Kyra ja kakkureseptit.

Kyra ja kakkureseptit.

Kyran kouluratsastusklinikka Ypäjällä 21.3.


Eilen lauantaina heräilimme aamusella ja koska porukat lupasivat laittaa hevoset ulos, lähdimme noin klo 11.00 pintaan ajamaan kohti Ypäjää. En ollut alunperin suunnitellut taloudellisista syistä edes menevämme seuraamaan kauan odotettua Kyra Kyrklundin kouluklinikkaa, mutta kyllä riemastuin kun sain “sponsoriliput” Just Dressagelta ja Lampolan Ratsutilan Marielta! Olen joskus ollut seuraamassa Ruskeasuolla Kyran aikaisempaa klinikkaa ja pidin kovasti!

Kävimme matkalla kahvilla ja syömässä ja ajelimme rauhakseltaan. Olimme yhden aikoihin Ypäjällä. Seurasimme jonkin aikaa oripäivien verryttelyä opistohallissa ja sitten menimme hyvissä ajoin lippujonoon. Saimme paikat puolesta välistä pitkää sivua ja noin keskiriveiltä. Oikein ihanteelliset paikat siis! Tuttuja oli paikan päällä paljon. Sanoinkin Alexille, että täällä on “kaikki”. Mietin itsekseni heti, että kuinkahan paljon tästäkin taas tulee puimista somessa ja hötönetin foorumilla. Enpä tainnut olla siinä asiassa väärässä… 😉

Kyra saapui hyväntuulisena Hockuksen juontamana maneesiin. Heti aluksi Kyra ilmoitti, että ei aio tuoda mitään suuria muutoksia ratsastamiseen. Aiheena olikin “nuoren hevosen tie GP:hen” ja perustyöskentely. Ratsukot oli edellisenä päivänä käyty läpi Kyran toimesta ja järjestetty nyt 30 minuutin sessioihin. Mielestäni ratsukot olivat hyvinkin sopivia ja istuivat ratsun koulutuskaareen, sieltä perusratsastuksesta vaativaan. Kyra mainitsi valmentajien erot, kuinka jokainen valmentaja kiinnittää eri asioihin huomiota. Jokainen valmentaja poimii yhden heikkouden, jota pääasiallisesti parantaa ja korjaa. Tulokseen pääsee eri teitä ja jos yksi ei toimi, kokeillaan toista. Mielikuvien kuningattarena Kyra vertasi tulosta Himalayan vuoreksi; huippu on samanlainen, mutta sinne ylös pääsee montaa eri reittiä!

 Ensimmäisessä ryhmässä oli 5-vuotias kouluhevosen alku ja vanhempi kouluratsu. Tarkkailtiin niiden liike-eroja ja ratsastettavuutta. Kyra painotti, ettei muoto löydy vain ohjilla, vaan nimenomaan eteenpäin ratsastuksella. Hän uskalsi rohkeasti käyttää termejä “vemputtaa” ja “sahata”. Kokoamisessa hevonen ottaa painoa takajaloille, jolloin etuosa nousee. Ratsastajan täytyisi mieltää ajatusmallina säkä ylös. Ymmärsin myös, kuinka paljon Pia Varjonen on ottanut oppia Kyralta. Vatsalihasten aktivointi oli kuin olisi kuunnellut jotain Pinkin tuntia toistolla. 😉 Ei pitäisi ajatella hevosta musta-valkoisesti ylä- tai alalinjan kautta, vaan kuvitella hevosen rungon, kylkiluiden olevan vieterijousi. Jousi supistuu ja venyy ratsastuksen mukaan. Jos ylälinjaa pyöristää, alalinja menee kasaan. Yleisön piti nousta, vetää selkä notkolle ja koettaa nostaa jalkaa. Vaikeaa. Tämän jälkeen sama selkä pyöreänä. Kumpi olikaan helpompaa? Kyra jakoi myös hevosen rungon palikoihin, joiden rajat tulisi ratsastajan hahmottaa. Mikäli ulkolavan palikka karkaa ulos, se tulee korjata välittömästi. Rentoutta alleviivattiin.

Kyra tarkkaili paljon hevosta takaosan työskentelyä ja millaisen “välitilan” takajalat jättivät. Hän suositteli raippaa ulkokäteen, jolloin energia on helpompi ratsastaa ulkojalalle. Näin takajalka saa laukassa enemmän tilaa työskennellä. Suurin “ihmetys” taisi olla, kun Kyra ilmoitti todenneensa, että tuki pitää olla tasaisesti molemmilla ohjilla, ei vain ulko-ohjalla. Tällöin tuntuma on tunneli, jota pitkin hevonen kulkee varmana. Eräänlainen neutraali pakkopaita, jonka ansiosta hevonen lopulta rentoutuu. Itse käsitin tämän nimenomaan hartianlevyisinä käsinä, jonka myös Janne Bergh joutui toteamaan. Tämän ryhmän ratsukoille asetettiin ns. kauhukahva, jonka alta ohjat menivät. Remmi auttoi korjaamaan käsiä ulospäin, ei alas. Kiittäminen ulkokädellä tuotti niin minulle kuin ratsastajillekin päänvaivaa. On vaikeaa korjata samantien vanhaa tapaa. Ideana oli, että kun taputtaa ulkokädellä on hyvä tilaisuus ratsastaa ulkopohkeella eteen tai suoristaa. Muuten ulko-ohja pysyy vakaana. Niskaakin tulisi nostaa vain yhdellä ohjalla. Tässä vaiheessa mieleeni palasi Marko Björsin yksityistunti, jolla oli toissa syksynä. Björssillä taas aika radikaali tapa taivuttaa hevosta johtavalla sisäohjalla ja sisäpohkeella, jopa hieman yli.

Näin valmentajana keskityin enemmän hyvien harjoitusten ja korjaustapojen sekä ylipäätään korjaamisten seuraamiseen. Näppärä pikkukonsti istunnan tuomiseen keskelle hevosta (jonka olinkin jo unohtanut) oli, kun Kyra pyysi ratsastajaa katsomaan ulkokautta hevosen häntää. Joskus aikoinaan tämä oli laukannostoissa trendi, tehtiin “Kyra-nostoja”… Mutta toimiva pikkujippo. Painotettiin myös, että satulaa ratsastamalla ei pääse eteenpäin. Satulan hinkkaaminen ei auta. Ratsastaminen on samanlaista kuin polkupyörällä ajo; satulaa hinkkaamalla ei pääse mihinkään – täytyy polkea. Istunta on siis tärkeää, mutta yhtälailla tulee käyttää muitakin apuja.

Paljon oli työskentelyä ulkoapujen kanssa, jos asian voi näin kiteyttää. Siiri Kyrö ratsasti ympyrällä lievää taivutusta ulos, jolloin ulkopohje tehostui. Eräs hevosista tarjosi ravin sijasta aina hieman jännittyessään laukkaa tai piaffea. Ratsastajan tuli ratsastaa voltti ulospäin ja takaosaa ulos, jolloin hevonen korjasi itse tiputtaen raville. Jos laukka nousi uudestaan, voltti toiseen suuntaan. Aina ulospäin. Tämän tyyppisesti on meillä työstetty kuumempia hevosia, joten jo hyväksi todettu harjoitus! Suoristus ratsastetaan sen puolen pohjeavuilla, jolla vähemmän tukea. Kyra painotti, että pohkeita käytetään kuten raippaa; vain tarvittaessa ja nopeasti. Ei puristusta, sillä eihän raipallakaan paineta kylkeä koko ajan.

Ainoana poniratsastajana ollut Ida-Lotte Peltoniemi ratsasti ravissa avotaivusta uralla. Poni juoksi jonkin verran alta ratsastajaa karkuun, jolloin vauhti kiihtyi avotaivutusta tehdessä. Tähän neuvona Kyra pyysi Ida-Lottea tekemään taivutusten aikana käynti-ravi siirtymisiä. Näin poni jäi odottamaan ratsastajaa ja jaksoi keskittyä paremmin.

Loppuun vielä otsikossakin oleva mielikuva. Kyrlund sanoi, että kouluratsastaja on kuin leipuri. Saadakseen tietynlaisen kakun, tulee käyttää tietynlaista reseptiä, johon kuuluu tietynlaisia perustarvikkeita. Halutessaan erikoisempaa leivoskakkua, tulee ainesosiakin muuttaa. Parhaimmillaan kouluradan aikana tulee käyttää useampaa eri reseptiä saadaakseen onnistuneen kakun! 😉 Täytyy sanoa, että sessiot olivat mielenkiintoisia ja pidin siitä, että jopa Suomen kärkiratsastajat joutuivat hiomaan ja palaamaan perusasiohin. Temppuja ei ollut tarjolla, eikä toivottavasti kukaan sellaista odottanutkaan! Viimeisellä puolituntisella näki jopa (!!) piruetteja ja se oli mielestäni riittävästi. Iso kiitos Hevosopistolle ja itse professori Kyrklundille!

Tuli kova hinku ratsastamaan, mutta joudun odottamaan ainakin 1.4. asti, jolloin minulla on “tuomiopäivä”. Magneettikuvat käydään läpi ja silloin selviää mitä selästä löytyy vai löytyykö mitään. Jos uskaltaisi ehdottaa lääkärille ratsastamista…?

Instagramissa pieni kuvakisa #playssonnet, jaossa Kyran nimmari. Osallistu! Tämän postauksen kuvat © Alex Muurinen.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *