Ravurista ratsuksi -projektini.

Ravurista ratsuksi -projektini.

Tapaus Max.

Olen useassa postauksessa maininnut tämän herran ja viime viikolla lupasin tehdä siitä oman postauksen. Tässä se sitten tulee! Kyseessä on siis Max, joka on 10-vuotias lämminverinen ruuna. Se on startannut viimeisen kerran lokakuussa 2012. Maxilla on ratsastettu 3-vuotiaasta asti sen omistajan toimesta, mutta sillä ei ole selästä käsin tehty muuta kuin ravitreenejä ja maastoilua. Nyt omistaja toiveissa on saada siitä harrasteratsu ja se kiikutettiin minulle ratsastettavaksi joulukuun 2012 alussa.

En itse ole kovin innokas lämminveristen ratsujen kannattaja. Ne eivät vain ole tarkoitettu ratsun hommiin, vaan jalostettu aivan muuhun. Niitä ei pidä väkisin yrittää este- ja kouluradoille. Yleensä lämminveriset eivät yllä samoihin asioihin kuin “puhtaat” ratsuhevoset, etenkään liikkeidensä takia. Lämminverisistä saa kivoja harrastetason ratsuja, kunhan ne uudelleen koulutetaan johdonmukaisesti ja asiallisesti eivätkä joudu vääriin käsiin. Otin kuitenkin Maxin meille, sillä sattui olemaan karsinapaikka vapaana ja aikaa vielä yhdelle ratsastettavalle. Olen ratsastanut useita ex-ravureita ja niistä on tullut ihan kivoja ratsuja! Alempana kuva ex-ravurisuokkitammasta, joka tuli meille keväällä 2011 tehoratsastettavaksi.

Max oli tullessaan hirveän herkkä pohkeille. Ei tarvinnut kuin koskea, niin se yritti jo ampua aidasta läpi. Lisäksi se ei taipunut tippaakaan, mikä on ajetuille hevosille ihan tyypillistä. Ne ovat tottuneet kääntymään kärryjen kanssa “suoralla” rungolla, takaosakäännösmäisesti. Aloitettiin siitä, että kun kuski on kyydissä ei lähdetä liikkeelle ennenkuin annetaan lupa. Sitten harjoittelimme puolipidätteen ja sen tarkoituksen. Osa varmasti tietää, että ravihevosilla puolipidätteen kaltainen ohjista “vetäminen” tarkoittaa vauhdin lisäämistä. Siksi on hankalaa opettaa ex-ravurille puolipidäte tässä merkityksessä. Niinpä otimme kätevän työkalun käyttöön, eli istunnan! Samalla kun tein ohjalla puolipidätteen, tiivistin istuntaa ja jarrutin kropallani. Kun Max hidasti, rentoutin istunnan. Tätä toistimme ihan vain uraa pitkin tekemällä lyhyitä, parin sekunnin jarrutuksia.

Sitten jatkoimme taivutteluun. Seuraava ongelma olikin, että ns. väistättävään/taivuttavaan sisäpohkeeseen Max reagoi ainoalla tietämällä tavallaan – lisäämällä vauhtia. Joten jälleen juuri opeteltu puolipidäte istunnalla tehden käyttöön; hidastus, sisäpohje ja kun pienikin ymmärrys asiasta tuli > heti kiitos. Älkää säikähtäkö kuvissa olevia “Akron tappokannuksia”, lähinnä raipan merkeistä opetan pohkeen tehokkuutta. Pikkuhiljaa sain tehtyä voltteja ja ympyröitä niin, että se alkoi antaa kyljestä periksi ja taipui pieniä pätkiä. Ex-ravurit ovat yleensä helpompia vasemmalle, sillä se on kilpailusuunta raviradalla. Niillä on hiukan vahvempi vasen takajalka, juuri polkemisen takia. Taivutuksen seurauksena Max reagoi mielestään “oudosti”, sillä se laski turpaansa ja pyöristyi selästä sekä niskasta. Se ei ensin ymmärtänyt kun silitin sitä myötäyksessä kaulalta, vaan oli täysin varma, että se kuolee siihen paikkaan… Onhan se kummaa, kun ensin käsketään juosta kovaa pää ylhäällä, sitten hitaasti pää alhaalla ja vielä kiitetään siitä. 😉

Ex-ravureiden kanssa voi hieman suhteessa edetä “nopeammin”, sillä ne useimmiten on jo totutettu satulaan, ratsastajaan ja pohkeisiin. Pääsee vähän niinkuin sisäänratsastetun nuoren kanssa tekemään töitä. Maxin kanssa löydettiin kuitenkin nopeasti lisää ongelmia… Herra ei nimittäin entisestä työstään huolimatta osaa ravata. Ei hitaasti eikä nopeasti. Ehkä kenttä on sille pieni ja sitä ahdistaa, mutta ensimmäiset pätkät olivat jotain epämääräistä töltin tapaista askellusta. Hiuksia repimällä ja hikeä valumalla olen sen kuitenkin saanut ravaamaan jonkin sortin ravia, laadusta ei ole vielä tietoa. Ensin löytyi vasemmalle, oikealle ei mitään. Nyt löytyy jo oikeallekin, mutta välillä ei muistu ruunan mieleen ollenkaan mitä piti tehdä. Pieniä pätkiä se maltaa jo taipua ja pyöristyä ravissakin. Pitää vaan ratsastaa paljon siirtymisiä, jotta käynti-ravi siirtyminen onnistuu ja ravi on heti puhdasta muutaman askeleen jälkeen.

Maxia on nyt ratsastettu noin viisi viikkoa ja nämä kuvat ovat viime sunnuntailta (13.1.). Kyseinen kuvausratsastus ei ollut parasta osaamista, sillä ruunalla oli jostain syystä hirveästi virtaa ja osa ajasta meni taas ravin etsimiseen sekä kiukkupotkimiseen sivuille. Saatiin sentään jotain kuvia, jossa Max näyttää ihan hevoselta! Hieman olen uskaltanut mennä asioiden “edellekin”. Välillä, kun olen saanut hyviä ravipätkiä onnistumaan, olen vähän sitä totuttanut jo laukkapohkeisiin. Se nostaa muutamaksi askeleeksi molempiin suuntiin hyvän ja onnistuneen valmistelun jälkeen laukan. En ole kuitenkaan viitsinyt sekoittaa sen päätä sen enempää, vaan keskitymme edelleen vielä raviin. Voi olla, että Max lähtee jo tammikuun lopulla pois ulkomaan työkuvioideni takia. Kaksi kuukautta on kovin lyhyt aika, mutta ainakin se on saanut hyvän startin! Maxin olen kaavaillut n. HeC-HeB -tasolle, joko minun tai jonkun muun ratsastamana!

Maxin kuvista iso kiitos Erkko Annukalle (Kirjavien kerho)!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

12 thoughts on “Ravurista ratsuksi -projektini.

  1. Hahah, meillä oli ihan sama ongelma joskus alussa, että ravia ei löytynyt. Oikeassa kierroksessa ainoa askellaji pienellä kentällä oli peitsi. Mutta kun maastoiltiin ja mentiin välillä pellolla, jossa oli enemmän tilaa ja siinä sivussa hinkkailtiin kuvioita kentällä, niin lähti se kumma kyllä sujumaan. Mutta siinä, että ravista sai tahdikkaan ja siinä löytyi sopiva tempo, kesti kauemmin kuin laukan opettelussa. 😀

    1. Kiitos tästä vinkistä! Nakitan Jessen ottamaan kopin, jos tipun ja vien Maxin huomenna vähän pellolle ottamaan alkuverkkaa! 😉

  2. Lisää tämmöisiä postauksia hevosten kouluttamisesta etenkin juuri maastossa ratsastettujen, jo jonkin verran ikää omaavien hevosten.

    Itsellä on 13-vuotias suomenhevostamma projekti(ei oma), jota ratsastan 1-3x/vko. Yleensä kerran tai kaksi vaihteluksi maastossa ja loput kerrat kentällä. En tiedä onko tammalla ravi taustaa, mutta sen verran olen ollut ravureiden ja ex-ravureiden kanssa tekemisissä, että veikkaisin tamman olleen koko ikänsä ratsuna jo ihan rakenteenkin vuoksi. Toiminut siis monta vuotta vaellushevosena ja nyt ollut nykyisella omistajalla muutaman vuoden tavoitteettomassa käytössä kentällä ja maastossa.

    Tämä tammakaan ei ravaa kunnollista ravia, vaan jotakin töltiltä tuntuvaa. Ei taivu, ei sitten yhtää, vaikka olen yrittänyt tehdä mm.Andreas Hesseltä opittuja taivuttelu tehtäviä. Jos kääännän tamman päätä, kääntyy koko hevonen, kun olen yritellyt taivutella päätä molempiin suuntiin vuorotellen ja pitää tamman suoralla uralla. Käynnissä kulmat ovat jo ihan ok, mutta ravissa juoksee ne. Ja nimenomaan juoksee ne kohdat joissa pitäisi taipua, kun suoralla sen nykyään saa jo suht rauhalliseksi alkuhöyryjen päästelyn jälkeen.

    Teetän paljon kiemurauraa ja välillä onkin erittäin hyvä siinä, mutta esim.ympyrällä punkee lapa edellä.

    Olen menossa tamman kanssa Lehdon Tarjan valkkaan, jotta saisin neuvoja kuinka rueta tammaa ratsastamaan.

    1. Näkemättä on tosi paha antaa mitään neuvoja… Hyvä, jos olet menossa valmennukseen! Itse olen taivutuksen harjoitteluun lähtenyt kaikenlaisilla "projekteilla" ihan hidastuksen = puolipidätteen ja istunnan kautta. Ulko-ohjan tuki on todella tärkeä!

    1. Kiitos. 🙂 Ratsutus on todella riskaabeli aihe tehdä postauksia, aina kun on joku "osaavampi". Yritän silti kirjotella oman näkemykseni kannalta, kun sopivia ratsutettavia tulee!

  3. Heips,

    Nyt eksyin vastavuoroisesti tänne 🙂 Mielenkiintoista pohdintaa sulla. Taisit saada uuden lukian.

    Tsemppiä heppojen kanssa ja työniloa!

    Essi

  4. "Kiva" kuulla että ihan ammattilaisilla on ongelmia ravin löytämisen kanssa. Omaa hinkkasin PUOLI vuotta ennen kuin pystyttiin menemään edes isoa maneesia ympäri ravissa, tietysti siinä meni pitkään myös siksi että itse olin aluksi ihan pihalla moisen kroolaamisen poiskitkemisestä. Olen myös huomannut että kun hevonen on vanhassa kengässä ja kaviot ovat päässeet pitkiksi, on ravaaminenkin vaikeampaa. Siirtymisissä auttoi kuin väistätti vähän takaosalla, jostain syystä silloin elukka siirtyi usein puhtaasti käynnistä raviin.

    Ravista käyntiin taas… no välillä onnistuu ilman peitsaamista ja välillä ei. Laukan ottaa aina alas peitsin kautta. Rehellisesti idioottimaisinta mitä ratsastusharrastaja voi tehdä, on ottaa itselleen ravurin projektiksi. Jos sitä hevosta ei rakastaisi hevosena niin itku kyllä tulis moneen kertaan, tuntuu et usein RATSASTUS varsinaisessa merkityksessään on tästä kädenväännöstä kaukana. Puoli vuotta harjoittelua siihen että elukka ravaa? Miten oon jaksanut sellaista! Eikä se edes tuntunut silloin pahalta 😀

    1. Rakkaalla ystävälläni on ollut n. 10 vuotta lämppäriruuna, jonka on itse ratsukouluttanut. Hän on kilpaillut sillä kovinkin menestyksekkäästi esteitä max. 80-90 cm tasolla ja silloin tällöin hän käy minun koulutunneillani. Ruunasta on tullut vuosien aikana todella hyvä, vaihtaa laukat mennen tullen ym. Rakenne ja ulkonäkö on kuin puoliverisen, mutta annas olla kun hän aloittaa ravi- ja laukkatreenit… Kestää 15-20 minuuttia ennen kuin liikkeet ovat "puhtaat". Joskus jopa vasta loppuraveissa! Työtä nuo vaativat, siksi en kovin lämpimästi suosittele ex-ravuria, etenkään lämppäriä, parhaimpana vaihtoehtona harrasteratsuksi! 😉

  5. Kiva että lötyy vielä tämmöisiäkin blogeja eikä vain noita pikkutyttöjen ratsastuskoulublogeja. Nää "mielipidepostaukset" on aina oma lajinsa kanssa,miten kertoa se asia niin ettei jotkut neropatit ota nokkiinsa 🙂 Ex-ravureistakin voidaan olla niin montaa mieltä,itselläni on jo vanhempi juoksijaruuna, joka pystyisi hyvin menemään koulua ihan korkeallekkin tasolle,mutta stressaa sen verran että ei onnistu,ja toisekseen se että aina niissä kilpailuissa pitää soittaa sitä samaa musiikkia mitä raveissa, sitten mennään ravilla ympäri maneesia.. Myös toinen suokkitamma joka on ihan ratsusukuakin, oli miulla kouluratsuna mutta tuli takapakkia eikä kestä enää ratsun hommia ja koitan siirtää ravuriksi mutta saa nyt nähdä.. (lisää voi lukea http://shfromthestar.blogspot.fi/) Ja myös tuosta "ravihevosilla puolipidätteen kaltainen ohjista "vetäminen" tarkoittaa vauhdin lisäämistä." saanen sanoa että jokaisella on oma ajotapa,jos kumpaakaan miun suokkia rupeisi noin ohjastamaan, ei kyllä liikkuisi mihinkään 😉 Sait uuden lukijan,toivottavasti tervetullut tälläinen rämäpää 😀

    1. Kiitos kommentista! Myönnän, etten tiedä juuri mitään raviurheilusta. En siis pysty perustelemaan "tietojani" kuin niillä asioilla, joita hevoskoulussa raviopettajat ovat kertoneet. Ymmärrän tietysti, että kaikilla on oma ajotyyli – niinhän on erilaisia ratsastustyylejäkin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *