi tehdä lehteä! Samaan aikaan, olin päässyt mukaan uuteen villitykseen, eli virtuaalitalleihin, joiden osalta varmasti visuaaliset taidot kehittyivät. Päivittäin kirjoittelin myös ponien liikutusvihkoihin päivän työt. Kaduttaa, että aikoinaan lopetin sen tavan! On ollut todella mukava lukea 10-12 vuotta vanhoja tekstejä ratsastuslenkeiltä! Minulla on myös jemmassa novellikokoelma, joita olen vuosien saatossa saanut valmiiksi… Kahdelle kustannusyhtiölle olen sitä (näyttämättä) tarjonnut, vastauksia en ole saanut. Pitäisi ehkä yrittää uudestaan.
Joskus vuonna 2004-2005 aloitin meidän hevosille ja tallille nettisivut. Koulussa olin mielestäni hyvä äidinkielessä (9) ja rakastin aineiden kirjoittamista! Opettaja vaan jaksoi motkottaa hevosaiheista, mutta aina niitä kymppejä silti tuli… 😉 Äikän tunnit ovat auttaneet oikeinkirjoituksessa ja suomenkielen kieliopissa. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin kirjoitusvirheillä täyttyneet blogitekstit! (”enään”, ”sydämmessä”, ”yhdys sanat”) Nettisivujen sisällön laatiminen on myös vaativaa, sillä tekstin täytyy olla informatiivista ja selkeää. Ulkoasut ovat olleet mitä sattuu, onneksi nyt Sanna teki meille kunnon outfitin. Hyvät nettisivut ja blogit ovat siistejä, yksinkertaisia ja helppolukuisia. Selkeät kuvat vahvistavat tekstin sisältöä. Asiallisille sivuille tulee mielellään uudestaan ja ne antavat yllättävän nopeasti jo mielikuvan ko. firmasta tai henkilöstä.
Päivitin vanhoille nettisivuille ”blogin” tyyppistä sivua, johon kirjoitin kisa- ja treenituloksia, joskus sain jonkun kuvankin lisättyä. FTP-ohjelman kautta päivittäminen vaan tuntui niin raskaalta, joten jotenkin löysin sitten v. 2010 alussa Bloggerin ja aloitin tämän blogin pitämisen. Blogin ote on selvästi vähä vähältä aikuismaistunut ja olen yrittänyt panostaa asiatekstien kirjoittamiseen. Olisi mukavaa, jos ihmiset voisivat oppiakin jotain teksteistä. Tuntuu hyvältä, kun saa kysymyksiä ratsastukseen liittyen. Yritän aina ehtiä jollainlailla auttaa. Useimmiten kyllä on näkemättä paha sanoa mitään. 😉
Täyttäessäni 18-vuotta pääsin toimittajakoulutukseen mukaan Lahteen. Silloisten heikkojen ajotaitojen takia, en kuitenkaan uskaltanut lähteä vielä yksin ajelemaan ja opiskelut jäivät… Nyt kaivelin tuon koulun uudestaan ja ajattelin, josko hakisin taas. Hakuaikaa elokuuhuna asti. Kyseessä on journalismi, ilmaisu- ja mediataitojen linja. Koulutus on kovinkin kallis, joten täytyy miettiä miten maksupuoli. Nyt kun olen köyhä ja lomalla… 😉 Nuo opiskelut antaisivat valmiuden toimittajan työhön kehittymiseen ja medioissa toimiseen. Jonkin verran olen jo tekstiä tuottanut eri lehdille, kuten Hevoshullu, Villivarsa ja Shettisyhdistyksen oma lehti. Olihan yksi juttu YLE:nkin Ystäväni hevonen -blogissa. Voisi olla tässäkin urapolku myöhemmin?
Loppuun vielä vähän kuulumisia. 27-vuotissyntymäpäiväni ja juhannus on tullut vietettyä ja arki jatkukoon. Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä reissuun, mutta sain yhden kivan työtarjouksen (tai parikin) Suomesta, joten pitää pohtia… Josko olisi ainakin syksyyn muilla mailla vierahilla. Kävin eläinkuljettajakoulutuksen ja koe on vasta syyskuussa. Muse on edelleen kaupan, eräs potentiaalinen porukka on nyt kahteen kertaan käynyt sitä katsomassa ja huomenna pitäisi ratketa. Akrolle etsin varovasti sopivaa ratsastajaa, voisin sen vaikka liisinkiin antaa. Tulevana viikonloppuna vien ratsastajia Janakkalaan ja Korpikylään kisoihin, kokoonpano vielä auki. Haluaisin saada sen videopostauksen tehtyä, joten pliis muutamia kysymyksiä lisää >> tänne! Kiitos! 🙂
Allekirjoittanut
