Hevonen minun makuuni.

Hevonen minun makuuni.

Huomiseen asti on vielä aikaa jättää kysymyksiä, mutta nyt on pakko purkaa ensimmäinen osa! Sain kysymyksiä hevosmaustani ja muita siihen liittyviä…

Millaisista hevosista tykkäät?

Olen aina sanonut, että en ole nirso hevosten suhteen. Kaikki kelpaa jossain määrin, riippuu mitä etsin. Tähän mennessä on elämäni aikana vastaan tullut sekalainen joukko erilaisia hevosia. Toisista olen pitänyt, joistain toisista en. Lempihevostyyppini voi kitetyttää siihen, että tulee meidän pihaan niin näytän minkälaisia ne ovat! Ratsastettavuus on tärkeintä terveyden ohessa. Hevonen voi olla minkälainen vain ratsastaa, kunhan saan vakuudet siitä, että saan siitä tehtyä miellyttävän ratsastaa. Sen pitää istua minulle sekä mahdollisesti oppilailleni. Hyvä hevonen liikkuu eteenpäin omalla moottorilla ja hieman “vie” ratsastajaa. Sen pitää reagoida nopeasti apuihin, niin pohkeisiin kuin pidätteisiinkin ja taipua rehellisesti. Jos nämä saadaan toimimaan aluksi, on peräänanto toissijainen. Se löytyy kyllä myöhemmin. Opetuskäytössä hevosen tulee olla tietysti kiltti ja rauhallinen, omaksi hevoseksi voin ottaa levottomammankin.

Sen myönnän, että olen roturasisti. En liiemmin pidä lämminverisistä enkä suomenhevosista. Lämppärit sopivat siihen mihin ne on jalostettu, mutta ratsastuspuolella niillä ei juuri ole asiaa oikeille kilparadoille. Suomenhevoset vaan ovat aina minua vastaan, vaikka herttaisia ovatkin. 😀 En osaa ratsastaa suokeilla. Puoliveriset ja shetlanninponit ovat lähinnä sydäntä.

Oletko koskaan pelännyt mennä jonkun hevosen selkään? Millainen on ollut hirvein ratsastamasi hevonen?

Jotain vikaahan minussa on, sillä kiipeän ihan minkä tahansa hevosen selkään. Mieluiten silloin, kun Jesse on auttamassa. Avustajaan pitää luottaa 100 %. Rehellisesti on vastattava, etten ole koskaan pelännyt mennä jonkun hevosen selkään. Se menenkö sinne mielelläni on eri asia. 😉 Ei ihan järin miellyttävää ole kiivetä 3-vuotiaan tykinkuulan selkään ensimmäistä kertaa, mutta hei – jonkun sekin on tehtävä. Tältä istumalta muistan tasan kaksi hevosta, joilla olen kieltäytynyt ratsastamasta ainakin joissain määrin. Nämäkin tulleet vasta selkävammani jälkeen. Toinen on meidän Ramses, joka aikaisemmin hyppi pystyyn ja toinen on 5v. tinkerori, jota tarjottiin minulle ratsutettavaksi. Sillä vain ei oltu koskaan vielä käyty selässä. En voinut muuta sanoa, kuin että kohta on jo myöhäistä…

En osaa sanoa nimeltä mitään hevosta, joka olisi ollut hirvein ratsastettava. En siedä hevosia jotka ovat a) laiskoja, b) yrittävät lähteä käsistä tai c) pukittelevat. Kaikki nuo ovat kyllä korjattavissa, mutta se alkutyöskentely… Ratsastuksen pitäisi olla miellyttävää, eikä sitä, että joutuu taistelemaan ensimmäiset 45 minuuttia. Ponit kokeilevat ratsastajaa pikku hiljaa ja uskovat vasta sadannen kerran jälkeen, puoliveriset taas kokeilevat tosissaan, mutta uskovat yleensä kerrasta.

Elli oli yksi tahmeimmista hevosistani!

Jos saisit jonkun toisen bloggaajan tai valmennettavasi hevosen omaksesi, kenet valitsisit?

Tähän ei tarvitse pitkää tekstiä rustata. Himoitsen Laura Viljasen hevosta, Coolman II:sta! Siinä lupaava junioriratsastaja, jolla hevonen minkä kanssa mahdollisuudet päästä pitkälle! Lisäksi Laura on monesta muustakin piiristä tuttu tyttö. 🙂 Lisäksi vähän pyörrän suokkiväitteeni; valmennettavani Nelli Harjulan Allu -ruuna on mahtava persoona!

Oletko ikinä nähnyt kisoissa tai valmennuksessa hevosta, joka on jäänyt mieleesi? Jos olet niin kuka/millainen hevonen ja miksi?

Monestikin isken silmäni kisoissa ja valmennuksissa jonkun hevoseen. Suurimpana syynä siinä useimmiten se, ettei kuskilla ole pienintäkään hajua miten hyvin ko. hevosen saisi toimimaan tai miten hän itse selässä istuu. Ei ehkä liity tähän, mutta ratsutettavista friisiläisruuna Vespa oli sellainen, jonka ostan vielä joskus itselleni!

Ohimennen täytyy vielä kertoa, että valmentajani Marika osti estekisoissa näkemänsä hevosen samantien tarjoamalla omistajalle sopivan summan. Hevonen kuulemma liikkui juuri oikein. Nyt hän tekee kyseisestä orista itselleen GP-kouluhevosta!

Oletko katunut jonkun hevosen myymistä?

Olen. Merryn myymistä. Se meni monen mutkan kautta jonnekin Oulun seudulle ratsastuskoulukäyttöön, vaikkei sen nimenomaan pitänyt koskaan enää joutua sellaiseen työhön. Siinä asia, joka suututtaa ja olen katkera lähinnä itselleni. Merry on nyt 16-vuotias, eli jo kovin hyvässä iässä. Silti hinta noussut siitä, mitä minä siitä aikoinaan maksoin, yli 3000 eurolla. Ehkä joskus vielä törmäillään… 🙂

Merry ja minä joskus vuonna nakki.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

One thought on “Hevonen minun makuuni.

  1. Oi vitsi, kiva kuulla että sä tykkäät Kultsista noin paljon 🙂 Ja oon samaa mieltä Nellin Allusta (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *