Saparot suorana.

Saparot suorana.

Viron reissu 17.-18.11.

Olimme jälleen Jessen kanssa Marikan luona Järlepassa pari päivää.
Menimme torstaina päivällä, illalla oli yksi ratsastustunti ja perjantaina
aamupäivällä. Sitten iltalaivalla kotiin. Molempina päivinä treenailin
ehdottomalla lempparillani eli Helifarilla. Harjoittelimme väistöjä
ja muuta henkevää. Minä keskityin lähinnä pitämään kyynärpäät oikeassa kohdassa…

Helifar, en ole itse kyydissä…

Kuten kuvapostauksessa kerroin, yksi ehdoton valopilkku syksyssäkin ovat söpöt
eläimet
. Ja voi itku mitä Marikan tallista löytyi! Kaksi uutta asukasta,
nimitäin Puolasta tulleet minipossut Anki ja Isabell (kyllä, ovat
niiden kouluratsastajien kaimoja)! Voiko olla mitään niin ihanaa! Ne röhkivät
ja vinkuivat ja söivät leipää. Niiden herkkua on perunamuusi ja maito.
Minäkin haluan meille minipossuja!

Anki ja Isabell.

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä Tallinnassa syömässä ja yritin ehtiä
torille ostamaan villasukkia – taas. En ehtinyt – taaskaan. Sitten isälle
syntymäpäivälahjan ostoa ja shoppasin vielä uuden talvitakin sekä muuta
mukavaa. Laivalla oli hiljaista ja hieman tylsää, kuten kuvasta saattaa
selvitä… Pelasin triljoona kolikkoa pelikoneisiinkin voittamatta mitään.

Minä ja M&M -tyyppi.

Joulukuussa seuraavan kerran, kiitos Tallinkin joululahjuksen! Jos tämä
hevosvyyhtikin alkaisi olla siihen mennessä selvä… 😉 Ehdin tänään
taas pitää tunteja ja ratsastaa Riston, joka oli supersupersuperhyvä!
Huomenna shettisyhdistyksen kokous ja viikolla kaikkea tärkeää (tuntien lisäksi).
Maanantaina ponikerhossa vikat treenit ennen ensi sunnuntain keppihevoskatrillin
esiintymistä! Kaikki Hämeenkosken joulunavajaisiin sitä ihmettelemään!
Suunnittelen myös ihan asiapitoista postausta teille…

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *