Onnistumisen iloa!

Onnistumisen iloa!

Valmennusviikonloppu 2.-3.11.


Olimme Alexin kanssa Pinkin tallilla valmentautumassa viikonlopun verran, mukana Muse ja Akro. Lauantaina meillä oli tunti ja hevoset jäivät tallille yöksi. Sunnuntaina oli luvassa kilpailuharjoitukset, joten jäätiin illalla auttamaan radan rakennuksessa ja maneesin huollossa, sen jälkeen ajeltiin kotiin (hevosauto jäi myös Orimattilaan yökylään). Tunnilla lähinnä harjoiteltiin verryttelyssä tapahtuvia asioita ja mentiin ohjelmiemme osia läpi. Akro tuntui aikas mukavalta, vaikkakin vaihdot eivät olleet aina yhtä tarkkoja. Hieman epäileväisenä kertasin rataa aamuun asti… Olin siis ilmoittautunut ensimmäiseen VaativaB -luokkaan, kokeilumielessä.

Hieman tummia maneesilaatuisia kuvia…
Akro yökylässä, huomatkaa pinkkiruudullinen pyjama!

Sunnuntaiaamuna saavuttiin Pinkille hyvissä ajoin. Meillä oli mukana Equestrian Balancelle talkooväkeä lainaan, eli Jenni, Janita, EA ja Roosa. Jannu auttoi mua letittämään Akron tukan. Tarkoituksena oli jättää se auki, koska kyseessä ”vaan” harkkarit, mutta Pinkki hieman vihjasi, että harja tulee olla sykeröillä. Joten… Alex starttasi ensin pitkän radan Helpon C:n Musella. Rata oli kaikenkaikkiaan sujuva ja tahdikas, toisessa laukassa poni rikkoi takaa ristille. Kuitenkin uskomattoman hyvät prosentit, 66 %! Koska lähtijöitä ei ollut paljoa, laitoin hevosen kuntoon miltei heti Alexin mentyä. Kentällä verkatessani Akro oli tosi vänkäävällä tuulella, tappeli kuolainta vastaan ja kiukutteli. Juuri edellisenä päivänä olin saanut vinkkejä kangen käyttöön, eipä ollut sillä hetkellä koko kuolaimella mitään vaikutusta. Maneesiin päästyäni verkkaamaan paremmin ruuna oli vielä hankalampi… Keskiravissa nosti päätä ylös ja näytti siltä, kuin mamma olisi satulassa repinyt suusta minkä kerkeää ja yritti hyppiä pystyynkin… Hevonen, joka osaa häpäistä. Vaihdot sen sijaan meni verkassa ihan ok.

Mutta paistaa se päivä risukasaankin! Ohjelma oli kokonaisuudessaan aika sujuva, toisesta avo-sulku tehtävästä seiskaa. Vasen vaihto onnistui hyvin, oikea myöhästyi hieman. Lopputervehdyksessä se taas vastusteli kuolainta. Pinkki sanoi, että Akro väsyy nopeasti suustaan, ei ole tottunut kankeen vielä kunnolla (+ että ratsastaja ei oikein kyllä osaa kankea vielä täydellisesti käyttääkään…). Rata tuntui hirveältä, mutta videolta se näytti ihan mukiin menevältä. Hieman varovaisesti ratsastettu. Mutta suurin shokki oli saadessani arvostelupaperin myöhemmin; 65,27 %! Epäilin tuloksen pitävyyttä eilen ja epäilen vieläkin, tarkistettu pariltakin taholta, että onko oikeasti laskettu oikein – mm. tuomarilta itseltään… Kovasti väittävät, että pitää paikkansa, joten enpä sitten väitä vastaan. 🙂 Päässäni keskiarvo on lähempänä 58-60 %, mutta niin tai näin ekaksi vaativaksi radaksi hyvä! Kutosta, kuus puolta ja seiskaa tuli suurimmaksi osaksi. Vaikkakin rataharjoitukset, mutta pätevä koulutuomari kuitenkin kyseessä. Treeniä tarvitaan paljon lisää, jotta uskaltautuisin ensi kaudella alue HeA:ta menemään ja seura VaB:tä. Tästä hyvä jatkaa! 😉

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Onnistumisen iloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *