Ikävöimästä itseni yllätin.

Ikävöimästä itseni yllätin.

Joskus aika kultaa muistot.

Minulla on ehtinyt vuosien saatossa olla useita eri hevosia ja poneja. Toiset lyhyemmän aikaa, toiset hieman pidempään. Jokaisella on kuitenkin paikka sydämessä, vaikkakin ihan pieni vain. 😉 Tänään iski ihan puun takaa kaipuu erääseen hevoseen, joka oli vaan hieman reilun vuoden verran. Siitä oli pakko luopua vähäisen käytön takia ja siksi, etten voinut enää sillä hypätä. Kaikkein kurjinta on, etten voi sitä mennä enää katsomaankaan, koska se lopetettiin viime kesänä jalkavaivojen takia.

Kyseessä on hassu mix-ruuna (i. englantilainen täysverinen, e. lämminverinen) Doppstone eli Topi. Topi oli syntynyt v. 1997 ja ostin sen pelkän kuvan perusteella Porista meille vuonna 2011. Oli kuin jouluaatto, kun ensimmäistä kertaa kiipesin sen selkään kokeilemaan, että mitähän tämä osaa… Topi oli todella herkkä ja helposti kuumuva, johtuen varmasti ”lämpimästä” suvusta. Muunmuassa sen isä oli Cajus Aminoffin kenttäratsu Rant xx. Sitä piti ratsastaa pitkälti pelkästään istunnalla ja todella kevyellä ohjastuntumalla. Hyppäämistä Topi rakasti, sillä oli hyvä imu esteelle ja rohkea estepää. 110-120 cm meni kevyesti!

Topi oli moitteeton käsitellä ja kuljettaa, maastossakin meni ongelmitta jopa vuokraajan kanssa. Välillä saattoi innostuessaan pukitella… Topi oli päässyt sen verran ex-omistajalla pälkähästä, että kulki helposti ”väärin päin”. Tehtiin paljon töitä, että saatiin muoto löytymään – ja säilymään. Laukat oli aina hätäiset, nousivat ihan ajatuksella. Välillä ilman lupaakin. Ostin Topin itselleni estehevoseksi ja kävimmekin mm. Piia Pantsun estevalmennuksessa Takkulassa. Tehtävät olivat haastellisia ruunalle, mutta onneksi Piia helpotti niitä. Mielestäni selvisimme siitäkin ihan hyvin. Toiselle päivälle en voinut osallistua, koska selkä vaivasi edellisen päivän treeneistä.

Kävin myös Messilässä hyppäämässä yhdet kisat, 80 ja 90 cm luokat. Molemmat mentiin mukavaa haipakkaa, muistaakseni yhdet pudotukset. Aika olisi riittänyt kärkisijoille. Kotonakin Topi meni parit tallikisat, tosin ei minun ratsastamanani. Silloin tallillamme käynyt tyttö otti piakkoin Topin ”omakseen” ja saikin sen kanssa kivasti muutosta aikaiseksi. Topi teki muutamia tuntejakin, mutta ei kuumuutensa takia sopinut kaikille oppilaille. Siksi jouduin tekemään raskaan, mutta samalla selvän päätöksen ja etsiä Topille uuden kodin. Kesällä 2012 Topi lähti Tampereen seudulle ja vaihdossa tuli suomenhevostamma. Uuden omistajan kanssa Topi pääsi toteuttamaan itseään ja treenaamaan kenttäratsastusta. Siinä se ilmeisesti olikin omiaan! Myöhemmin ruunalle tuli vatsaongelmia laitumella ja jalkavaivoja, joiden takia se lopetettiin kesäkuussa 2013.

Kun arki on kiireistä ei aina ehdi ajatella kaikkea. Kuitenkin silloin tällöin joku persoona hiipii mieleen ja tulee ikävä. Tämäkin hevonen oli merkittävässä asemassa  aikansa The Estehevosena. Se oli kiltti, ystävällinen ja omalla tavallaan hömelö. Harmittaa, että siitä jouduin luopumaan, mutta kaikkia maailman hevosia ei voi pitää itsellään. Rahat, aika ja oma jaksaminen tulee eteen. Topi on aina täällä, mukana, mielessäni, kun sitä tarvitaan!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *