Puskautumisen käsikirja.

Puskautumisen käsikirja.

Puskat rytisten liikkeelle…



Nyt se on sitten varmaan tapahtunut. Se mitä olen aina pelännyt ja halveksinut. Nimittäin puskaratsastajaksi taantuminen! Selkävaivat vieneet viimeisetkin motivaation rippeet ja toivon hevosalalla työskentelemisestä. Piakkoin on mentävä lääkärille ja varattava aika magneettikuviin, jotta välilevy(tyrä)n tilanne selviää. Pari päivää sitten meni jalat alta hississä, ei niin mukava tunne… 
Akro on ollut ihan kesäterässä ja vastoin yleistä luonnettaan on tainnut tykätä ”lomailusta”. Sillä on onneksi pari vakiratsastajaa mennyt. Mutta itse puskautumisesta… Tänään oli selän osalta parempi päivä, joten sutvikkaasti satuloin pitkästä aikaa hevoseni ja kiipesin kyytiin. Jos en ole aikaisemmin maininnut, meillä on nyt uusi Kiefferin koulusatula, jossa on helpompi istua. Lämmin päivä ei houkutellut koulutreeneihin (ja minä kun aina ennen nautin hikituuppaamisesta), joten Alex ja Sulo lähti mukaan maastolenkille. Lönköteltiin käyntiä ja maisteltiin ruohoa. Akro oli rento ja minä nautin hetkestä, enkä paineistanut treenitilannetta. Olen siis vihdoin sinut sen kanssa, ettei minusta tule enää huippukilparatsastajaa. 😀

Toki harmittaa, että kallis kilpakäyttöön ostettu hevonen menee ”hukkaan”, mutta jos treenaan rauhassa, voidaan johonkin kisoihin päästä vielä. Tärkeintä on, että olen löytänyt elämäni hevosen, josta ei luovuta. Tallin tilanne on muutenkin nyt se, että lopetamme tuntitoiminnan kokonaan syksyyn mennessä. Osa hevosista myydään ja osa menee ylläpitoon. Syksyyn mennessä on aikaa päättää mitä minusta tulee isona. Ulkomaille lähtö kiinnostaa, toki jonkinlaisiin hevoshommiin. 
Ennen syksyä on vielä paljon ohjelmaa. En laita kisahanskoja lopullisesti naulaan, sillä olemme 31.5. menossa Hämeenlinnaan Alaspäälle Tuija Tuomisen kouluklinikalle. Odotan kovasti perustyöskentelyä! Meille tarjottiin vaativan tason luokkaan, mutta tyydyn kyllä helpompaankin. Ollaan vähän ruosteessa… Kesäkuun alussa ajattelin käydä Hämeenkosken omissa seurakisoissa ratsastamassa kangilla A-merkin ohjelman. Tällaisia mietteitä tällä kertaa!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Puskautumisen käsikirja.

  1. Saako sinua tulla moikkaamaan jos tunnistaa? Olen tulossa varmaankin katsomaan ja kuvaamaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *