Shit happens.
Sitä nimittäin tapahtuu, että ihminen pyörtää sanansa ja tekee ihan jotain päinvastaista! En ole edelleenkään niiden fani, sillä kyseisellä rodulla on aina ollut jotain minua vastaan enkä osaa niillä ratsastaa. Yhtään omasta mielestäni hienoa en ole vielä tavannut, varsinainen roturasisti olen. Jos tämä yksilö nyt muuttaisi käsitykseni? Pärjään mahdollisessa uudessa talvisodassa oman ”luupään” kanssa ja pääsen vaikka kummajaisiin ensi vuonna. Ai mitä on tapahtunut? Kyllä, omistan tästä päivästä lähtien suomenhevosen.
Jälleen tällainen tynkäpostaus, tulossa pidempää stooria lähipäivinä! 😉
Allekirjoittanut
- Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.
Nätti se kyllä on!
Aina näitä ihmeitä tapahtuu, itselleni kävi vähän päinvastoin kun joskus vuosia taaksepäin vannoin ikuista rakkautta issikoille ja nykyisin olen vain onnellinen kun oma mopo alkaa toimimaan kolmikäyntisen lailla + seuraava hevonen ei kyllä ole issikka. :_D
Itellänikin kyllä vähän huonoja kokemuksia suokeista, tasan kahdella kivalla olen ratsastanut elämäni aikana ja loput ovat olleet… no, sanotaanko että ei vaan taidettu tulla juttuun. 😀
Suokeilla on aina ollut jotain minua vastaan – ja minulla niitä. 🙂 Olen puoliveri-ihminen henkeen ja vereen!