Etkö sä ratsasta enää?

Juupas eipäs vai sittenkin ei sittenkään?

 

 

Kuulen otsikon kysymyksen aika usein. Minulla ei ole ollut kosketusta treenaamiseen saatika kilpailemiseen moneen vuoteen, silti silloin tällöin vielä tulee kyselyjä otanko hevosen ratsutukseen. Eihän mun “ratsastusura” mikään häävi koskaan ollutkaan, aina tuli mentyä raa’oilla ja projekteilla. Nyt tuntuu, että jos pitäisi kilpailla, olisi se yhtä helvettiä ja ihan pelkästään somen takia. 😀 Jokaista liikettä tarkaillaan, teki virheitä tai ei. Kun minä olen viimeksi saanut lähtömerkin oli jengillä korkeintaan digikamera mukana.
En osaa sanoa kaipaanko ratsastusta. Olen onnistunut pitämään itseni erittäin kiireisenä, mutta en usko, että voisin missään vaiheessa jättää hevosia kokonaan. Kliseehän se on, tämä on elämäntapa. Ei olisi motivaatiota enää kammeta satulaan ja treenata säässä, kuin säässä. Mukavuus on ajanut ohi. Pitkään olin poissa valmennuspuuhistakin, pääasiassa siksi, että aktiivisimmat oppilaani lähtivät opiskelemaan ja me muutettiin Ypäjälle. Nyt on kuitenkin tullut uusia valmennettavia ja touch palaa vähitellen.
Akron myynnin jälkeen on ollut vähän tyhjä olo. Se ruuna oli minulle tärkeä, enkä olisi ikinä siitä luopunut, ellei olisi ollut välttämätön pakko. (Näin yksi yö unta, että ostin sen takaisin. :D) Latvialaiset hevoset olleet lähellä sydäntä, joten kun viime viikolla tuli mahdollisuus mennä mahtavalla rouvashevosella, oli pakko vetää ratsisaappaat jalkaan. Edellisestä ratsastuskerrastani oli about kolme kuukautta, mutta aurinko paistoi ja keli oli hieno – why not?

Olihan se aika säälittävää… Jaksoin ehkä vartin ratsastaa, kevyt ravi vei voimat. Aiemmin en ole juuri halunnut ratsastaa, koska tiedän, että se sattuu. Nyt kuitenkaan ei ihan hirveää kipua ollut, enimmäkseen vaan hapotti. 😀 Rouvashevonen oli jo 17 -vuotias ja kulki kivasti. Seuraavana päivänä oli vaan perC vähän hellä, mutta selkä ok.

Olen silti aika varma, ettei tässä aleta mitään comebackia kyhäämään. Jätän kilpaurheilun suosiolla muille. Sinällään oli kiva todeta, että ei taidot hetkessä häviä. Olen ratsastanut muksusta asti ja tahkonnut asioita tuhansia tunteja, joten jotain puski (vammaisesta) selkäytimestä. Rouvashevosen selässä ei edes pelottanut, kuten yleensä Rexin tai Maunon kyydissä. Voihan sitä varmasti silloin tällöin käydä vähän hikoilemassa satulassa… 😉

Treenaamisesta puheenollen, Playsson.net järjestää kesäkuussa Pia Varjosen valmennusklinikan, joka on avoin yleisölle. Lisätietoja ja lippujen ostolinkki löytyy TÄÄLTÄ. Siellä kaikkea muutakin tulevaa… Me suuntaamme nyt vajaaksi viikoksi Isoon-Britanniaan. Menemme seuraamaan vuosittaista Badminton Horse Trials -kenttäkilpailua! Kannattaa seurata somea, tulossa varmasti paljon materiaalia ja liveä! @playssonnet @pennieplaysson @alexsuuri

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *