Ratsun alkeiden ABC, jatkoa.

Lupailin teille jatkoa parissa erillisessä osassa ratsun alkeista, joten tässä tulee!


Työskentely aloitetaan maastakäsin liinassa.

Viimeksi kerroin teille kahdesta meillä keskikesällä ratsutuksessa olleesta ponista, mutta aihe lähti vähän rönsyilemään ja oli pakko jakaa tekstiä useampaan osaan. Meillä on siis käynyt vuosien aikana useita kymmeniä erilaisia ratsutusprojekteja ja olenkin tehnyt ratsutuksesta monia postauksia. Jokaisella ratsuttajalla on omat opitut tai kopioidut metodit, niin myös meillä. En ole käynyt remontti- tai ratsuttajalinjaa, vaan opetellut lukemaan hevosia selästä käsin ja etenemään niiden mukaan. Koska en voi (enkä uskalla) enää nuorten kansa tehdä ratsastaen töitä, ovat koulutusprojekteihin ottaneet enemmän osaa Roosa ja Jesse.
Meidän asiakaskuntaan ovat kuuluneet enemmän harraste- ja harrastetason kilpahevoset sekä entiset tai nykyiset ravurit. Kaikkien kanssa edetään samalla kaavalla, mutta tietysti hevoskohtaisesti. Ensimmäinen lähtökohta on, että hevonen on käsiteltävissä. Se ei saa sikailla maastakäsin ja sen pitää pystyä työskentelemään liinassa, sietämään varusteet jne. Tämä on yleensä omistajan ja/tai kasvattajan vastuulla, mutta silloin tällöin käy niin, että mitään ei ole voitu tehdä syystä tai toisesta. Silloin meillä aloitetaan työstäminen maasta; satulaan totutus, joskus jopa suitsiinkin, liinassa liikkuminen, käytävällä seisominen… Tähän meneen tapauksesta riippuen ihan vain muutama päivä, sitten päästään jo tositoimiin!
Aloitettaessa selkäännousu, on avustajan rooli on tärkeä. Ratsastajan pitää luottaa avustajaan, samoin hevosen. Ensin hevonen totutetaan liikkeeseen “ilmatilassa”, eli ratsastaja voi hyppiä satulaan nojaten ja kiivetä toisen jalustimen varaan vatsalleen selkään. Tässä vaiheessa hevosparan silmät suurenee, mutta kun alkujärkytys menee ohi, se palkitaan rapsutuksin tai makupalalla. Kun se sietää liikettä, voi ratsastaja nousta selkään asti. Ihanne olisi, jos ratsastaja voi asettaa toisenkin jalustimen ennen satulaan istumista jalkaan, jotta alastulo olisi mahdollisimman pehmeä. Jotkut hevoset, etenkin nuoret, jännittävät ratsastajan yläkehon liikkumista näkökentän rajoilla. Siksi ratsastaja voi olla alkuun hieman pienessä kumarassa ja suoristua rauhallisesti. Muuten satulassa vaaditaan nuorenkin kanssa jo täysi paino.
Kun selkään on onnellisesti laskeuduttu, jatkuu avustajan tehtävät. Hän toimii opastajana, kun lähdetään opettamaan kaasua ja jarrua. Yhteisestä merkistä avustaja pyytää hevosta eteenpäin ja ratsastaja antaa pohkeella sekä äänellä käskyn eteen. Tilannetta voi helpotta “eteen”, “käyntiä” tms. sanoilla. Aivan ensimmäiset askeleet ovat huteria, joten avustajan täytyy vain napakasti ohjata hevosta eteenpäin. Kannattaa myös varautua jonkinlaiseen rodeototeutukseen… 😉 Avustajalla liina ja hanskat ovat aivan must. Muutamalla ekalla kerralla harjoitellaan vain apuja eteen ja pysähdyksiä. Pysähdyksissä avustajalla on taas tärkeä rooli, sillä kun ratsastaja opettaa hevoselle istunnalla ja ohjalla puolipidätettä ja siitä pysähdystä, avustaja hidastaa ja “lopettaa” liikkeen. Hevoset oppivat parhaiten kiitoksesta, eli aina oikeasta reaktiosta rapsutus tai makupala. Väärästä ei rangaista, vain korjataan.

Toinen kesän nuorista oli 4 -vuotias ruuna Miska. Miskaa oli käsitelty aika vähän, mutta se pääsi jyvälle nopeasti. Selkäännousu oli ensin jännittävää ja huomasimme, että ruuna ei pitänyt, jos ratsastaja vaihtui ratsastuskertojen mukaan. Se ns. latasi katapulttia ja näki, kuinka takapää jännittyi. Muutaman kerran se yritti toikkaroida tilanteesta pois. Näissä tapauksissa selkäännousua tehostetaan, tarkoittaen sitä, että ratsastuskerran alussa satulaan noustaan useamman kerran. Makupalat toimivat tässäkin erittäin hyvin. Kun ratsastaja on päässyt selkään, kiitetään.
Askellajien opetuksesta on hevosihmiset montaa eri mieltä. Toiset vetää “kaikki läpi” heti alkuvaiheessa, toiset opettavat hitaammin. Me kuulumme jälkimmäiseen kastiin. Yleensä ensimmäisen kuukauden aikana opetetaan käynti ja ravi, toisena laukka ja kolmantena kerrataan. Ensimmäisen kuukauden kuluessa hevosen pitää oppia kulkemaan suoraan ja kääntymään sekä taipumaan oman osaamisensa verran esim. ympyröillä. Miskan kanssa teimme pyynnöstä asiat mahdollisimmat pitkälle kuitenkin vajaassa kahdessa kuukaudessa. Lähtiessään se osasi kaikki askellajit, joista käynti ja ravi enemmän hiottu. Kotiin mennessää se siis tarvitsi samantien kertausta ja osaamisen vahvistamista.
Seuraavassa postauksessa, koskien tätä aihetta, kerron enemmän Elli -ponista, ravityöskentelystä ja laukannostoista. Varusteetkin voisi käsitellä erikseen!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *