Legopalikka satulassa.

Legopalikka satulassa.

Kaksi päivää putkeen treenaamassa!


Alimmassa kuvassa Nina ja Neea.



No nyt kuulkaa! Tämä täti on käynyt kahtena päivänä valmennustunnilla! Eilen keskiviikkona nielin ylpeyteni ja itsetuntoni sopimalla, että Jesse pitää mulle tunnin. Aikaisemminhan siitä ei ole tullut mitään, sillä olen opettanut Jessen ratsastamaan ja opettamaankin, ristiriidoilta ei ole vältytty. Kuitenkin nykyinen takautumiseni mahdollistaa minkä tahansa opetuksen ja onneksi Jesse pitää hyviä tunteja! On oikein suosittu meillä Miekkiössä.

Ratsastin isolla ympyrällä helppoja asioita. Pyöreää, letkeää muotoa, ravin tahtia, siirtymisiä ja istunnalla myötäämistä laukassa. Akro on keksinyt, että kun minulla ei ole keskikehon lihakset oikein hallinnassa, se saa kiskottua minut satulasta. Niinpä piti kaivaa ne kadonneet vatsalihakset taas jostain… Pikku hiljaa sain taas tuntumaa hommaan! Siirtymiset tehtiin pienen kokoomisen ja lyhyiden askelten kautta, jotta saimme rentouden säilymään. Laukassa haimme hidastuksia istunnan kautta ja että pääsin mukaan liikkeeseen.

Tänään torstaina Miekkiöön saapui valmentamaan Pia ”Pinkki” Varjonen. Ratsukoita oli ilmoittautunut kymmenen kappaletta, vaikka ajankohta (aamupäivä) olikin vähän hankala. Lainasin Akroa Ninalle, joka meni heti ensimmäisen tunnin Neean ja Alexin kanssa. Nina meni gramaaneilla, jotta ratsastaminen ”vieraalla” hevosella olisi helpompaa. Sovittiin, että Pinkki sanoo, jos otetaan ne pois. Ninan tunti meni hyvin, hän sai jo kivasti otetta ruunaan! Alex ja Elmo saivat myös hienosti töitä tehtyä. Mukavaa, että Alex saa selkeitä ohjeita Elmon ratsastamiseen. Minä kun en aina osaa pukea sanoja siihen muotoon, että viesti menee helposti perille… 😉

Menin vielä itse puolen tunnin pätkän yksin Pinkin valmennettavana. Hän tiesi, että meillä ollut enemmän vähemmän taukoa talven ajan treenaamisessa. Teimme helppoja juttuja, joiden tärkein anti oli minun selkäni kehittäminen parempaan suuntaan. Samat ongelmat korostuivat tänään, kuin mitä eilen ja aikaisemminkin olen(me) huomannut; istunta ei jousta, lantio ei käänny ja selkä ei pyöristy. Pinkki asetti kätensä selkääni ja pyysi minua pyöristämään alaselkää kättään vasten. Pinnistin ja pinnistin, mutta MITÄÄN ei tapahtunut. Jossain on siis ”johto poikki”. Niinpä kevyessä ravissa sain nojata hieman eteenpäin ja koittaa pyöristää selkää sekä viedä lantiota eteenpäin. Pohkeella tuli aktivoida Akron vatsaa, sisäohja pehmeenä. Akro jatkoi välillä eilisen kaltaista vetokilpailua ja ”naksuttelua”. Pinkki neuvoi, että aina pyöristys pohkeella, jotta ei voita. Hetkittäin onnistuikin. Pinkki sanoi, että selkäni taipuu vain yhtenä (lego)palikkana. Tuli heti mieleen barbinukke. 😀 Sain ohjeeksi treenata näitä asioita pienissä pätkissä ja minun pitää mennä fysioon selkäklinikalle!

Olipa taas mukava saada ohjeistusta! Sain taas vähän kiinni punaisesta langasta! Pinkki tulee muutaman viikon kuluttua uudestaan. Ja pitää pyytää Jesseäkin taas auttamaan… 😛 Tässä vielä video eiliseltä:

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *