Tahti ja sen vaikeus.

”Ilman tahtia ei ole asianmukaista ratsastusta.” – Nuno Oliviera


Kun hevonen liikkuu tahdissa, ratsastusta on miellyttävä katsoa. Ratsastaja pystyy mukautumaan liikkeisiin ja hallitsemaan askellajeja. Tehtävät on helpompi toteuttaa. Tahti määritellään siten, että tahti on hevosen poljentojen säännöllinen mitta. Se havaitaan poljennolta toiselle. Tahti on erilainen jokaisella hevosella ja eri askellajeissa. Se perustuu ”tik tak” -liikkeen ajatukseen. Tahti ja rytmi on kaksi eri asiaa. Rytmillä tarkoitetaan liikkeiden toistoa jokaisen poljennon aikana. Rytmi liittyy askellajiin ja on sille ominaista. Ravi on kaksitahtista, laukka kolme ja käynti nelitahtista.

Kun tahti ja sen etsiminen yhdistetään nuoren hevosen ratsastukseen, saadaan lisää haastetta. Kun nuori ratsu on sisäänratsastettu ja valmis tekemään töitä kunnolla, vaaditaan tahdin säilyttämistä laajemmassa mitassa. Koulutuksessa tulee ilmaista tahti ja säilyttää rytmi. Tahdin suurin vaikeus liittyy siihen, että hevonen itse kulkee tahdissa ja ratsastaja hallitsee askellajien säännöllisyyttä. Myös tasapainon tulee säilyä ilman, että liike lyhenee. Ratsastajan rooli koostuu tahdille ja rytmille otollisten olosuhteiden luomisesta. Mukaan tulee tietysti riittävä taito ja kärsivällisyys.

Videolla ilmenee hyvin tahdin säilyttäminen. Harjoitusravista siirtyminen keskiraviin ei muuta ravin tahtia, ainoastaan askel pitenee (engl. tempo = tahti, tempo).

Nuoren hevosen kanssa aloitetaan tahdin etsiminen liinassa. Kun on edetty ratsastamiseen asti ja hevoselta on löydetty säännölliset ja kiireettömät askellajit, voidaan tehdä seuraavia harjoituksia auttamaan tahdin löytämistä; ympyröitä käynnissä ja ravissa, ympyröiden laajentamista, siirtymisiä ympyrältä suoralle linjalle ja päinvastoin, kulmat, siirtymisiä askellajien välillä ja samaa laukassa. Jokaisessa harjoituksessa tulee hevosen olla rauhallinen, eteenpäinpyrkivä ja tasapainoinen. Ratsastajan tehtävänä on tunnistaa, milloin askellaji on liian nopea tai hidas, jotta hevonen voi pysyä tasapainossa ja olla joustava sekä rento. Vaikka ratsastaja etsii tahtia, hevonen löytää aina omansa. Ratsastajan tulee saada tahdista säännöllinen.

Myös puomien ja kavalettien käytöstä voi olla tahdin harjoittelemisessa apua. Ne auttavat poljentojen säännöllisyyden ymmärtämisessä ja tuntemisessa. Puomien välit vaihtelevat hevosen liikkeiden ja askellajien mukaan. Käynnissä 0,8-1 m, ravissa 1,20-1,40 m ja laukassa 3,20-3,60 m. Askellaji ei saa muuttua ennen puomeja, puomien aikana tai niiden jälkeen. Jos askeleet rikkoutuvat on jossain vikaa. Tässä kohtaa nähdään miten puomit opettavat ratsastajaa. Puomeja mennään samalla ”jatkuvuudella”.

Jotta ratsastaja pystyy ratsastamaan oikein, hänen tulee osata korjata virheitä(än). Rentous tulee säilyttää, erityisesto niskan, olkapäiden ja käsivarsien, Kun ”virhe” huomataan hevosessa, tulee se korjata ensin ratsastajassa. Toinen on eteenpäinpyrkimys. Hevosen tulee antaa edetä niin, että kuljettaa ratsastajaa. Olkapäät ja sormet eivät saa olla kovat eikä ohjat liian lyhyet. Se estää hevosen kaulan venymistä ja vapaata liikkumista. Lopuksi hevonen edistyy aina omaa vauhtiaan. Ratsastaja toistaa asteittain harjoituksia ja on kärsivällinen.

Ohessa puomiharjoitusten etäisyyksiä.

Oman tekstin tukena käytetty kirjaa ”Tahti ja sen laajuus” (Guillaume Henry).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *