Koko ratkaisee – vihdoin uusia kuvia!

Koko ratkaisee – vihdoin uusia kuvia!

Eihän tässä nyt ole taas mennytkään kuin kuukauden verran, että sain blogini päivitettyä… ? Olen päättänyt olla ottamatta paineita tämän suhteen, sillä kaikki aika ja vaiva menee luonnollisesti pääkanavien hoitoon, eli Playsson.netin ja RIDE!n sisällön tekoon. Hyvin blogini on pysynyt pystyssä viimeisen kymmenen vuoden ajan muutenkin.

Talvi on inhaa aikaa. Tuntuu, että elän kesästä kesään ja se välimuhju siinä on vain jotain pakollista. Vihaan lunta ja joulun aika on rasittavinta ikinä. Kiire on huono selitys, mutta meillä hevoset ovat olleet suhteellisen kevyellä liikunnalla syksyn ja alkutalven. Minulla menee aikaa kuntoutuskäynteihin, jotka ovat Lahdessa melkein kerran viikossa. Hevosia ei tunnu haittaavan, ne nauttivat koko päivän tarhassa olosta reuhaten ja syöden.

Meillä on tällä hetkellä vain jätkäporukka kotona, johon kuuluu meidän jättihevoset sekä Mauno ja Pekka. Olen aina sanonut, että hevosen pitää olla hevosen kokoinen. Siitä huolimatta kutsun kaikkia poneiksi. Rex on säkäkorkeudeltaan n. 174, mutta rakenteeltaan Akroa massiivisempi, joka taas on hieman korkeampi pitkäjalkainen hämähäkki. Duke kääntyy 2-vuotiaaksi ja iästään huolimatta sekin on jo yli 165 cm. Toivon mukaan Dukekin yltää lähemmäs 180 cm…

Ehkä rakkaus isoihin hevosiin johtuu ihan omasta pituudestani. Minulla on pitkät jalat ja pitkä selkä, jonka takia aktiivisesti treenatessani hevosen piti olla sen kokoinen, ettei jalat kolisseet polviin. Iso hevonen liikkuu myös mielestäni aina näyttävämmin, vaikkei liikettä oikeasti olisikaan. ? Mutta tämän koko postauksen idea(a ei ole) oli vain julkaista hieman uusia kuvia, joita ei ole kierrätetty täällä jo tusinan kertaa.

 

Heini ja Akro.

 

Duke hurjana. Näyttää ihan lämppärivarsalta. Tai laamalta. Kuva: Anni Ihalainen.

 

Rex oli kesällä mukana rippikuvien otossa.

 

Duke is giving the eye. Kuva: Anni Ihalainen.

 

Rippikuvissa poseerausta, mä en kuulu tohon mitenkään…

 

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *