Olen tarpeeton jäsen liitolle.

Olen tarpeeton jäsen liitolle.

SRL:n valmentajalisenssini oli peruttu, sillä en kuulu mihinkään rats.seuraan ja koska en ratsasta saati kilpaile enää, en tarvitse vakuutustakaan. Meidän oma seura lopetettiin tämän vuoden vaihteessa (perustettiin v. 2012), sillä jäseniä ei ole ollut viime aikoina riittävästi.

Kyselin liitosta mikä lisenssini kohtalo noin niinkuin virallisesti sitten on, niin sain vastaukseksi uhittelua seuran lopettamisesta syntyneiden (maksamattomien) laskujen takia, ts. puuttuvien, olemattomien jäsenten erotus pitäisi liitolle maksaa. Kymmenen jäsentä on minimi. Rekisteröidyn yhdistyksen hallituksen jäsenet kun eivät kuitenkaan pääsääntöisesti vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen veloista. Missään vaiheessa en ole sanonut, ettei laskuja hoidettaisi heti kun vain mahdollista. Ymmärtääkseni ME EMME ole liitolta mitään rahaa saaneet (viittaus ”rahoituslaitokseen”).

Ei ole salaisuus, että olen loukkaantumisen ja pitkän sairastelun vuoksi menettänyt työkyvyn ja yritykseni sekä joutunut pahoihin talousongelmiin. Yritän silti kaikkeni, jotta saisin jotain rahaa kasaan tekemällä niitä hommia, joita pystyn jonkin verran vielä tekemään. Kuntoutus- ja sairauspäivätuilla ei juuri juhlita. Jonossa olisi vaikka mitä tuomarioikeuksia ja lisenssejä, mutta eivät ole olleet niitä ykkösprioriteettejä loppuun suorittamisessa.

Kiitos SRL näistä parista kymmenestä vuodesta, mutta tämän asenteen myötä en aio liittoa henkilökohtaisesti rahoittaa myöhemminkään missään muodossa, vaikka saisinkin talousasiat kuntoon. Olen se B-luokan kansalainen jo muutenkin, enkä enää todellakaan halua liitolta yhtikäs mitään. Ei ole tarkoitus jäädä tähän tilaan ikuisesti. For your information. ✌?

 

SRL:n toimihenkilön kanssa käyty kirjeenvaihto on luettavissa alla:

edit. Tässä vielä kyselty mystinen viesti välistä.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *