Asiapostausta, toivottavasti ei tule jättieeposta…
Kouluratsastus on esteratsastusta monimutkaisempaa, nimenomaan sen arvosteluominaisuuksien takia. Niin sanotulla tuomaripelillä on paljon vaikutusta lopputulokseen. Lähtiessään kilpailemaan kouluratsastusta, asettaa itsensä siihen tilaan, että joutuu hevosensa kanssa tekemän työn kera yhden tai useamman tuomarin arvioitavaksi ja arvosteltavaksi. Jotkut ehkä tietävätkin, että kouluttaudun tässä pikkuhiljaa Suomen Shetlanninponiyhdistyksen käyttöluokkatuomariksi. Siitä voisi olla hyvä jatkaa koulutuomariksi sitten joskus. Pääsen siis tuomaroimaan ohjasajo- ja ajoluokkia sekä riding classia, joka ehkä lähinnä kouluratsastusta. Silti yhdistys rajaa tiukan eron ratsastusluokkien ja kouluratsastuksen välille. Se ei välttämättä ole hyvä, sillä useammalla käyttöluokkatuomarilla ei ole tarpeeksi kokemusta arvioida lasten ratsastusta – nimeomaan oikeaoppisuuden kannalta. ”Hyvältä näyttäminen” ei ole sama, kuin se liikkuuko poni tuntumalla ja taipuuko se volteilla.
Kouluratsastuksessa ratkaisevat henkilökohtaiset arviot ja se on arvostelulaji, kuten voimistelu, taitoluistelu, tanssi jne. Oli tuomari kuinka ammattitaitoinen hyvänsä, arvosteluun vaikuttavat jossain määrin inhimilliset negatiiviset tekijät – aina ei voi pitää kaikista, syystä tai toisesta. Monien arvostelulajien rasitteena ovat myös tuomarien kansalliset tai henkilökohtaiset mieltymykset.
Laatu ja täsmällisyys
Tuomarilta tulee löytyä itsekritiikkiä, itseanalyysiä ja itsekuria. Tarvitaan myös hyvää muistia ja keskittymiskykyä useaksikin tunniksi. Radoilla ei aina arvostella tuomarin henkilökohtaisen mieltymyksen tai sen mukaan mitä tuomari pitää oikeaoppisena. Jokaiselle liikkeelle on olemassa tarkat vaatimukset ja määritelmät siitä, miltä ratsastajan ja hevosen tulee näyttää radan aikana. Myös kaikille kolmelle askellajille on olemassa ihannekuvaus. Arvostelun ongelmat johtuvat siitä, että tuomarit tulkitsevat sääntöjä ja tavoitteita erilailla. Kaikki tuomarit eivät pysty analysoimaan samallalailla hevosen perusratsastusta, heillä ei ole samanlaista kykyä keskittyä tai huomata ohjelman pieniä virheitä. Oikeudenmukaisuudesta puhuttaessa tuomarin pitäisi pystyä arvostelemaan ratsukko siitä riippumatta, ovatko he kuinka tunnettuja tai tuntemattomia. Tuomareiden tulisi työskennellä kahden perustekijän pohjalta; laadun ja täsmällisyyden.
Ratsastajat, valmentajat ja katsojat ovat ilmaisseet toiveensa tuomareiden yhtenevästä arvostelusta. Tuomareilla on liikaa valtaa arvioida ja painottaa suorituksen laatua tai täsmällisyyttä. He joutuvat myös itse arvioimaan paljonko virheestä tai heikkoudesta sakotetaan pisteitä. Monet liikkeet ovat erilaisia siitäkin riippuen, missä tuomari istuu. Näkeekö liikkeen edestä, sivulta vai takaa. Kaksi tuomaria saattavat antaa hyvinkin eriävät arvosanat samasta kohdasta.
Arvostelun perusteet
Kouluratsastuksessa arvoasteikko on yhdestä (nollasta) kymmeneen, ilman desimaaleja. Asteikko menee seuraavasti; 10 – erinomainen, 9 – erittäin hyvä, 8 – hyvä, 7 – melko hyvä, 6 – tyydyttävä, 5 – välttävä, 4 – heikko, 3 – melko huono, 2 – huono, 1 – erittäin huono ja 0 – ei esitetty, epäonnistunut. Jos ratsukko saa ohjelman ensimmäispisteistä yli 50 %, se on hyväksytty tulos. Yleisvaikutelmaan kuuluu neljä kohtaa; askellajit (vapaus ja säännöllisyys), lennokkuus (eteenpäinpyrkimys, askeleen joustavuus, selän jäntevyys ja takaosan työskentely), kuuliaisuus (tarkkaavaisuus ja luottavaisuus, sopusointuisuus) sekä ratsastajan asento, istunta ja apujenkäytön moitteettomuus. Kouluratsastus ei ole pelkästään eri liikkeiden arviointia, vaan hevosen valmennuksen arviointia. Tavoitteena on kyetä säilyttämään hevosen oikeaoppinen perusratsastus.
Hyvään kouluratsastussuoritukseen vaikuttaa monikin asia. Hevosen tulisi tietenkin liikkua puhtaasti ja symmetrisesti sekä notkeasti. Sen liikkeiden tulee olla luonnolliset, tarmokkaat ja tahdikkaat. Peräänannon tulee olla riittävä ja oikeaoppinen luokkaan nähden. Ratsu ei saa vastustella kuolainta esim. availemalla suutaan, roikottamalla kieltään tai muuten olemalla levoton suustaan. Hevosen tulee olla irtonainen ja vapautunut sekä fyysisesti että psyykkisesti, suoralla suora ja kaarevalla uralla taivutettu. Sen tulee myös reagoida halukkaasti ja vastustelematta. Radalla tulee liikkua halutussa askellajissa ja tehdä oikeat liikkeet, oikeassa paikassa. Ratsastajan taas tulee istua oikeaoppisesti; pää, vartalo ja jalat oikeassa asennossa.
Kouluratsastuksen tavoite on harmonisen koulutuksen kautta kehittää hevosta niin, että se esiintyy ilosena urheilijana (”happy athlete”). Koulutuksen tuloksen hevosen tulisi olla rauhallinen, notkea, irtonainen ja pehmeä. Samalla ollen lisäksi luottavainen, tarkkaavainen ja energinen. Tähän meidän kaikkien tulisi pyrkiä oman hevosemme kanssa!
Tekstin ja referaatin lähde, oman tekstin tuki: Kyra ja ratsastuksen taito / Jytte Lemkow.
Hyvä kirjoitus! Olen kyllä sitä mieltä, että shettisten käyttöluokissa pitäisi vähän enemmän keskittyä itse suoritukseen (kun nimi on kuitenkin käyttöluokka) kuin ponin rakenteeseen. Tietysti rakenne on hyvin hyvin tärkeää, mutta minusta on tärkeämpi, että poni ei vain juokse rataa läpi käymättä kulmissa ja taipumatta (ohjastajalla raippa vinkuen). Virallisessa sehtlanninponiyhdistyksen käyttöluokkien arvostelukaavakkeessahan 1/3 pisteistä on rakennepisteitä (?), mikä tarkoittaa, että lituskakaulaiset rakenneihanteiden ulkopuolisien ponien ohjastajilla ei ole mitään mahdollisuutta? : D Ja varmasti käyttöluokkatuomareissa on paljon niitä, joilla ei ole kokemusta arvioida itse ohjastusta/ratsastusta. Vähän ot, pahoittelen.
Hyvä, että joku on kanssani samoilla linjoilla! 🙂 Ehkäpä siksi niin kovasti haluavat minua tuomarien joukkoon, kun kerroin, että katselen asiaa hieman eri kantilta. En ole niin kiinnostunut rakenteesta, tärkeämpää olisi saada jo lapset ratsastamaan alusta asti oikein. Hirveä kulttuurishokki, jos pärjää käyttöluokissa ollen "söpö" ja ensimmäisissä KOULUkilpailuissa lukeekin arvostelussa aivan päinvastaista…
Samaa mieltä! : )
kuka toi ruskee poni on ? 🙂 toka kuva ylhäältä 🙂
Remo, oli meillä myynnissä/ratsutuksessa pari kuukautta.