200 000 kävijää täynnä, ISO KIITOS!
Olen tänään hieman laiska ja väsy, sillä teimme Alexin kanssa kevyen roadtripin Kiuruvedelle (Lahdesta sinne n. 400+ km). Tässä kuitenkin kuvapostaus meille takaisin ratsutettavaksi saapuneesta friisiläisruuna Vespasta, joka siis meillä ratsastettavana, kilpailutettavana ja kevyessä opetuskäytössä. Alex napsi kuvia eräänä iltana… Vespan ratsastettavuus on parantunut hienosti, eli sen kanssa on ilmeisesti toteutettu antamiani ohjeita edellisen kerran jälkeen!
Friisiläisten käyttötarkoitus on alunperin ollut kärryjen edessä, joten sen takia niillä on luonnostaan korkea ryhti. Ratsastettaessa ne kulkevat helposti ns. virkkuukoukkumuodossa eli pää korkealla, selkä notkolla ja takajalat tallin puolella. On tärkeää saada ne vaikkapa kulkemaan hieman enemmän ensin pitkälle eteen-alas, kuin ratsastaa tiukkaan muotoon. Tämä on alkuun vaikeaa, koska pitää löytää keino saada hevonen rentoutumaan ja ymmärtämään mitä haetaan. Vespaa ratsastettaessa täytyy jatkuvasti yrittää ehtiä korjata, ettei hevosen nouse turhan korkealle edestä ja unohda selkäänsä. Leveät, matalat kädet auttavat… 😉
Allekirjoittanut
