Ohjaus, opetus, valmennus.

Ohjaus, opetus, valmennus.

Miten sinua palvellaan ratsastustunnilla? Saatko rahoillesi vastinetta?


Usein ihmiset kysyvät, mitä eroa on ratsastuksen ohjaamisella, opettamisella ja valmentamisella. Mistä tietää, kuka on pätevä valmentamaan? Opetetaanko sinua vai vaan ohjataan? Milloin kannattaa siirtyä ratsastustunneilta valmennukseen? Muutamia kysymyksiä, joihin yritän nyt saada ns. virallisen selvyyden!

Tärkein fakta: pelkkä titteli ei määritä henkilön pätevyyttä. Paperiton valmentaja voi olla parempi kuin moni master -tason opettaja. Samalla tavalla moni ammattivalmentaja ei ehkä ole yhtä kiinnostunut ratsukosta kuin ”tavallinen” ratsastuksenohjaaja. Kokemus, virhesilmä ja into määrää sen kuinka hyvä ratsastusta opettava/valmentava on. Tällä hetkellä valmentajana ja ratsuttajana voi toimia henkilö, jolla ei ole mitään ammattitutkintoa. Asiakkaille riittää yleensä työkokemus tai kilpailutulokset. Tämän takia vähän se jos tämäkin voi tehdä valmentajan tai ratsuttajan työtä ilman varsinaista pätevyyttä.

OHJAUS = ohjattua ratsastusta


Ratsastusta voi ohjata ratsastuksenohjaajan tai harrasteohjaajan paperit suorittanut henkilö. Silti myös SRL:n hyväksymillä harrastetalleilla ja ratsastuskouluilla tietyn prosentin tunneista voi pitää myös ns. epäpätevä opettaja. Tästä valitettavasta syystä isoimpien ratsastuskoulujen tunnit saattavat olla nimenomaan sitä ”liikenteen ohjaamista”. Tällöin ratsastaja ei 60 minuutista juurikaan ehdi opetusta saada. Ohjaus on siis lähinnä sitä, että tunnin pitäjä kertoo mitä tehdään (”voltti lyhyelle sivulle, käyntisiirtyminen pitkälle sivulle” jne.). Ohjatulla ratsastustunnilla tehdään ohjaajan suunnitelman mukaisia tehtäviä ja korjataan perusvirheitä.


OPETUS = ratsastajaan keskittyvä

Ratsastuksenopettaja on perehtynyt erityisesti ratsastajan opettamiseen ja sitä kautta ratsastustaitojen kehittämiseen. Opettajan tehtävänä on neuvoa perusasioissa, korjata virheitä ja opettaa uusia asioita ratsastajan kasvavan tieto-taidon mukaan. Ratsastajan edistyessä on opettaja lisäksi ihan yhtä velvollinen opettamaan hevosen oikeaa ratsastusta, kuin valmentajakin. Ratsastuksenopettajan päätyö on työpaikallaan ratsastuskoululla tai muulla tallilla, siinä yksi eroista valmentajaan. Toki moni valmennusta työkseen tekevä on koulutukseltaan ratsastuksenopettaja.

VALMENNUS = ratsukkokohtainen



Valmentajaksi voi (ikävä kyllä) kutsua itseään kuka tahansa, vaikkei vaadittavia papereita olisikaan. Valmentajan päätavoite on kehittää ratsukkoa yksikkönä ja parantaa yhteistyön toimivuutta. Tarvittaessa korjataan enemmän ratsastajaa tai keskitytään vain hevosen ratsastettavuuteen. Valmennus tähtää yleisesti kohti kilpailutoimintaa, vaikkakin on ratsastajia, jotka valmentautuvat ensisijaisesti oman kehittymisensä takia tai ”huvin vuoksi”. Valmentajiksi voidaan luokitella kotitalleilla käyvät opetusta tarjoavat henkilöt. Varsinaista määritelmää, millainen nimeomaan valmennustunti on, ei oikeastaan ole. Jokainen tyylillään ja tavallaan.

Arkistosta:


https://pennien.playsson.net/2012/06/10/valmentajan-tehtava/
https://pennien.playsson.net/2012/09/19/nimea-vai-ei/
https://pennien.playsson.net/2012/10/10/valmentajan-rooli/
https://pennien.playsson.net/2013/01/01/tunninpitajan-urakaari/

Miten te erottelette ratsastuksen opettamisen ja valmentamisen?

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Ohjaus, opetus, valmennus.

  1. Minusta valmennuksen ei tarvitse olla ratsukkokohtaista, vaan valmentautua voi yhtä hyvin myös ilman omaa hevosta. Mielestäni valmennuksessa on kyse nimenomaan valmentajan ja valmennettavan suhteesta, johon molemmat ovat sitoutuneet ja jolle on asetettu yhteiset tavoitteet. Toki oma (tai muu säännöllisesti käytössä oleva hevonen) syventää valmennussuhdetta entisestään, ja silloin valmennuksessa tietysti paneudutaan myös hevosen kehittämiseen varmasti enemmän kuin vaihtuvien hevosten kanssa.

    Mutta…sanat ovat tietysti vain sanoja eikä sillä sinällään ole niin väliä, mitä kukakin milläkin nimellä kutsuu. Mutta jos itse olisin valmentaja, niin minua kyllä saattaisi vähän risoa paikotellen melko löyhähkö valmennussanan käyttö 🙂

    Kuvitellaan esimerkiksi, että ratsastaja A muistaa aina ja joka paikassa mainita, että hänen valmentajansa on B. Todellisuudessa B käy valmentamassa A:ta kerran kahdessa kuukaudessa ja siinä välissä A käy sen seitsemän muun valmentajan tunneilla. Jos A vaikka (against all odds) edistyy huikeasti, niin sehän on valmentaja B:lle kiva juttu, mutta jos ei, niin ehkä A:n mainostus vähän kääntyy B:n tappioksi – ilman, että B:llä itsellään on juuri vaikutuksen mahdollisuuksia A:n kehitykseen.

    1. Kiitos hyvistä pointeista! "Ratsukkokohtainen" -termiä olisi minun pitänyt sen verran vielä tarkentaa, että tarkoitan nimenomaan sen hetkistä ratsukkoa (vaikka ratsastaja vaihtaisikin tunneittain hevosta). Meillä ratsastajat menevät yleensä suht samalla hevosella, mutta vaihtuvuuttakin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *