Valmentajan tehtävät.

Jälleen tunnen suurta tarvetta paasata valmentajan roolista ja sen tärkeydestä. Ratsastustapahtumissa näkyy vaikka mitä, puhumattakaan talliyritysten nettisivujen ulosannista. Onneksi en itsekään ole täydellinen!

Valmentajia on monenlaisia. On harrastemielessä muita neuvovia ”amatöörivalmentajia”, koulutettuja SRL:n I-V -tason valmentajia sekä tavallisia ratsastuksenopettajia/ohjaajia, jotka hoitavat tuntien sivussa esim. erillisten valmennettavien valmentajan työtä. Kohtalo on järkkymätön, jokainen vakka löytää kaltaisensa kannen. Valmentamisella ja ratsastuksen opettamisella on eroa; valmentaja keskittyy enemmän ratsukkoon sekä ratsastajan tarpeisiin ja tavoitteisiin. Valmennus on itsenäisempää, ratsastajan pitää treenata myös yksin ja omalla ajallaan. Niin tai näin, valmentajalla on tietyt tehtävät ja vastuut. I-tason valmentajakoulutuksessa ollessani meiltä kysyttiin valmentajan tehtäviä ja mitä niistä aion itse edistää. Olin kirjoittanut kohtaan seuraavasti; 1) hevosen käsittely ja hevoskohtaisuus, 2) virheiden korjaaminen, 3) tavoitteellisuus ja kilpailutoiminta, 4) tehtävien anto ja niiden itsenäinen harjoittelu sekä 5) psyykkinen valmentautuminen. Tässä nyt hieman asiaa niistä erikseen!

Hevosen käsittely ja hevoskohtaisuus

Jokainen hevonen on yksilö eikä niitä voi kohdella kuin massaa. Toisella hevosella toimii toinen asia, toisella ei. Lapsille ja nuorille tulisi jo hyvissä ajoin opettaa miten hevosten kanssa toimitaan ja miten niitä kohdellaan. Vaikka kuinka suututtaisi, meillä ei hevosia haukuta ”kaakeiksi” tms. Huomautan asiasta heti. Sama koskee rankaisemista. Kaikenlainen läpsiminen ja nykiminen on kiellettyä eikä raippaa käytetä kurittamiseen kuin korkeintaan esteelle kiellossa. Jos meillä oppilaat haluavat harjoitella maastakäsittelyä, neuvon mielelläni ja annan heidän valvotusti kokeilla pysäyttämistä, peruuttamista ym. taluttaen.

Nuorempien kohdalla aikaisemmin ollut agilitykurssi oli todella tehokas! Kun käsitteleminen sujuu kotona, voi luottavaisin mielin lähteä kisoihinkin ja valmennuksiin. Meillä ei ole helppoja hevosia ja poneja, mutta luotto ratsastajiin ja heidän suhteensa hevosiimme on vankkaa tekoa! Kaikilla on huonoja päiviä, mutta ne eivät riitä selitykseksi. Varsinkaan, jos käsittelyssä on puutteita joka kerta kun ollaan ihmisten ilmoilla. Jokainen on varmasti nähnyt pettyneitä (?) ratsastajia radan jälkeen tai sen kuuluisan lastaustilanteen kisoista lähdettäessä – joko ulkopuolelta tai osallisena.

Virheiden korjaaminen

Oppimista ei tapahdu, jos kaikki on aina hyvin eikä ole mitään huomautettavaa. Yhden valmentajan mielipide ei välttämättä kerro vielä mitään ja useampi silmä havaitsee ongelmat paremmin kuin yksi ja sama. Siksi olisi hyvä olla ns. kotivalmentaja ja ajankohdat, jolloin voi käydä ”vierailevalla tähdellä”. Useasti kotivalmentaja joutuu vähättelyn kohteeksi, kun joku nimekäs valmentaja sanoo mielipiteensä ratsukosta. Kotivalmentajan kannattaisikin käydä tarkkailemassa ratsukkonsa ulkopuolisia tunteja. Kotivalmentaja näkee paremmin, mutta sokeutuu monesti virheille nähdessään niitä liian usein eli viikottain. Siksi on mielestäni kummallista joidenkin tallien ulkopuolisten valmentajien kielto. Olen enemmän kuin tyytyväinen, kun meillä käy ulkopuolinen valmentaja katsomassa meidän ratsastajia ja he antavat taas minulle palautetta sekä jatko-ohjeita.

Tavoitteellisuus ja kilpailutoiminta

Tavoitteita pitää jokaisella olla, vaikka vain pieniä! Hyvä tavoite on realistinen ja sopivasti haastava. Sen täytyy olla kehitystä tukeva, eteenpäin vievä ja aikaan sidottu eli mitattavissa. Hyvä tavoite on myös valmentajan ja ratsastajan yhteinen, ei riitä, että ratsastaja haluaa olympiavoittajaksi, jos valmentajan mielestä sen on mahdotonta. Kilpailut ovat erinomainen tapa mitata tavoitteita. Tavoitteeseen päästään, kun ratsastaja (ja myös valmentaja) on motivoitunut ja haluaa oppia. Hevosen motivaatiota unohtamatta. Valmennussuunnitelma tukee ajatuksia ja oleelliset asiat kannattaa löytää jo heti alussa. Tavoite voi olla hyväksytty tulos koulukilpailuista tai nollarata esteillä. Onnistuminen palkitsee ja pettymykset kannustavat yrittämään enemmän. Kilpailuiden pitäisi olla mukava tapahtuma, jossa ei olla ”veren maku suussa”. Kilpailut eivät myöskään ole paikka tai aika korjata virheitä tai ”kouluttaa” hevosta esim. hylkäyksen jälkeen kyseenalaisin keinoin. Valmentajalla täytyy olla omaa kilpailukokemusta, jotta voi jakaa ratsastajansa kanssa sen tunteen, mitä kilpailuissa syntyy. Hän kertoo miten ratsastajan tulee verryttelyssä, radalla ja muualla kisapaikalla toimia, miten pukeutua ja varustautua. Valmentaja osaa neuvoa jopa hätätilanteessa, kerrata, rauhoittaa ja kannustaa.

Tehtävien anto ja niiden itsenäiden harjoittelu

Jotta tavoitteisiin päästään, täytyy harjoitella. Valmentaja kuuntelee ja katsoo mitä ratsukko tarvitsee. Hän osaa kehittää ratsukolleen sopivia harjoituksia, jotta tapahtuu kehittymistä. Harjoitteiden tulee auttaa ongelmissa ja ratkaista pattitilanteita, parantaa hevosen ratsastettavuutta. Tunneilla treenataan peruasioita tehtävien kautta valmentajan silmän alla, mutta kun valmentaja kaasuttaa kotiinsa, tulee ratsastajan jatkaa harjoittelua myös muita päivinä omalla ajallaan. Usko tai älä, kunnon valmentaja näkee oletko harjoitellut! On turhauttavaa valmentaa ratsastajaa, jolla ei ole mitään aikomusta päästä eteenpäin. Harjoitusten tulee siis olla sellaisia, jotka sopivat kyseiselle ratsastajalle sekä tietysti hevoselle. Miksi harjoitella laukkapiruetteja, jos pelkkä puolipidäte on hukassa?

Psyykkinen valmentautuminen

Lempiaiheeni! Tätä olen tutkinut ja opiskellut jonkin verran ”erikoisuutenani”. Korvien väli vaikuttaa paljon ratsastajan toimintaan ja suoritukseen. Huonoksi haukuttu pysyy huonona, ylikehuttu pettyy pahemman kerran, realisti tekee parhaansa. Valmentajan rooli vaikuttaa paljon psyykkiseen puoleen. Onko valmentaja ystävä, vanhempi, johtaja, piiskuri vai kasvattaja? Miten rooli vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti? Lisää psyykkisestä valmentautumisesta löytyy kirjoittamastani artikkelista täältä tai uusimmasta Shetlanninponiyhdistyksen lehdestä (2/2012)!

Mietippä vielä lopuksi millainen on hyvä valmentaja? Kannustava, ammattitaitoinen, innostava, persoonallinen, sitoutuva, pitkäjänteinen…? Entä millainen minä olen valmentajana? Lue siitä enemmän täältä. Mukavia valmennushetkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *