Tuulta purjeissa.

Tuulta purjeissa.

Oleilua Eestin maalla.

Olemme siis toista viikkoa nyt Marikan luona Järlepassa, Virossa. Kyseessä jonkin näköinen loma / treenimatka… Päivät ovat menneet ratsastaessa, hyvin syödessä ja nukkuessa sekä junareissuilla (ja bussisuunnistuksessa) Tallinnaan. Ostettu kaikkea kivaa ja tarpeellista(ko).. Onneksi minulla alkaa ensi viikolla eestin kielen kurssi Lahdessa, saa jotain tolkkua tähän! 😉 Ymmärtäähän täällä mitä ihmiset puhuu, mutta kurja aina söhlätä suomeksi väliin.

Kotona menossa siis tauko valmennustunneista ja koska hevosia on toistaiseksi tasan kymmenen, porukat pärjäävät niiden kanssa sen aikaa. Voody lähti uuteen kotiin reilu kaksi viikkoa sitten. Se meni eräälle tädille ensimmäiseksi hevoseksi kevyeeseen käyttöön. Nopea kauppa; aamulla puhelu, että tullaan katsomaan ja haetaan samalla pois. Asia selvä, sopii! Nyt siis kaikki ”turhat” hevoset myyty.

Mutta kuten homma toimii, en jää odottelemaan vaan uutta matoa koukkuun! Tämän hevoskaupan suhteen on kyllä nähty vaivaa ja asiaa on pohdittu miltei vuoden verran. Asiaa olen vaan hiljaa nieleskellyt, vain harva tiennyt koko hevosesta mitään tässä merkityksessä. En ole halunnut taas nuolaista ja tipahtaa. Koeratsastustunteja on tullut ja viime torstaina allekirjoitin kauppakirjan, jossa hinta merkitään viidellä numerolla. Ehkäpä tästä hetkestä eteenpäin haaveet alkaa toteutua ja pääsen vihdoin edistymään. Ylpeänä voin kertoa omistavani nyt 8-vuotiaan latvialaisen puoliveriruunan nimeltä AKROBATS! 🙂 Viime päivinä olen alkanut saada palapelin palasia kasaan ja vihdoin sisäistänyt asioista oman ratsastukseni suhteen. Näkemällä oppii, todellakin!

Pieni hevonen, sk. noin 175 cm (olen itse 173 cm pitkä).

Akrobat saapuu meille kotiin ensi viikolla toisen hevosen kanssa. Jännityksellä odotan ja intoa täynnä tulevien treenien suhteen! Johan tässä on tarvottu keskivertojen hevosten suossa tarpeeksi kauan… Huomenna pääsen kokeilemaan ruunan hyppyjä, ehkäpä saan jotain videopätkää siitäkin!

Loppuun terveiset Possu-Oskarilta! Oskar osaa sanoa käskystä ”nöf” ja se tykkää ruuasta.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *