Anna askeleen viedä.

Anna askeleen viedä.

Uusi vuosi, uudet kujeet ja voi perkele sanon minä.





Selkeästi olemme kaikki selvinneet vuoteen 2016 enemmän tai vähemmän kunnialla. Sen lisäksi, että hevosblogien trendeihin kuuluu joulukalenterit, myös vuosikatsaukset ovat suosittuja. Olen pitänyt sen linjan, etten kumpaakaan ole pahemmin harrastanut. Mennyt 365 tarjosi minulle paljon sisältöä elämään. Ne, jotka vähänkään meidän elämää ovat seuranneet, tietävät, että se sisältö on enimmäkseen ollut alamäkeä… 😀 Niinpä en nytkään tee mitään referaattia viime vuodesta.

Minä yritän olla niin positiivinen, kuin vain pystyn, mutta pikkuhiljaa olen todennut, että pessimisti ei pety. Siitä ei voi valittaa, ettenkö olisi yrittänyt. Pahin isku vasten kasvoja on ollut oman fysiikan ja samalla ratsastuskyvyn menettäminen. Se on tapahtunut vähän kerrallaan, en osaa enää oikeastaan kaivata aktiivista ratsastamista. Olen tyytyväinen, jos pystyn välillä hetken satulassa keikkumaan. Tytöt halusivat yksi päivä katsoa YouTubesta vanhoja hevosvideoita ja kyllähän se kuitenkin pahalta tuntuu, nähdä omia kisavideoita vajaan kymmenen vuoden takaa… Mutta kaikkea ei voi korjata.

En perusta uuden vuoden lupauksiin. Uusi vuosi on siitä hieno, että jokainen saa kuitenkin aina uuden mahdollisuuden. Tammikuussa alkaa monella uusi elämä, korkki kiinni ja kuntosalille! Puhuimme juuri Alexin kanssa, kuinka aiemmin blogini on täyttynyt ratsastuspäivityksistä ja valmennusvinkeistä. Voisin siis varovaisen lupauksen tehdä ja panostaa tänä vuonna enemmän ratsastus- ja valmennuspitoisiin teksteihin! Joulukuu oli pakko rauhoittaa valmentamisen suhteen, jotta saimme loppuvuoden tapahtumat kunnialla läpi ja joulu vietettyä rauhassa. Olen saanut uusia valmennettavia jo tässä vuoden alussa, joten heidänkin kanssaan alkaa työt tosissaan.

Meillä on Alexin töiden takia nyt asunto Ypäjällä ja toistaiseksi joudun ajamaan Ypiksen ja Hämeenkosken väliä osan viikosta. Minähän pystyn aika hyvin vaikuttamaan missä ja milloin teen omia hommiani. Tallillamme on kymmenen hevosta ja ymmärrettävästi sen hoitaminen on vaatinut koko perheen osallistumista silloin, kun en ole siellä. Ypäjä on ihanteellinen hevosalan töiden kannalta, mutta jatkuva reissaaminen väsyttää. Jotta voimme keskittyä kunnolla yhteen asiaan kerrallaan, joudumme tekemään uhrauksia. Kaikkeen ei vain aika ja raha riitä. Tällä hetkellä meidän ”ykköstykkejä” ovat Akro, Elmo ja Mauno. Talvi on pienellä maalaistallilla vaikea, sillä kenttä jäätyy, eikä pääse kunnolla ratsastamaan. Akrokin on ollut vähäisellä liikutuksella, vaikka sen kuuluisi olla täydessä treenissä tulevaa kautta varten. Jotain täytyy keksiä, jotta hevoset pääsevät liikkumaan ja tallin työt kevenevät…

Laitettuani Akrosta liisinki-ilmoituksen, olen saanut huimasti kyselyjä. Mikäli kaikki menee, kuten on suunniteltu, Akro ja Mauno muuttavat lähiaikoina tänne Ypäjän suunnalle. Akrolle olisi tyrkyllä paikka erään esteratsastajan ratsastettavana ja Maunolle ollaan varattu normaali tallipaikka Opiston läheltä. Mauno tarvitsisi vielä vuokraajan… Elmon ”kohtalo” onkin hankalampi, sillä se on kehittynyt huimasti ja alunperinkin se oli tarkoitus laittaa myöhemmin myyntiin. Elmo on sopinut Alexille aivan nappiin, mutta olen ollut pidempään sitä mieltä, että Alex tarvitsee isomman ja kokeneemman hevosen. Tästä onkin sitten aikamoinen perhekriisi saatu aikaiseksi useampaan otteeseen. 😀 Niin tai näin, Elmo on nyt kaupan ja sille on pari potentiaalista ostajaa ilmaantunut heti kättelyssä.

Faktahan on, että kun hevosia on näinkin monta, niiden kanssa joutuu tasapainoilemaan. Jos voisin, olisin pitänyt kaikki hevoset mitä minulla on ollut! Se, kuinka lopullista jokin on, ei voi tietää. Antaa askeleen viedä ja katsoa mitä tulee vastaan. Juuri nyt on pakko keskittyä töihin, sillä henkilökohtaisesti panostan täysillä Playsson.nettiin ja sen kevään tulevaan toimintaan. Töiden oheen olisi silti mahtavaa saada taas vähän effortia ratsastukseen ja blogi takaisin raiteilleen!

Uudesta elämästä puheen ollen, Playsson.net panostaa tammi-helmikuussa ratsastajan kuntoon! Julkaisemme piakkoin ratsastajan kuntohaasteen, pysy mukana… 

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Anna askeleen viedä.

  1. Mä niin tykkään tästä sun blogista. Kirjoitat rehellisesti, etkä kaunistele asioita liikaa. Olen aina luullut minun olevan ainut persaukinen harrastaja.

    1. Kiitos! Mitä sitä turhaa kakkaa jauhamaan. 🙂 Eiköhän kaikilla ole rahat nyt tiukilla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *