…ja kertomuksia siitä, miten kaikki menee (aina) joskus pieleen.
Takarivi vasemmalta; Sanna, Senni, Julia, Mirva (Chia de Gracia), Jenni, minä, Alex, Jesse ja Riina. Alarivi vasemmalta; Roosa, Susanna, Mira ja Sanna (Hevari). |
Istuntaklinikalla katsomokin joutui ”jumpalle”. |
Minulla on viimeiset puolitoista viikkoa menneet himpun verran reisille. Kerroin edellisessä postauksessa, kun olin paininut hevosen kanssa ja päässyt sen verukkeella ambulanssilla PHKK:aan. Minulle diagnosoitiin aivotärähdys ja pääsin kotiin tarkkailuun. Pari päivää sen jälkeen oli ihan ok, tosin päätä särki ja heikotti. Hevosihmiset tietävät, että tallihommathan tehdään, vaikka pää kainalossa… Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä sain noin kello 2.00 aikaan jonkinlaisen neuroperäisen kohtauksen, jota pelästyin todella pahasti! Olin yksin nukkumassa yläkerrassa meillä Palomaalla, Alex oli Ypäjällä. Onneksi porukat olivat kotona ja sain pyydettyä apua. Ambulanssi tuli taas, mutta konsultoituaan lääkäriä, jättivät taas kotiin tarkkailtavaksi. Missään vaiheessa ei kukaan edes ajatellut pään kuvaamista… Muutaman päivän ajan lepäsin, vaikka se olikin todella vaikeaa! Hommaa oli tekemättä vaikka kuinka, mutta en voinut katsella kannettavan näyttöä, ettei pää räjähtänyt. Roosa päivitti Playsson.netin somea, vastaili sähköposteihin ja muihin viesteihin mun sanelusta.
Olen halunnut jo monta päivää postata blogiini, mutta aina on tullut jotain. Toissapäivänä portaali aloitti automaattisen päivityksen ja siinä samalla hukkasi alkuperäisen blogisyötteen. Sain vihdoin syyn tehdä pitkään mietinnän alla olleen syötteen uusimisen ja siinä samassa koko portaalin etusivun. Lukuisia tunteja ja kirosanoja myöhemmin sivusto on nyt kevyempi, selkeämpi ja helpompi selata! Muutamia pikkujuttuja pitää vielä korjata… Playsson.netin portaalia oli alunperin kritisoitu sekavuudesta ja värimaailmasta. Värimaailma on sellainen, josta en halua luopua. Pitää olla omaperäinen ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Tulokkaiden on helppo kopioida jo tehtyjä ideoita ja muokata niitä paremmiksi. Se ei kuitenkaan tee siitä välttämättä menestyvää. Kuka tahansa voi laittaa kasaan blogitapaamisen ja saada kaupallista hyötyä sekä olemustaan esille, mutta jos sillä ei ole sen suurempaa merkitystä, on jossain menty pieleen. Joskus asiat vaan täytyy tehdä vaikean kautta ja meidän kohdalla alkaa näyttää siltä, että se on kannattanut. Ajatusmaailmana ”come together” on toimiva ja ottaa muut huomioon.
Murheenkryyni; portaalin syöte. |
Lauantaina 21.11. meillä oli tiimipalaveri Hevarin myymälässä, Heinolassa. Meitä oli reilu kymmenen henkeä paikalla sekä sen lisäksi Chia de Gracian Mirva, joka kertoi ensin omasta yritystoiminnastaan. Hevarin edustaja Sanna esitteli meille ensin varastomyymälän, joka oli enemmänkin hevosharrastajan ihmemaa, kuin mikä tahansa heppakauppa. Monttu auki tuulipukukansa vaelsi kahisten hyllyjen välissä. Minä normaaliin tapaani esitin kysymyksiä muidenkin puolesta. Kierroksen jälkeen pidimme varsinaisen palaverin kahvipöydän ääressä ja täytyy sanoa, että Hevari oli asettanut vieraanvaraisuuden riman korkealle! Oli vaikka mitä herkkuja tarjolla! Pöydän ympärillä ollessamme juttelimme portaalin asioista sekä kaikesta muustakin. Minulle tuli fiilis, että olimme oikeasti samalla aaltopituudella. Kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Mietin, että olemme kasanneet huippuhyvän porukan!
Se, miten blogit menevät joillekin ”tunteisiin”, on mystinen asia. Ihmiset riitelevät näkemyksistä ja mielipiteistä. Muiden ihmiset sanomisista ja tekemisistä. Mitä enemmän olen tekemisissä hevosbloggaajien kanssa, sitä enemmän huomaan, että suurin osa haluaa oikeasti luoda yhteistyölinkkejä. Meidän Blogiexpo -tiimi on loistava ja huumorintajuinen. Omien tiimibloggaajien lisäksi siinä on ”ulkopuolisiakin” bloggaajia auttamassa. Bloggaamisessa ei ole kyse siitä, oletko jossain portaalissa, tiimissä vai et, vaan siitä, että teemme yhdessä sitä, mistä pidämme. Viikonloppuna on viimeinen ”fyysinen” palaveri ja sitten ensi viikolla tehdään mm. somen kautta tarkennuksia ohjelmaan sekä sisältöön! Nyt on Instagramissa ja Facebookissa käynnissä pari kilpailua, kannattaa osallistua!
”Bloggaamisessa ei ole kyse siitä, oletko jossain portaalissa, tiimissä vai et, vaan siitä, että teemme yhdessä sitä, mistä pidämme.”
Sen verran kunnianhimoisia ollaan oltu, että Blogiexpon lisäksi työn alla on ollut toinenkin tapahtuma. Järjestimme viime sunnuntaina Aira Toivolan istuntaklinikan Aulangon Ratsastuskoululla, Hämeenlinnassa. Kuuden ratsukon lisäksi Aira opasti demoratsastajia ilman hevosia ja yleisökin sai osallistua. Lisäksi Senni toimi Allin kanssa varsinaisena demoratsukkona. Ratsastusryhmien päätteeksi etukäteen kombilipun varanneet katsojat pääsivät vielä Airan ohjaukseen Sappeen Ratsutilan ratsastussimulaattoriin! Se osoittautui yllättävän suosituksi, sillä viimeisinä varauspäivinä meillä oli jo jonotuslista mahdollisille peruutuspaikoille. Näillä näkymin Simo on myös ensi viikolla Blogiexpossa! 😉
Istuntaklinikka oli nyt Playsson.netin tiimin kolmas yleisölle tarkoitettu tapahtuma. Tämän kokoiset ja kaltaiset tapahtumat vaativat paljon effortia, eivätkä ole ihan läpihuutojuttu. En voi tarpeeksi korostaa toimivan tiimin osaa! Laskin, että esimerkiksi tuossa yhdessä tapahtumassa minulla oli kiinni aika sievoinen summa rahaa. Osa tietysti ns. sijoitusta lipputulojen ym. kautta, mutta alvit vievät yhden osa ja yritystoiminnassa pitäisi jäädä jotain viivan allekin… 😉
Tiimi kahvittelemassa Hevarilla. |
Joten me täällä Playsson.netin tiimissä olemme ehkä valehtelematta olleet aktiivisin taho, mitä tulee bloggaajien ja muiden hevosihmisten viihdyttämiseen eri tapahtumien kautta. Ja ehkä ihan pelkällä olemassa olollammekin. 😀 Minulta on useasti kysytty, mitä mieltä olen nykyisistä tai tulevista Playsson.netin kilpailijoista. Olen vastannut, etten oikeastaan ole kokenut kilpailutilannetta vastaavien sivustojen kesken. Me teemme hommia niin omalla tatsilla, ettei ole merkitystä mitä muut tekevät (tai jättävät tekemättä). Meille Blogiexpo on vuoden kohokohta, johon on panostettu pitkälti loppukesästä lähtien. Sen jälkeen pidetään huilitauko ja vietetään joulun pyhät rauhassa! Ensi vuodelle on jo kaikenlaista laitettu paperille ja isoin yllätys vielä tältä vuodelta on tulossa… 😉
Voi apua, miten vähän olen meidän hevoshommista kirjoitellut viime aikoina! Vuorokaudesta loppuu tunnit ja olemmekin aika niukasti käyneet ylipäätään missään hevosten kanssa. Vettä on satanut nyt viimeiset kolme viikkoa (vuotta), joten olemme taas joutuneet turvautumaan vuorotarhaukseen. Järven lähellä olevat mäkitarhat ovat aivan silkkaa liejupaskaa. Ylätarhat hieman paremmat. Meidän kenttä on vaatimaton, mutta aina ollut nopea kuivumaan. No eipä ole enää… Nyt sekään ei vedä enää tippaakaan vettä, karhea 3 mm hiekka on muuttunut joksikin aivan muuksi! Hepat siis enempi vähempi ”joululomalla” ja kevyemmällä treenillä. Todennäköisesti sijoitan osan hevosista talveksi muualle ratsastettavaksi.
Klinikasta, Blogiexposta ym. löytyy materiaalia portaalin sivuilta, enköhän saa tännekin jotain laitettua. 😉
P.S. Loppukevennys; tapahtui siis eilen, sarjassamme allekirjoittaneet ajoneuvot… Ajelin kohti Ypäjää, kun Hämeenlinnan jälkeen auto alkoi vinkua, kuten tuulettimenhihna joskus tekee. Jossain vaiheessa syttyi varoitusvalo ja akkuvalo ja ajovalot hävisi. Pitkillä näin jotenkuten tien. Sitten kuului oikealta edestä kolahdus ja jotain putosi tielle. Koneen lämmöt nousi tappiin ja lopulta hyydyttiin 10 -tielle n. 20 km ennen Forssaa.
No, ihana appiukko lähti apuun Turusta asti (isä oli myös valmiustilassa), mutta koska mikään ei mene meillä putkeen, siitä koslasta puhkesi rengas ja vararengasta ei ollut. Kello tässä vaiheessa lähemmäs klo 00.00. Odotin koirien kanssa kylmässä autossa tienposkessa miltei kaksi tuntia, ennen kuin pelastusjoukot saapuivat tyylikkäästi taksilla. Akkukin loppui surkeasta puhelimestani. Forssan kautta Ypäjälle ja taksiautoilijaa rahoitettu isolla summalla. Kello oli 1.00.
Tänään sitten katsellaan mitä tehdään… Tsekataan isän kanssa saako Saabia liikkeelle mihinkään. Tällä tuurilla kannattaisi jo laittaa lotto vetämään!
Mä niin tykkään tästä Teidän porukasta. Kaikki vaikuttaa semmosilta jalat maassa -tyypeiltä. Kaikki ovat tehneet kovaa työtä saavuttaakseen tämän hetkisen asemansa. Muutenkin kiva, kun portaali on kaikille tarkoitettu, eikä vain kultalusikka suussa syntyneille. Harmittaa oikein, kun en pääse expoon lähtemään, ensi kerralla sitten.
Vau, kiitos! Eiköhän ensi vuonna ole jo isompi expo… 😉