Tärkeimpiä pointteja.

Tärkeimpiä pointteja.

Terveisiä Vierumäeltä, lajivalmentajakoulutuksesta!

Olen ollut tänään erittäin aktiivinen ja analyyttinen, keskustellut paljon omista sekä kuunnellut muiden kokemuksia valmennettavista. En aio nyt teitä pitkistyttää (vielä) teoreettisilla tiedoilla, vaan postaan teille listan ja mietteitä asioista jotka ovat mielestäni tärkeitä tallitoiminnassa. Jokaisella tallilla ja hevosihmisellä on omat tapansa sekä rutiininsa toimia tallissaan (tai hevosensa kanssa). Itsekin olen kehittänyt tapoja ja sääntöjä, joista meillä pidetään kiinni! Mennään niitä läpi ns. työskentelyjärjestyksessä. Minulla on täällä mukana vanha kannettava, täältä löytyy vaikka mitä vanhoja kuvia!

1. Aikatauluttaminen

Kun työskennellään toisten ihmisten kanssa ja tiimeinä (valmentaja, ratsastaja, hevonen) tulee aikataulujen olla kohdallaan. Mikäli jotain sovitaan, saavutaan paikalle ajoissa! Toki myönnän, että välillä myöhästelen itsekin, mutta pyrin aina ilmoittamaan asiasta ajoissa ja pahoittelen saapuessani. Monesti vain on ihmisiä, joille myöhästely on enemmän tapa kuin poikkeus. Sama koskee tunnille valmistautumista. Kurja aloittaa tunti myöhässä, jos joku tullut viime tipassa ja laittaa hevosen vielä valmiiksi. Se taas venyttää seuraavan ryhmän tunnin alkua. Oppilaiden lisäksi myös yksityisten hevosten omistajien tulisi kunnioittaa tallin päiväohjelmaa, eli ratsastaa silloin kun ei esim. ole ruokinta-aika tai ovat valmiita ennen kuin on tallin sulkemisaika.

2. Hevosen hoitaminen

Meillä jokainen ratsastaja laittaa ratsunsa itse valmiiksi ja pois tunnin jälkeen – paitsi, jos hevonen on edellisellä tunnilla jo valmiina tai jatkaa toiselle tunnille. Tämä tarkoittaa sitä, että hevonen haetaan tarhasta, harjataan, satuloidaan ja suitsitaan sekä laitetaan suojat. Ratsastuksen jälkeen hevonen riisutaan varusteista, harjataan taas, laitetaan loimet sekä linimentit. Meillä jalkoja hoidetaan ennalta ehkäisevästi, eli kovemman sileän treeninkin jälkeen hierotaan jalkoihin viilentävää linimenttiä. Joillakin käytetään myös lapoihin tai selkään arnikaa. Jos ratsastajalla on ongelmia hoidossa, meillä yleensä kysytään rohkeasti apua ja apua myös saadaan. Lisäksi ratsastaja oppii tuntemaan hevoset ja he osaavat huomioida epämääräiset asiat, kuten mahdolliset tarhassa tapahtuneet äksidentit; turvotukset, nestepatit, naarmut, puuttuvat hokit, irtokengät jne.

3. Varusteet

Tallimme varustehuoneesta löytyvät kaikkien hevosten ja ponien varusteet omilta nimetyiltä paikoiltaan. Satulat kahdessa eri satulahuoneessa telineillään ja suitset koukuissaan. Varusteiden vieressä on pienet liitutaulut, joissa lukee hevosten nimet. Harjatpakit ovat hyllyssä, pakeissa nimet. Suojat ovat myös omissa nimikoiduissa koreissaan. Loimien ym. kanssa autan enemmän, sillä meillä monet ulkoloimet eri poneilla “sekakäytössä”. Ratsastuksen jälkeen kuolaimet pestään huolellisesti ja kuivataan, suitset laitetaan takaisin omalle paikalleen. Satuloista vyöt irti ja vyö asetetaan satulan päälle. Lopuksi satulasuojus. Ratsastajien tulisi huolehtia ratsunsa varusteista niin, että seuraavan ratsastajan on helppo löytää varusteet ja ne ovat siistissä kunnossa. Kisatiimin tytöt taas vastaavat varusteiden puhtaudesta säännöllisesti (tai ainakin pitäisi!).

4. Tallityöt

Tiluksillamme on kaksi tallia; yhdeksän paikkainen sisätalli ja nelipaikkainen ulkotalli. Molempien tallien karsinat siivotaan tietysti päivittäin. Tallin siivous riippuu päivän aikataulusta, sen mukaan mennään miten ratsastettavia, tunnit jne. Meillä on kuivituksena kutteripuru. Joskus kusiaisilla ollaan käytetty turve-purusekoitusta kosteuden imemiseen, mutta muuten en turpeesta juuri välitä (sotkuista). Karsinat käännetään ympäri. Itse aloitan aina vastapäivään, syytä en tiedä. Otetaan näkyvät lantakasat ja sitten kääntämällä etsitään pissat ja piilokikkarat. Lopuksi puhtaat kuivikkeet levitetään tasaiseksi patjaksi ja uutta purua lisätään tarvittaessa. Oven puoleiselle reunalle lakaistaan noin puolen metrin “hajurako”, jottei purut ole pitkin käytävää… Lopuksi laitetaan heinät oikealle reunalle vesiastian viereen ja hevosten tultua sisään lakaistaan koko käytävä. Vaikeaa, eikö? 😉

5. Asenne ja motivaatio

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista omasta henkilökohtaisesta vinkkelistäni on valmennettavieni asenne ja motivaatio. Täytyy olla motivaatio kohdallaan ja halua oppia lisää. Jos tallille tulee “v*ttu, tää on p*rseestä ja haista sinäkin p*ska” -asenteella, niin voin taata, ettei kenelläkään ole mukava oppimisympäristö! Vähiten valmentajalla ja muilla ratsastajilla. Ratsastus, jos mikä on välillä todellinen asennelaji! Kuinka monessa muussa urheilumuodossa treenataan otsa hiessä kovassakin pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa? Olettaen siis, ettei ole joka tallilla maneesia. Asenne ja motivaatio on se, joka vie ratsastajaa eteenpäin. Hevosen selässä ei kannata olla kettuuntuneena tai väsyneenä, ne valitettavasti aistivat kaiken. Jos on vain sitä mieltä, että ratsastelu on pikku harrastelua, pysyttelee omalla mukavuusalueellaan eikä ole sen enempää tavoitteita lajin suhteen, voi hyvin hakeutua sinne lämpimään maneesiin jolkottelemaan kerta viikkoon moitteettomalla hevosella. Sitten on niitä pioneerihenkilöitä, jotka mieluummin laittavat itsensä likoon ja heittäytyvät treenaamiseen täysillä – kelistä viis! Tällaisia ihmisiä on ilo valmentaa! Varsinkin, kun he saavat ahaa -elämyksiä, oppivat huomaamaan ja korjaamaan omia virheitään sekä antavat myös vuorovaikutteista palautetta valmentajalleen.

Tässä siis minun mietteitäni, taitaa jopa tämä postaus olla osa 1. 😉 Enköhän mä vielä lisää keksi, kunhan saan taas tehtyä ajatustyötä… Mitkä teillä ovat tärkeitä arvoja hevosharrastuksessa? Sana vapaa. Nyt kuitenkin illanjatkoja teille, suuntaan suihkuun ja nukkumaan!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

6 thoughts on “Tärkeimpiä pointteja.

  1. Kiva postaus. (: Itelle on kans tärkeetä et varusteet on omilla paikoillaa, puhtaina ja nimetty. Esimerkiks meillä on koululla tietyssä paikassa ylimääräisiä suojia puhtaina joista on helppo napata jos tietyn hevosen suojat on hukas, mut kaikil talleil ei näin oo ja on todella raivostuttavaa ettiä joka paikasta suojia tai jotakuta joka tietäisi asiasta.
    Ja karsinoiden puhtaus on tietty tärkeetä ja samal taval me "kotona" tehdään kun teillä. Tulee hyvä mieli ku tietää et hevosella on puhdas koti.

  2. No itse voisin taas todeta että siisteys on itselleni vähän toisarvoinen asia, onhan se turvallisuuden kannalta tärkeää, mutta sinänsä hevonen ei siitä ymmärrä mitään. Ja olen itsekin vähän sotkuinen ihminen 😀 mutta tärkeintä itselleni on tarkkailla silmä kovana itse hevosta ja arvioida kriittisesti sen kuntoa ja asennetta työntekoon ja ihmiseen ja pyrkiä huomioimaan se hoidossa. Kaikki muu tulee sitten siihen ympärille eli oma systeemini on vähän hallittua kaaosta, tai sitten sitä ei edes ole 😀

    1. Mä en henk.koht. ole kauhean siivoushullu, mutta meillä J on se kodin (tai tallin) hengetär, joka moppaa karsinoiden seiniä ym. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *