Vastaus ex-ravurin ratsastamiseen.

Vastaus ex-ravurin ratsastamiseen.

Jatkan taas vastausten kirjoittelua jätettyihin kysymyksiin! Yritän kovasti ehtiä käsittelemään näitä nopeammin, nyt kun läppärikin koki ihmeparantumisen!

“Miten
sun mielestä olisi hyvä lähteä vahvistamaan ex-ravurin laukkaa? Ei osaa
vielä mennä muuta kuin täysiä. Osaa kyllä nostaa laukan ravista, mutta
muuta vaihdetta ei ole kuin kiitolaukka. Entä miten saisin saman hepan kulkee pyöreämpänä ja tukeutumaan kuolaimelle?” 
Juliet Jousjärvi

Entinen hevoseni Topi oli puoliksi lämminverinen.

Heti kärkeen huomautan, että jokaisella ratsutusta tekevällä ratsastajalla on omat metodinsa ex-ravurien ja muiden samantyylisten ratsutettavien kanssa. Tätä olen käyttänyt itse ja todennut sen toimivaksi.  Ennen kuin paneudutaan ex-ravurin laukkaan (joka ollut aikaisemmin sille vaikein ja yleensä kielletty askellaji), tulee sen toimia käynnissä ja ravissa hyvin. Jos niissä ei ole ongelmia, voi siirtyä laukannostoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että hevosen tulee kuunnella hyvin istuntaa, pidätteitä ja taipua oikein. Niiden kautta myös tuntuma, pyöreys ja rentous löytyvät.

Ex-ravureiden laukannostossa tehdään usein se virhe, että laukataan kilometri tolkulla putkeen tai miljoona kierrosta kentällä ajatuksella “kyllä se siitä oppii”. Toistot ovat avain, eli nostojen toistamista ja hyviä siirtymisiä. Hevonen kannattaa opettaa reagoimaan etenkin istunnalla tehtyihin puolipidätteisiin, aina hidastus ennen laukannostoa – kuten muillakin hevosilla. Sitten laukannosto pohkeista ja pointtina on laukata lyhyt pätkä uralla tai ympyrällä! Ihan vain muutama laukka-askel ja takaisin raviin > välitön hidastus ja ravin kasaaminen. Sitten kun hevonen on tullut takaisin alle ja odottaa, uusi laukannosto. Taas muutama askel ja siirtyminen. Tämän toistamista molempiin suuntiin. Alkuun siirtymisten tekeminen voi olla tuskaa ja rumaa räpeltämistä, mutta tekemällä hevonen kyllä kehittyy. Pian voi ratsastaa pidempiä pätkiä. Kun hevonen alkaa “odottaa” jo hidastusta ja siirtymää, on helpompi alkaa ratsastaa laukkaakin kasaan. Hiljaa hyvä tulee!

Myös entinen hevoseni ja ex-ratsutettavani lv-tamma Chili.

Kuten mainittu, pidätteiden ja taivutusten kautta löytyy myös hyvä työmuoto ja tuntuma. Paljon eri kokoisia voltteja ja ympyröitä. Jos kyseinen ex-ravuri ei ymmärrä ympyröistä mitään, vaan tekee tyylikkäitä “kärrykäännöksiä”, ei kannata luovuttaa. Tukeva ulko-ohja jarruttaa ja voi johtaa voltilta ulospäin. Samalla sisäpohje työntää hevosta kohti ulkoapuja. Tästä seuraa ketjureaktio; hevonen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin oppii “siirtymään pois” sisäpohkeen paineesta ja myötää hyvinkin lyhyesti, jolloin ratsastajan tulee myös myödätä. Tätä taas toistetaan, kunnes hevonen alkaa ymmärtää jutun pointin. Eli sisäpohje > myötäys > kiitos. Samalla pitää muistaa ratsastaa eteenpäin ja säilyttää ulko-ohjan tuntuma.

Tässä nyt tällainen pikkupaketti aiheeseen, helpommin pystyy neuvomaan ihan livenä. Kannattaa vielä lukea tämä vanha postaus aiheesta > https://pennien.playsson.net/2013/01/15/ravurista-ratsuksi-projektini/.

 
Viime talven ratsutettavani, lv-ruuna Max.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

11 thoughts on “Vastaus ex-ravurin ratsastamiseen.

  1. Millasia tehtäviä reippaan ex-ravurin kanssa pitäisi tehdä, jos se toimii Ok:sti käynnissä, mutta ravissa alkaa sähläämään ? 🙂

  2. Mulla on vaikeuksia nostaa ex-ravurini kanssa laukka.Laukataan usein lopuksi pitkällä hiittisuoralla. Laukkaaminen suoralla onnistuu, esimerkiksi tallille päin laukatessa ohjat roikkuu kaulalla (mitä lyhyemmät ohjat – sitä vauhdikkaampaa meno). Kentällä on kuin erihevonen. Kevyessä istunnassa laukannostot onnistuvat usein miten (enemmän itsevarmuutta kuskilla?) , mutta harjoitusravista nostaminen on aivan eri juttu. Viimeksi kun harjoittelin laukannostoa kävi samalla lailla kuin joka kerta:
    -Hevonen kuumuu, nostaa päänsä taivaisiin ja yrittää itse nostaa laukan, vaikka yritän kuinka rauhallisesti tehdä valmistelun. Tällöin siirrän raviin ja usein joudun ajaa pienelle voltille jotta pysyy käsissä.
    -Vanha ja laiskanpuoleinen ratsuni on päässyt jopa kokeneemman kaverini yllättämään laukannostoissa nostamalla kierrokset maximiin.
    – Laukannostettua usein yrittää viedä päänsä alas ja kiihdyttää hullun lailla.
    – Välillä yrittää viedä kentällä (mitä ei maastossa harrasta ollenkaa!)
    – Laukannostot ovat rauhallisimmillaan ilman satulaa käynnistä nostettuna.
    – Kuullostaa varmaan hassulta: en ole saanut laukatettua hevosta kertaa enempää kenttää ympäri, koska se alkaa kaahottaa hullun lailla / väsyy. Raviin siirrettyä yrittää kuitenkin "ennakoida" ja rynnätä eteenpäin.

    Aika hassulta tää kuullostaa omiinkin korviin. Mitä muita keinoja voisi käyttää voltille kääntämisen lisäksi hevosen pelleiläessä?
    Ja miten laukannostosta saisi yhtään sen ihmeellisemmän tapahtuman kuin esim. raviin siirtymisestä?

    1. Tietysti hieman vaikea sanoa näin näkemättä ja sen enempää tapausta tietämättä mitään… Ensiksi tulee mieleen, että miten hevosen perusratsastus on tehty? Ymmärtääkö avut oikein ja toimiiko käynnissä / ravissa oikein? Tasapaino tulee sitä kautta, jos ei ole tasapainoa > laukka vaikeaa. Vauhti tulee yleensä tasapainottomuudesta tai siitä, ettei hevosen hyväksy kuolaintuntumaa. Lähtisin ensin tekemään ravin ja käynnin hyväksi ja niiden siirtymisiä. Kun toimii niissä, voi alkaa tehdä laukannostoja. Tiivistettynä; pidätteiden kuunteleminen > kuolaintuntuman hyväksyminen > tasapaino > laukka.

  3. Hevosella takana 10 vuotta ratsu-uraa. Toimii hyvin käynnissä ja ravissa, sen takia laukkaamisen heikkous harmittaa, koska kunnianhimoa löytyy harrastusta kohden. TKetteryyttä löytyy,hyvin pysynyt pystyssä kun olen joutunut ajaa minimaalliselle voltille kiitolaukassa. Tasapaino tuntuu välillä olevan kun laukkaaminen sattuu onnistumaan ja välillä aivan kadoksissa. Kuolaintuntuman kanssa ei ole ongelmia ainakaan käynnissä ja ravissa. Eroa en ole huomannut yrittäessäni nostaa laukkaa löysillä ohjilla tai kuolain tuntumalla. Eniten mietityttää hevosen käyttäytyminen, miksi juuri kentällä yrittää ryöstää laukkaan ja pukittelee? Käytössä ei ole mitään kovinkaan suurta kenttää, ja se tuntuu hyvin ahtaalta laukatessa. Rynnimistä ei tapahdu maastoillessa.

    1. Kummallista, jos noin kauan jo ratsastettu. En osaa oikein muuta veikata, kuin että kenttä itsessään aiheuttaa "paniikkia". Miten laukat on sille opetettu?

  4. Ratsastan yhellä ex-ravurilla joka on joskus ollut hyvinkin menestyksellinen ravuri (ura päättyi pieneen jalkavammaan) joten nyt on ongelmia saada sitä laukkaamaan. Hevonen on oppinut niin hyvin että ei saa laukata että vetää vaan kiitoravia vaikka tekis mitä. Osaa muuten hyvin liinassa mennä mutta ei nosta laukkaa sielläkään. Mitä voisin tehdä että saisin hevosen laukkaamaan? On maasto mahdollisuus ja lähellä on hiitti pätkä missä hevonen on ennen harjoitellut. Siinä voisi koittaa laukkaamista jos löytäisi tavan saada hevosen laukkaamaan. Kiitos jos vastaat 🙂

    1. Moikka! Muutama kommentti ylöspäin löytyy vähän samankaltainen kysymys, joten koitan muotoilla sen sinulle sopivaksi. 🙂 Miten hevonen toimii muuten ratsastettaessa? Taipuuko, osaako hidastaa, mennä ympyrälle jne.? Jos hevosella ei ole tasapainoa > laukka vaikeaa. Vauhti tulee yleensä tasapainottomuudesta tai siitä, ettei hevosen hyväksy kuolaintuntumaa, tässä tapauksessa ehkä kuitenkin puhtaasta osaamattomuudesta.

      Taas on vaikeaa tietty sanoa mitään näkemättä… Laukannostoja ei kannata opettaa hiittisuoralla, eikä mielellään maastossa muutenkaan. Paras vaihtoehto on, jos olisi mahdollista olla kentällä tai esim. aidatulla pellolla. Ihan kärkeen hevosen pitää ymmärtää "laukka" -käsky liinassa. Se helpottaa sitten laukka-apujen opettamista selästä käsin. Liinatyö voi olla pitkä prosessi, mutta idea on, että hevonen saa kiitoksen edes pienestä laukka-askeleiden sotkusta. Oppiminen siis positiivisen vahvistamisen kautta. Vielä tiivistettynä; pidätteiden kuunteleminen > kuolaintuntuman hyväksyminen > tasapaino > laukka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *