Taas on yksi vuosi taputeltu…
 |
| My big pony collection. Kuva: Linnea Huilla. |
Bloggaamisen kulmakiviin kuuluvat sesonkipostaukset, eli joulukalenteri (jota ei koskaan jaksa tehdä loppuun), joululahjalistaus sekä tietysti kuluneen vuoden koonti yhteen. Sen verran täytyy varmaan ryhdistäytyä bloggaajana, että ajattelin jonkinlaisen ”vuosi 2016” -tiivistelmän tehdä… Poiketakseni perusnegatiivisesta asenteestani, teen postauksen kuitenkin täysin optimistisesta näkökulmasta. Hämmentävää, eikö?
Jossain vaiheessa asetin itselleni yhden hevosen rajoituksen, eli vuosittain ei saa sortua ostamaan kuin maksimissaan yhden hevosen. Se on selkeästi mennyt reisille jo useampaan kertaan – pakko pysyä tiukkana… Aina silloin tällöin muistuu mieleen jokin hevonen, jonka kanssa on tullut töitä tehtyä. Meillä on ollut paljon hevosia, mutta jokainen on tehnyt omalta osaltaan vaikutuksen. Minulla on aina ollut periaatteena hoitaa omistajanvaihdokset rekisteriin, sillä se on tavallaan merkintä hevosen historiasta. On mukavaa saada aika ajoin viestiä jonkin hevosen nykyiseltä omistajalta, joka kertoo kuulumisia tai kyselee menneestä!
”Aluksi Rex oli kovin järkyttynyt maalaiselämästä.”
Vuoden 2016 aion siis mitata hevosissa. Tammikuussa kiintiösuokkimme Mauno muutti meidän perässä Ypäjälle ja Akro lähti liisinkiin Turun suuntaan. Ypäjä oli pitkän tähtäimen haave, joka lopulta onnistui Alexin sinnikkyyden vuoksi. Ypäjää parempia puitteita hevosharrastukseen (tai yrittämiseen) tuskin on. Akro -parkaa oli jo jonkin aikaa ”heitelty” paikasta toiseen sopivan ratsastajan tai ajan uupumisen takia. Liisinkipaikka oli sopiva vaihtoehto lopettaa ruunan työttömyys niin, että joku hyötyy myös hevosen osaamisesta. Kevät eteni kiireisesti, paljon ihania tapahtumia ja edustustilaisuuksia. ”Kissanristiäisiä” voisi joku sanoa. Yhteistyö St. Hippolyt -rehubrändin kanssa mahdollisti uudet kujeet ja linkin uusiin kontakteihin.
Toukokuussa meille saapui suhteellisen vahingossa belgialainen ruuna Rex. Ennen kv-esteluokkia hypännyt isokokoinen ratsureima siirtyi kisauralta kevyempään käyttöön, lähinnä ”terapiaratsuksi” minulle ja opetusmestariksi Alexille. Rex ja Akro muistuttavat toisiaan hyvinkin paljon; kaksi harvinaisen selväpäistä (tai miten pienen älykkyysosamäärän nyt ottaa), isokokoista ja osaavaa ruunaa. Aluksi Rex oli kovin järkyttynyt maalaiselämästä pitkien tarhausaikojen ja rahvaanomaisen trailerikuljetuksen myötä. Hän oli kuitenkin tottunut kulkemaan Euroopassa rekalla… Roosa kävi kääntymässä Opiston kisaviikolla sen kanssa 80 cm luokissa ja omaan Volvoon vihdoin asennettu vetokoukku mahdollisti sen, että päästiin taas kisoihin muuallekin helposti!
 |
| Rex ja Roosa 29.12. |
 |
| Mauno ja Alex 28.12. |
Kesäkuussa Alex pääsi unelmahommaansa, nimittäin tuomaroimaan Kisamatkalla Champion -näyttelyä Forssan raviradalle. Itse olin kerrankin statistin roolissa. Keväällä nykäisty Fair Play Cup -rupeama oli jo aika koitos meidän pikkutiimille, puolessatoista kuukaudessa neljät koulukilpailut kunnialla läpi! 😉 Kävimme vielä loppukuusta Viron Saaremaalla tutustumassa Ratsukievariin ja osa tiimistä pääsikin merenrannalle laukkaamaan. Ensi kesänä uudestaan! Heinä-elokuussa saavutin oman virstanpylvääni, jonkinlaisen maamerkin, avaamalla hevostarvikeliikkeen Ypäjällä. Ehkä enemmänkin sellainen chiq -tyylinen showroom, mutta kuitenkin… Muutimme kylän toiselta puolelta ihan ”keskustaan”, joka antoi mahdollisuuden saada koko firman toiminta samalle tontille. Hyppäämällä samaan kelkkaan House Of Horsesin kanssa on tuonut paljon uusia ulottuvuuksia molemmille firmoille!
Olimme Turun Kuninkuusraveissa heinäkuun lopulla ja se oli ihan ensimmäinen kerta omalta kohdaltani. Huikean hieno tapahtuma, johon saimme tutustua median edustajan roolissa. Pari kertaa meinasi ihan itku päästä, kun vanhat ravikuninkaat pääsivät esittäytymään vielä etusuoralla! Syksy oli todella kiireistä aikaa, uusien terveysongelmien pompsahdellessa pintaan… Akro palasi liisingistä, jonka seurauksena Rex lähti ”evakkoon” Palomaalle. Tein todella nopeasti päätöksen Akron laittamisesta myyntiin. Ruuna on ollut ehkä 3/4 siitä ajasta, kun se minun on ollut jonkun toisen ratsastettavana. Reliikki, joka turhana muistuttaa siitä, mitä minä olen joskus ollut… Joulukuun alussa Akrosta tehtiin kaupat ja ruuna suuntasi Imatralla. Sen osti tuttu ihminen ja tätä parempaa ratkaisua en olisi voinut toivoakaan! Yli neljön vuoden huopaaminen päättyi siis meidän osalta, mutta never say never ettemmekö kohtaisi joskus uudestaan. 🙂 Rex sentään pääsi takaisin.
”Osta meiltä, niin viemme vanhat pois…”
Selkeästi meillä on huonekaluliike Sotkan tyyliin periaate, että osta meiltä, niin viemme vanhat pois… Akron lähdettyä valloittamaan uusia sydämiä, meille tuli kaupan päällisenä kaksi ponieläintä. Heistä nuorempi, 3 -vuotias WPB -tamma Pikkiponi on kasvamassa Palomaalla. Pikkiponi on hyvin tietoinen omasta erinomaisuudestaan ja hänen ratsutus olisi tarkoitus tulevana keväänä aloittaa. Vanhempi jötikkä on 10 -vuotias eestinruuna, jota kutsumme Poniksi. Poni on meillä Ypäjällä ja tämä muumi on kaupan. Meillä ei juuri 140 cm junnuponille ole käyttöä. 🙂 Minä mittaan menestyksen ponien määrässä, en rahassa. Se tässä varmaan mättääkin… eikun. Ponien lisäksi uutena turpana, virallisena vierailevana tähtenä, meillä on suokkiruuna Viuhkis, joka tuli myyntivälitykseen. Ex-ravuriksi tuo treenin hyvinkin vakavasti ottava herra on parissa kuukaudessa omaksunut ratsun mallin. En yhtään ihmettele, vaikka ruuna nähtäisiinkin tulevaisuudessa sopivan ratsastajan kanssa 2- tai 3-tason kouluradoilla! Ostakee, ostakee…
 |
| Viuhkis ja Alex 29.12. |
 |
| Viuhkis ja Roosa 28.12. |
Mahtavaa vuoden vaihdetta ja olkoon vuosi 2017 myötämielinen!
Playsson.net palaa uusin kujein tammikuussa ja eiköhän me kohta pukata ilmoille ensi vuoden tapahtumakalenterikin… Ja muistakaa – paskan määrä on vakio, vain laatu vaihtelee.
Allekirjoittanut
