Mitä sylki suuhun tuo.

Mitä sylki suuhun tuo.

“Life happens when you’re making plans.”

Näkemiin Kisse!
Tuntuu siltä, että hoen täällä blogissani kerta toisensa jälkeen samoja asioita. On palavereja, töitä, kiirettä ja kipuja… Jaan kuitenkin teidän kanssanne hajatelmia kulueesta parista viikosta ja avaan vähän tulevaa talvea! Jotta pysyisin itsekin kärryillä, otin oikein kalenterin tähän viereen lunttilapuksi. 😉
Portaalin puolella julkaisutahti on ollut paljon tiuhempaa, sillä aiheita on suunnattomasti! “Löppö testaa” -sarjasta on kaksi osaa julkaistu ja kaksi on edittivaiheessa. Täytyy sanoa, että Roosa on äärettömän taitava ja rohkea nuori ratsastaja, koska on selvitytynyt jokaisesta tähän mennessä testatusta lajista kunnialla! Jopa ratsastusjousiammunnasta, jonka laji-SM:ejä olimme seuraamassa Mäntsälässä 30.8. Ihana Katariina Albrecht lainasi hevostaan ja opasti lajin pariin. Saan joka suunnasta artikkeleihin uusia ideoita ja toteutamme niitä miten vain ehdimme! Tänne omaan blogiini ajattelin sitten enemmän avata mielipiteitä ja asiatekstejä alan toiselta reunalta…
Sitä miettii, että millä energialla ihminen rullaa loppupelissä menemään? Viimeinen puoli vuotta on ollut elämäni stressaavinta aikaa. Selkä- ja vatsakipujen lisäksi olen kehittänyt oivan kokoelman muita vaivoja, mm. raajojen puutumista ja sydänpistoja. Olen ajanut tuhansia kilometrejä hoitamassa projekteja, jotka alkavat tuottaa ehkä x ajan kuluttua. En muista enää syödä, teen vain aikatauluja ja suunnitelmia, miten viikosta selvitään. Kolikon kääntöpuolella on kuitenkin valoisaa, sillä olen tutustunut moniin uusiin hevos- ja bisnesalan ihmisiin sekä huomannut, millainen tuki aidoilta ystäviltä on saatavissa! Kiitos heille.


Alex on saanut vakiasiakkaita ja määrä kasvaa tasaisesti. Hänen kohdallaan työ haittaa harrastusta, sillä kengittämisen liäksi Alex tekee kahta Hesburgerin vuoropaikkaa Tuuloksessa ja Forssassa. Tällä hetkellä asumme perheeni tilalla Palomaalla, mutta muutamme työ- ja koulutuskuvioiden takia loka-marraskuussa Ypäjälle. Siellä odottaa kiva omakotitalo ja mahdollisuuksien mukaan otamme muutaman hevosen messiin. Joudun joka tapauksessa ajamaan aina säännöllisesti Lahden suunnalle hoitamaan asioita ja pitämään valmennuksia, joten siinä mielessä ei mikään erityisemmin muutu… Ypäjältä käsin vain on hieman helpompi hoitaa kaikkia hevosalan asioita.

Hevosia meillä on nyt yhdeksän kappaletta. Viime tiistaina oli kova paikka, sillä meidän 13 -vuotias täysveritamma Kisse siirtyi taivaslaitumille. Olemme tehneet sen kuntouttamisen kanssa kovasti töitä, mutta rajansa kaikella ja jossain vaiheessa täytyy miettiä hevosen parasta. Kissellä oli ennen meille tuloaan jo kroonista selkä- ja jalkavaivaa, kunto vaihteli ylös ja alas. Loppukesästä päätimme, että nyt on aika luovuttaa. Kisse lopetettiin piikillä Orimattilan hevosklinikalla syyskuisena aamuna Alexin ollessa loppuun asti vierellä. Olin samaan aikaan lääkärissä ja tietysti purskahdin vuolaaseen itkuun sopivasti odotushuoneessa saatuani viestin, että tamma on ikiunessa. Jostain syystä en sen purkauksen jälkeen ole ollut kovin murheellinen. Olen enemmänkin huojentunut hevosen puolesta, että sillä on kaikki vihdoin hyvin. Lisäksi minua lohduttaa ajatus, että viisi vuotta sitten kotipihaamme haudattu Lori -ruunani on siellä Kisseä vastassa. (Tässä kohtaa en kuitenkaan näe enää kirjoittaa kyynelten takia.)


….

Mauno – mai mään.



Opiskelen edelleen liiketaloutta, yrittäjän oppisopimuksella. Sen jälkeen, kun selkä sanoi itsensä (ja motivaationi siinä samassa) irti, hakeuduin itse opiskelemaan uutta ammattia. Yhdistin näppärästi yrityksen nykyisen toimialan opiskeluihin. Sain viime viikolla erikoislääkäriltä tutkimusten jälkeen uuden B-lausunnon, jossa todetaan työkyvyttömyys (hevosalan) fyysisiin töihin pitkälle vuoteen 2016. Enpä mitään ihmeparantumista olekaan odottanut ja tottunut jo siihen, ettei kädet ole ikäänkuin “paskassa” koko ajan… Olisi kiva silloin tällöin ratsastaa vähän enemmän tai käydä valmennuksissa, ehkä parempi vain tyytyä puskailuun kotikentällä. Olen pari kertaa viikossa Maunoa työstänyt, mutta ongelmana se, että esimerkiksi vaihtelevasti toisen jalan varpaista häviää tunto.

Joten, jos vain hoidan valmennusta maastakäsin ja vedän traileria, jotta muut pääsevät treenaamaan. Alex ja Roosa kutsuttu molemmat aluekatsastuksiin; Alex ja Elmo kenttään, Roosa ja Akro kouluun. Mun potentiaalisimmat valmennettavat muuttivat kesällä opiskelupaikkakunnille, siispä panosta täysillä tavoitteellisiin tätiratsastajiini! 😉

Portaalin loppuvuosi (ja vähän ensi vuoden puoltakin) on taputeltu. Yritän piakkoin saada portaaliin kalenterin, josta pystyy seuraamaan tulevia tapahtumiamme. Syyskuun lopulla järjestämme Katri Syvärisen luennon, jossa käsitellään ratsastajan henkistä valmentamista. Se on aina ollut mielenkiintoinen aihe ja lähellä omaa sydäntä. Luento järjestetään Tampereella. Lokakuun ensimmäinen viikonloppu menee Tallinnan Horse Show’ssa joka on ollut eräänlainen traditio vuosittain. Tällä kertaa Playsson.net tekee tapahtuman kanssa yhteistyötä ja se näkyy mm. tulevien artikkelien kautta. Anni ja Alex saivat pressipassit, joten pääsevät “backstagelle”. 🙂 Minä taas toimitin jo yhden itse kirjoittamani jutun TIHS:n pyynnöstä Eesti Päevalehteen. Meidän kauttamme saa lipuistakin alennusta, tosin vain muodolliset -5 %… Loppukuusta onkin sitten meidän oma Helsinki Horse Show. Se menee taas expomyyjän hommissa! Ehkäpä ehtii jotain näytöksiäkin katsomaan.

Sitten vielä hieman maistiaisia… Marraskuussa panostamme enemmän shetlanninponeihin ja nimenomaan käyttöluokkia harrastaviin. Se on vielä vähän työn alla, mutta suunnitelmat tulee kasaan varmasti lokakuun aikana! Kaikki resurssit ovat nyt kiinni marraskuun lopulla, jolloin pidämme hieman massiivisemman istuntaklinikan Hämeenlinnassa. Mukana ovat tiimibloggaajat esimerkkiratsukkoina sekä Equestrial.net. Tästä tilaisuudesta on tulossa laaja ja se aktivoi uudella tavalla paikalle saapuvaa yleisöä! Tästä siis lisää tietoa lokakuussa, jolloin julkaisemme mainosvideon. Joulukuun puolella jatkamme tykitystä blogitapaamisen merkeissä. Tämä myöskin Tampereella. Tapaamiseen tulossa erilaista oheisohjelmaa. Joten me emme lepää laakereillamme!

Tässäpä taas tuntojen purkaus, yritän ihan aikuisten oikeasti saada jotain asiapitoista pian! Mukavaa, että ihmiset tykkäsivät nuorten ratsuttamisen alustuksesta – jatkan sen varmasti loppuun. 🙂

Olemme mukana Radio Suomipopin Aamulypsy -tempauksessa, linkki tässä!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

4 thoughts on “Mitä sylki suuhun tuo.

  1. oih ja voih, mä olen innoissani tosta shetlanninponien tapahtumajutusta, mitä ikinä sitten lieneekään! 😀 varmasti kuitenkin saa lisää motivaatiota omaan treeniin.

    mun pitkäaikainen hoitohevonen (8vuotta kerkesin ruunaa hoitamaan) lopetettiin viime syksynä sen ollessa 27v., paruin menetystä sen lopetuspäivän, mutta seuraava olo oli tosiaan aika huojentunut. kun ei muuta vaihtoehtoa ole, ja tietää että tämä on ainut oikea, helpottaa se jo oloa jonnin verran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *