Taistelu mutaa vastaan.

Taistelu mutaa vastaan.

Syksy on perseestä ja ylivoimaisesti paras inhokkivuodenaika. Etenkin, kun meillä Suomessa syksy ja talvi alkaa muistuttaa Ison-Britannian ilmastoa – sateista ja sumuista. Lumesta tai pakkasesta taitaa olla turha edes haaveilla. Meillä ei ole hevosilla käytetty tilsakumejakaan moneen, moneen vuoteen.

Mitä enemmän puurtaa oman kotitallin kanssa, sitä enemmän tutustuu jokavuotiseen taisteluun mutaa vastaan. Tarhojen pohjatyöt eivät ole läpihuutojuttu taloudellisesti eikä aina kelinkään suhteen. Vuokratiloissa muutosten tekeminen on myös toinen homma: saako vuokraisännältä luvan ja kuinka paljon ”kannattaa” tehdä vieraissa nurkissa omaan laskuunsa.

 

 

Me kyllästyimme ainaiseen mutaan ja siirsimme hevoset ensin ympärivuotisesta tarhasta kesällä laitumena toimineelle pläntille. Se muokkaaminen tuli periaatteessa tarpeeseen, sillä ensi keväänä siihen kylvetään uusi laidun. Vanha oli jo niin kulunut ja paskottu, ettei siinä ollut juuri mitään syötävää jäljellä. Nyt hevoset ovat olleet vuorotarhauksessa hiekkatarhassa, jonka rakensimme omin pikku kätösin.

Iso tarha jatkui tallin viereen, joten purimme sen päädyn. Alueelta kerättiin lantaa pois ja se tasoitettiin. Lopulta siihen tuotiin suht pienisilmäistä hiekkaa ja Alex teki levitystyöt lainaan saadulla Avantilla. Lopputulos oli kovinkin tyydyttävä – pitää ainoastaan odotella, että hiekka painuu tarpeeksi tiiviiksi. Viritin varastossa olleen LED-ulkovalon tallin nurkalle ja se valaisee sopivasti koko pläntin! Vaikka alue on vain n. 15 x 15 metriä, pystyy siinä myös juoksuttamaan ja tarvittaessa vähän ratsastamaankin. Joskus hyvä sattuu olemaan halpaa ja helppoa, kun suunnittelee ja tekee tutkimustyötä. Täytemaahiekkaa saa usein edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Maaseudulla naapureilla saattaa olla kaikenlaisia välineitä ja laitteita, joita voi lainata kahvipaketin hinnalla. ?

 

 

 

Ainakaan meillä ei nyt upota enää mutaan! Ja hevoset rakastaa piehtaroida hiekkatarhassaan. ?

 

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *