Puran vähän itselleni oppimaani asiaa tekstin muotoon.
Olin taas viikonlopun (pe-su) Ypäjällä valmentajakoulutuksen 2. jaksolla
(minusta siis tulee SRL:n ratsastusvalmentaja tässä keväällä). Paljon tuli
informaatiota, jota nyt kertaan lähinnä oman itseni takia. Seurasimme ryhmän
jäseten pitämiä valmennusdemoja, kävimme läpi teoriaa ym. ym.
Olen myös pohtinut omaa ratsastustani. Tällä hetkellä olen ratsastanut oikeastaan
vain nuoria ja muita remontteja. Tuntuu, että ratsastustaitoni on lähtenyt
alamäkeen, kun ei enää ole päässyt kehittymään osaavan hevosen kanssa. Viimeiset
pari vuotta Naapen lähdön jälkeen (jolloin vielä viikottain valmentauduin ja
ratsastin aktiivisesti) ovat tuntuneet siltä, että vauhti on hidastunut. Silloin
oikeastaan lopetin kaiken selkäni takia. Nyt on palattava takaisin, hankittava
valmennusta myös itselleni, sillä sitä kautta voin kehittyä myös valmentajana!
Minä ja Naape, Lempäälässä kesällä 2009.
Valmennuksessa oppiminen
Ihminen eli ratsastaja oppii tekemällä, näkemällä, kuulemalla, lukemalla,
toistojen kautta, esimerkkien kautta, tilanteessa olemallan sekä yhdistelemällä.
Jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, millälailla oppii esim. uuden
ratsastustehtävän. Näiden ratsastajakohtaisten tekniikoiden kautta tulee valmentajan
myös käyttää eri valmennusmenetelmiä. Opetus voi olla opettajajohteista, esimerkkien
ja kokemuksen kautta, vuorovaikutteista, katselu ja demostraatio (näytä + selitä),
mielikuvien kautta, opettamalla oppiminen sekä suorituksen katsominen videolta.
Opettamisen lähtökohtana siis on, miten ratsastaja oppii.
Hyvän valmennustunnin eteneminen
(- itsensä esittely, uusiin ratsukoihin tutustuminen)
– varusteiden tarkastaminen + mahdolliset muutokset
– kysely; mitä ratsukot ovat viimeksi tehneet, onko jossain ongelmia
– alkukokous; kerrotaan mitä tänään tehdään ja miksi
– alkuverryttely; päivän varsinaiseen tehtävään valmisteleva, ei liian pitkä
– tehtävään perehtyminen; kerro, selitä, hahmota ja näytä
– itse tehtävään paneutuminen; johdonmukaisesti etenevä ja vaikeutuva
– ajankäyttö ja tehtävien jaksottaminen
– eriyttäminen; ratsukkokohtaisesti mahdollinen helpottaminen
– vuorovaikutus; miltä ratsastajasta ja hevosesta tuntuu, kysely
– perusasioiden korjaus; esim. oikein liikuva hevonen, ratsastajan istunta, avut
– palautteen anto; tehtävien jälkeen, lopuksi laajemmin ja ratsukkokohtaisesti
– loppuverryttely; seurattua ja tavoitteen mukainen
Tässä nyt jotain pientä pohdintaa! Aloitin myös Suomen Shetlanninponiyhdityksen
jäsenjulkaisussa oman palstan, liittyen ponien valmentamiseen (”Joka ponin
valmennusvinkit”). Siihenkin olen nyt saanut uusia ideoita, toivottavasti
siitä on apua!
Allekirjoittanut
