Voin maksaa muutaman satasen.

Voin maksaa muutaman satasen.

Tehdessäni muita töitä pitkin päivää, kirjoitan omaakin blogiani ainakin ajatusten tasolla… Vähänkö olisi kätevää sellainen ajatuskirjuri! Toinen vaihtoehto on tietysti puhua ääneen vaikka puhelimen nauhurille. Aihe, jota olen pohtinut ja jonka jakamista teille olen odottanut, on hevoskauppa. Hevosen myyminen on aina haastavaa, mutta tuntuu, että sitäkin enemmän se on vain raivostuttavaa ja lähinnä ylitsepääsemätöntä ostajan näkökulmasta. Olen aina sanonut, ettei hevosen ostaminen ole ”niin” vaikeaa… Jälleen olemme oma lehmä ojassa -tilanteessa, jonka pohjalta voin tästäkin asiasta avautua.

Olenkin maininnut tehneeni jonkin verran hevoskauppoja, niin ostajan kuin myyjäkin roolissa. Viime aikoina ehkä pääasiassa myyjänä, koska olen päättänyt vähentää omien hevosten määrää. (Silti ne vaan aina lisääntyy.) Juuri nyt meillä on kaupan kiva pikkuponi, jonka myyminen on osoittautunut aika hitaaksi. Siihen voi toki olla monta syytä, mutta erityisesti ponin ikä, koko ja ihmisten taloudellinen tilanne. Eihän tamma ole ollut myynnissä, kuin ehkä vajaa kaksi kuukautta. Uskoin silti, että se olisi jo myyty tähän mennessä. Poni on supernätti ja olisin sen meillä varmasti pitänytkin, jos se olisi ollut 10 cm isompi. Nyt meillä ei sille ole käyttöä eikä oikein sopivaa ratsastajaakaan. Kaikessa kiireessä ja työn määrässä ponin myyminen alkaa olla rasittavaa, vaikkei sen erityisemmin ponissa tai hinnassa ole vikaa.

 

IMG_1377
”Olen päättänyt vähentää omien hevosten määrää. (Silti ne vaan aina lisääntyy.)”

 

Suomessa on pidempään ollut ostajan markkinat. Hevosten hinnat ovat alhaalla, kaupat syntyy helposti rohkeallakin tarjouksella. Syksyllä tilanne tulee olemaan vielä huonompi, kun laidunkausi päättyy. Meidän myynti-ilmoitus on tuottanut ihan kourallisen kyselijöitä – jokaiselle kompastuskivi on ollut ponin koko tai naurettava yritys polkea hintaa. Siispä olen lähinnä tarjonnut ponia suoraan osto- ja vaihtoilmoituksiin. Periaatteessa voisin ponin vaihtaa välirahalla halvempaan vaihdokkiin, vaikkei se tilannetta ratkaise, kuin hetkeksi. Myymälän ja toiminnan laajentaminen vaatii rahaa… Mutta missä, oi missä, on ihmisten realismi, kun puhutaan hevosen ostamisesta?

Tasoero näkyy meilläkin hevosten omistamisessa. Hevosmarkkinoilla liikkuvat vain ne kunnon hintaiset hevoset sekä ne, joiden hintalappu on alle 1000 euroa. Keskiluokan harrastehevoset (3000-8000 eur) eivät tunnu liikkuvan, vai kuvittelenko vaan? Ne kenellä on rahaa ostaa ”oikeita” hevosia ostavat, mutta myös ne, joilla ei rahaa ole. Ehkä hyvä, että yritetään tinkiä hevosen hinnassa, eikä sitten hoidossa. Jos näin toivon mukaan on. Ostoilmoituksia tulee eri kanaville päivittäin (tiedän, koska toki kyttään nettiä 247), joista kourallinen on sellaisia, joihin voi vastaamista harkita. Hintatoive on useimmiten ”0-1000 euroa” tai ”voin maksaa muutamia satasia” ja ”saa olla pikkuvikainen tai vanha”. Tarjolla on loppuelämän kotia, seurahevosen paikkaa ja lasten talutteluun… Kuulostaa pikemminkin siltä, että koirat etsivät ruokaa pakastimen täydeltä. Tämän perään tulevat sitten ne, jotka haluavat terveen kilpahevosen tai -ponin, pitää hypätä taloja ja taitaa piffitpaffit, mutta hinta max. 4000 euroa. Varmasti jokaiselle löytyy haluamansa hevonen, sitä vain ei saisi tehdä hevosen myyjän ahdigon kautta.

Hevonen ei vielä 2010 -luvullakaan ole lasten lelu. Oma hevonen ei vieläkään korvaa ratsastuskoulun antamaa kokemusta. Siltikään se ei tee lapsesta kilparatsastajaa. Tähän väliin siellä näytön toisella puolella pohditaan, että joo, taas täällä jaksetaan marista, kun ei poni mene kaupaksi. No, niin se vähän on. En haluaisi ilmaiseksikaan antaa hyvää nuorta, koska markkinat ovat mitä ovat. Ehkäpä on parempi vain odottaa, että oikea ihminen löytyy tällekin ponille!

 

Pqv3hiy

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

One thought on “Voin maksaa muutaman satasen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *