Ratsastus ei ole niin vakavaa.

Ratsastus ei ole niin vakavaa.

Näin minä treenaan kotioloissa.


Eilen illalla irtohypytin Akroa pitkästä aikaa. Ruuna on siis reilu 175 cm korkea, omaa pitkät jalat ja vähän järkeä. Voitte visoida, millä tyylillä se hyppää. Ei millään tyylillä. Akro ei kertakaikkiaan omista estesilmää (eikä sen kyllä tarvitsekaan), mutta ylittää esteet sitäkin suuremmalla riemulla! Tekniikka on sieltä ja poikittain, jalat räpeltää mahan alla ja pää menee ensimmäisenä. Pikkuvikoja, kunhan on kivaa eikä ketään satu.

Töihin lähdössä ja uusi Christina Sportsin huopa alla!

Tuntuu, että olen viime aikoina kerännyt paineita treenaamisesta. Aika menee ratsukoiden valmentamiseen meillä ja muualla tai sitten asiakkaiden hevosten ratsastamiseen. Haluan niin kovasti päästä starttaamaan tällä kaudella VaB:tä, joten ahdistaa, jos treenit ovat suppeat. Lisäksi Akro ei ole taas ollut parina päivänä järin kiva ratsastaa = virtaa. Tänään ajattelin treenata ihan huvikseni puomilla. Alkuun tarkoitukseni olivat hyvinkin viralliset, mutta linja lähti valumaan kovinkin alas… Jossain vaiheessa vaan mentiin ympäri kenttää letkeää laukkaa, minä kevyessä istunnassa ja ”kuivahypättiin” puomia. Joo-o. Hauskaa oli, ei siinä mitään. Tuli taas sellainen estevaihde päälle, joka ollut pitkään poissa. 🙂 Ehkäpä uskaltautuisin menemään Akrolla jotain kavaletteja, niitä voisi selkäkin kestää ja hevonen saisi vaihtelua. Ei se hampaat irvessä tuuppaamisestakaan aina saa välttämättä tuloksia aikaan, joskus täytyy osata hellittää.

Tehtiin me jotain älykästäkin. Alkuun käynnissä rentoa taivuttelua, sitten kevyessä ravissa keskiympyrällä lähestymisiä puomille. Ympyrän toisella puolella tein käyntisiirtymisen ilman harjoitusravia. Silloin tällöin olen maininnut puolipidätteen tekemisestä istunnalla ja tämä on siihen hyvä harjoitus! Ratsastin rentoa ja pitkää ravia puomille, sen jälkeen tiivistin kroppani eli keskikehon lihakset ja nappaan hetkeksi polven sekä reiden kiinni. Ratsastan siis hieman liikettä vastaan hidastaen kevennystä. Kun hevonen hidastaa, rentoutan jalan ja kropan. Mitä nopeammin pystyy itsensä ”kokoamaan”, sitä nopeammin myös hevonen oppii hidastamaan kuuntelemalla ratsastajaa – nimenomaan istunnan kautta. Meillä se toimii Akron kanssa niin, että laitan polven ja reiden satulaan kiinni, ”jarrutan” kropalla ja ruuna siirtyy käyntiin > hellitän. Minun ei tarvitse istua harjoitusraviin, vaan voin valmistella siirtymisen kevyessä ravissa ja vain ”hengittää” se käyntiin. Ohjastuntuma säilyy, muttei tarvitse riipiä naruista. Kokeilkaapa tehdä tuolla systeemillä hidastuksia ja siirtymisiä! Helpottuu (ja menee siistimmäksi) myös harjoitusravi tai laukasta raviin siirtymiset.

 Laukassa haettiin taas pelkkiä lähestymisiä puomille ja voi hyvää päivää mitä toimintaa… Akro hyppi puomin yli kaikki jalat yhtäaikaa ilmassa, sitten ensin etupää ja sitten takapää puomiin kompastuen sekä kaikkea siltä väliltä. Askeleet eivät millään sopineet, vaikka kuinka yritin! Vasen kierros oli todella vaikea, oikealle saatiin sentään jo jotain tolkkua. Sain laukkaa paremmin lyhennettyä ja suhteutettua. Lopuksi keventelin vielä pitkää venytystä eteenalas kasikolla. Videoita ei tällä kertaa ole. :/

Akro pohtii puomin syvintä olemusta…

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Ratsastus ei ole niin vakavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *