ERL Gala 14.1.17 @ Tallinn
 |
| Kuva: Celin’s Lightroom |
Joulun jälkeen on kyllä koomailtu oikein urakalla, jos katsoo blogien aktiivisuutta! Henkilökohtaisesti pidin loppuvuoden vähän ”lomaa”, eli en tehnyt töitä ihan koko päivää ja joka päivä… Viimeiset pari viikkoa on lähinnä suunniteltu Playsson.netin kevätkautta. Kaikkea hienoa taas luvassa, mutta se vaatii itsekultakin reipasta otetta niskasta. Melkein joudumme kohta erottamaan minut portaalista epäaktiivisuuden takia. 😀
Vahva kooma on siis syytä karistaa pian pois. Portaalin suhteen on saatu vihdoin korjattua mm. mobiiliversion skaalautuminen oikein. Nyt korjataan syötteitä niin, että tiimiblogit tulevat paremmin esille heti etusivulla. Artikkeli-ideoita kerätään ja aikatauluja järjestellään… Olemme saaneet lisäksi useita yhteistyötarjouksia, joihin koitetaan tarttua miten parhaaksi näemme. Kuten viime vuonnakin, Playsson.net on taas mukana HHF- ja Hevoset -messuilla.
Yhteistyökontakteista puheenollen, vuoden ensimmäiset karkelot olivat 14. tammikuuta Tallinnassa. Osallistuin Alexin ollessa työvuorossa Roosan kanssa Eestin Ratsastajainliiton gaalaan Swissôtel -hotellissa. Teemana oli ”klassiset elokuvatähdet”, mutta koska Charles Chaplin olisi helposti sekoitettu erääseen toiseen viiksekkääseen kaveriin, päätin vain hyötykäyttää hääpukuni pukeutuen wannabe 20-luvun tyyliin. Ruoka oli hyvää, juomapuoli pelasi ja hauskaa oli erityisesti nauraa omille jutuille. Ainoat suomalaiset vieraat ovat aina hieno lisä juhliin. ERL:n väki on aina yhtä lämminhenkisiä, joten vähemmästäkin on pakko vetää kelkkaa pois kotimaasta… Asenne muuttuu välittömästi, kun päästään tuolle puolelle.
Saadessani työkyvyttömyyslausunnon hevosalan fyysisiin duuneihin, päädyin opiskelemaan liiketaloutta. Jostain kumman syystä olen edennyt opinnoissani oikein hyvin. Maaliskuussa teen yhden näytön, syksyllä viimeiset kaksi ja sen jälkeen minun pitäisi valmistua merkonomiksi ennen joulua. Tutkintopapereita alkaa olla aika pino, mutta eikai se mitään haittaa… Se, että jauhan Virosta jatkuvasti saa ihmiset sanomaan, että ”mikset muuta sinne”. Hassu juttu, sillä sitä on hiljaisesti suunniteltu jo pari vuotta. Mitään pikaisia päätöksiä ei loppupelissä voi tehdä, kuin pakon edessä korkeintaan.
Olen harkinnut aiemmin, että haen Tallinnaan jatko-opiskelemaan kansainvälistä liiketaloutta joskus vuoden 2018 puolella. Useasti on myös ehdotettu firman siirtämistä Viron rekisteriin. Pelkästään alv:n ja muiden yrittäjien etuuksien puolesta se voisikin olla mahdollista. Toisin kuin Suomessa, Virossa yrittäjiä autetaan ja tuetaan. Alan olla niin pettynyt Suomen hallituksen toimiin, vaikken sen enempää politiikasta ymmärräkään. Tässä maassa ei kannata olla sairas eikä yrittäjä. Eikä näköjään mahdollisesti myöhemmin myöskään vanhan auton omistaja tai maaseudulla asuva. Eikä varsinkaan näiden kaikkien yhdistelmää, niinkuin minä satun onnekkaasti olemaan.
Toki joka maassa on omat mädät omenansa, mutta yksi syy harkita ”maasta pakoa” on suomalaiset hevosihmiset. Yhtään omaa sädekehää kiillottamatta täällä on kyllä harvinaisen eripuraista väkeä ja tuntuu, että liitto vain edesauttaa sitä säätämällä kaikenlaisissa kohuissa ja nostamalla maksuja. Jotenkin ei vaan ole minkäänlaista motivaatiota yrittää kehittää omaa toimintaansa, jos vastaanotto on aina kourallinen paskaa tai sisäpiirin kauppoja. Loppupelissä se on aivan sama, missä minä (nettiin pohjaavaa) firmaani pyöritän.
Mutta kuten sanottu, ei tämä niin yksinkertaista ole. Olemme juurtuneet Ypäjälle ja löytäneet kivan paikan asua sekä pitää hevosia. Tuskin tämä sirkus ihan hetkessä siirtyy Viroon – kuitenkin voisi aloittaa hakemalla sinne opiskelemaan. Ja vaikka pääsisikin kouluun, ei sinne tarvitse heti lopullisesti muuttaa. 🙂
Pohdin tätä. Palataan taas asiaan!
Allekirjoittanut
