Tarhailun puolesta.

Tarhailun puolesta.

…vähän, paljon vai ei ollenkaan?


Facebookissa kirvoittui mielenkiintoinen keskutelu hevosten tarhaamisesta. Niin sanottua luonnolliseen suuntaan hakevia ihmisiä otti päähän se, että hevoset eivät kuulemma tarhaile tarpeeksi (isommilla talleilla). Samoin suojat ja loimet on tyyliin suoraan helvetistä, noin karkeasti rajattuna. Minä sitten sellaista hieman maltillisempaa suuntaa pitävänä (eli käärin sokeriponini pumpuliin) totesin, että mielestäni jokainen tarhatkoon hevosiaan omalla tavallaan. Meillä esimerkiksi talvella hevoset ulkona klo 11-19. Syövät aamuruuat ja -heinät sisällä ja sitten menevät tarhaan. Kevättä kohden pidennetään tarhausaikaa ja kesällä ovat sitten 24/7 ulkona. VÄÄRIN TAAS. Lainatakseni erästä keskustelijaa; ”meidän tavat ei aina ole ne mitä hevoset tarvitsee”. Toki näinkin. Minäkin olisin kaikkein onnellisin ja tekisin paaaaljon vähemmän työtä, jos lykkäisin kaikki hevoseni sekaisin isoon pihattoon ja 10 hehtaarin laiduntarhahässäkkään. Mutta kun se ei nyt ole mahdollista, enkä niin tekisikään vaikka mahdollisuus olisikin. Moni vuorotyötä tekevä ihminen tarhaa hevosiaan kovinkin erilailla, eikä sen pitäisi olla toiselta pois. Miksi aina täytyy työntää lusikka toisen soppaan?

Määritteleekö sitten hevosen hinta sen tarhailumahdollisuuden? Hevosen hinnan ei pitäisi määrittää sen käyttöä, mutta kyllä se aikuisten oikeasti niin tekee. On eri asia pitää parin tonnin paksuturkkista suokkiputtea pihatossa, kuin yli 10 000 euron kilpahevosta. Tai näin ainakin minä näen asian. Voitte toki ehdottaa asiaa esim. GP-tason este- tai kouluratsastajille, että miten ois… Eikä saa käsittää väärin. Voisin aivan hyvin laittaa meidän pienet ja paksut ponit pihattoon, ne olisivat siellä varmasti onnellisia. Toisaalta voin kuvitella itseni sen parempipalkkaisen tädin saappaisiin, joka ostaa kalliilla hienon hevosen ja sijoittaa sen isolla budjetilla hienoon täysihoitotarhaan. Hän tuskin haluaa sen repivän jänteitään ensimmäiseen kantoon ja tulevan potkituksi laumassa. Kaikki riippuu hevosesta ja omistajan näkökulmasta. Hevonen ei ehkä elä ns. luonnollista hevosen elämää, mutta eipä se paremmastakaan tiedä. Lyhyt tarhailuaika tietysti lisää häiriökäyttäytymistä karsinassa (imppaus, kutominen, seinien potkiminen jne.), se on valitettava fakta.

Jos yhden ihmisen hevoset ovat onnellisia (ja mistä senkin tietää) aamuyöstä -20 asteen pakkasessa tarhassa säilöpaalinsa kanssa, niin sen pitäisi silti olla ok sille, joka on laittanut hevosensa kahden toppaloimen kanssa illalla karsinaan ja antanut yösuukon silkkiturvalle. Miksei siis ole ok toisinpäin? Euroopassa kilpahevosia ei juurikaan tarhata. Se on miltei vakikäytäntö huipputalleilla. Siellä ei riskeerata ison rahan hevosia sillä, että ne riekkuu tarhoissa itsensä rikki. Jälleen ei ehkä hevosen elämää, mutta näin se menee. Aina jaksetaan vedota siihen, että kyllä ne huippuravuritkin on yötä päivää parhaimmillaan tarhassa ja juoksevat silti rahaa. Tämän kuullessani mietin kovasti, että miksi muuten suurinosa ravitalleista on auki klo 6-16? Siellä tallin ovet suljetaan jo iltapäivällä tai hevosilla on ”koppipäivä” eli niitä ei tarhata ollenkaan. Miten ihmiset ymmärtäisivät, ettei se ole niin musta-valkoista ja lajikohtaista, kun puhutaan tarhauksesta. Poikkeuksia on suuntaan kuin toiseen. Samallalailla ratsastuskouluilla hevoset menevät aikaisin aamulla ulos, tallit siivotaan ja ne tulevat päivällä jo sisälle odottelemaan iltapäivällä saapuvia asiakkaita. Kyllä ne kaikki vähän aikaa tarhailevatkin hevoset ovat vielä hengissä, vaikkeivat yötä myöten siellä olekaan. Pakko lisätä vielä toinen lainaus ko. keskustelusta; ”kyllä ne erityssellissä olleet ihmisetkin sieltä hengissä selvii (kun ei keinoja tappaa itseään) ja masentuneessa apaattisuudessaan voivat näyttää ”tyytyväisiltäkin””. Tämä taitaa mennä jo hieman pitkälle?

Hevonen on onnellinen siellä, missä on kaverit, ruokaa ja vettä. Oli se sitten tarha, pihatto tai karsina. Kaikki on kiinni rutiineista ja omista tottumuksista hoitaa tallia. Meillä on ponit yhdessä metsään rakennetussa tarhassa, ei ongelmia. Eivät syö toistensa loimia tai potki toisiaan. Samaan aikaan toisaalla Akro tarhaili yksi ja onnistui riitautumaan naapuritarhan ponin kanssa niin, että takajalat olivat suikaleina. Eli ei se yksin tarhailu ja pyhä suojeleminenkaan aina onnistu… 😉

Yhteenveto. Tarhaa hevostasi miten huvittaa, älä välitä muista. Hevoset ovat yksilöitä ja sinä itse tiedät miten hevosesi suhtautuu eri tarhausmuotoihin. Loppupelissä täyshoitotalleilla niiden pitäjät vastaavat rutiineista. Hevonen ei kuole loimiin eikä suojiin. Niillä voi ehkäistä vakavammat vammat. Hevonen ei myöskään kuole ilman loimia ja suojia. Etenkin alkuperäisrodut kasvattaa ihan riittävän pörrötakin. Mutta hevonenkin osaa palella, väittivät ihmiset mitä tahansa. Pienissä tarhoissa ei saa tarpeeksi liikuntaa ja siitä seuraa usein jalka- ja lihasongelmia. Lisäksi energia voi joissain tapauksissa nousta päähän ja purkaantua väärällä tavalla. Riittävä monipuolinen tarha kasvattaa peruskuntoa, lihaksia ja koordinaatiota.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

8 thoughts on “Tarhailun puolesta.

  1. "Jälleen ei ehkä hevosen elämää, mutta näin se menee. "
    kehitysmaissa on ongelmia, mut hei, näin se menee:)
    eläimiä rääkätään, mut mitäs me sille mahdetaan kun, näin se vaan menee

    Siis pointti kommentissani on se, että jos kukaan ei tee mitään, ei mistään saada parempaa. En sano, että 24/7 pihattoelämä olisi jokaiselle hevoselle oikea ratkaisu, mutta sen sanon että jos hevonen rahallisen arvonsa vuoksi joutuu seisomaan kopissa jatkuvasti ja juurikin menettämään viimeisenkin kosketuksensa siihen hevosen elämään, on jokin pahasti pielessä. Ja niinhän se huippu-urheilussa onkin. Aina, mutta se ei tarkoita, etteikö asialle voisi yrittää tehdä jotain. Ei maailma muutu jos sitä ei muuteta.

    1. Tarhauksen puuttumista tai sen vähäisyyttä on huono verrata esim. pahimman luokan eläinrääkkäykseen. Maailmassa on monia asioita väärin, eikä niitä pysty hetkessä muuttamaan. Ymmärrän pointtisi ja hyvä pointti onkin. Silti meitä ihmisiä on niin paljon ja me kaikki ajattelemme erilailla. Toiset rahallisen menestymisen, toiset hyvinvoinnin kautta. Itse pitää miettiä mihin porukkaan kuuluu, jotta saa sitä muutosta aikaiseksi. 😉

    2. Lauralta erittäin hyvä kommentti! Eikä maailma ainakaan muutu, jos asioista ei voida edes keskustella – vaikka vähän tiukkaankin tyyliin. Eikä se, että jos toimintatapa x ei välttämättä täytä pahimman luokan eläinrääkkäyksen kriteereitä, tarkoita mielestäni myöskään sitä, etteikö sen eettisyyttä voisi kyseenalaistaa.

    3. Nimenomaan. Omistajien pitäisi itse tiedostaa tarhaamisen hyödyt ja vaatia sitä. Tallinpitäjät (puhun kokemuksesta) toimivat sen mukaan mikä on helpointi ja ajallisesti järkevintä, etenkin jos on paljon hevosia. Jaloillaan voi äänestää ja valita talleja, joissa kokopäivätarhaus on todellakin KOKO päivän. Mutta se tosiaan vaatii sen, että omistajan asenne muuttuu.

  2. Kyse ei ehkä olekaan siitä mihin hevonen tottuu, mikä on tallinomistajalle helpointa ja halvinta tai mihin ratkaisuun hevonen (joka on johonkin jontottunut) on esimmäisenä päivänä tyytyväinen. Hevonen on varsin sopeutuvainen eläin ja tapojensa orja ja se tottuu seisomaan vaikka päällään, ja siitä kun poiketaan niin varmasti nostaa metelin, MUTTA. Kyse onkin siitä mitkä on hevosen tarpeita. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittaa että hevonen Tarvitsee 16h päivässä aikaa ruuan etsimisee, eli käyskentelyyn pää alhaalla, vatsalaukussa jatkuvasti ruokaa. Se on sosiaalinen, fyysinen ja psyykkinen otus, jolla on tarpeet jotka tulisi täyttyä. Sosiaaliset tarpeet eivät täyty karsinan kaltereiden tai edes seinien yli haistelemalla. Hevonen tarvitsee fyysistä kontaktia toisen hevosen kanssa. Miksi se sitten ei osaa käyttäytyä muiden kanssa? Onko sille annettu mahdollisuus opetella asiaa tarpeeksi isossa tilassa, useamman hevosen kanssa? Hevonen ei viihdy ulkona? Onko sillä sielä kavereita, tekemistä (ruoan etsimistä)? Rallattaa itsensä rikki pihalla? No kai nyt, jos ei ole asiaa ikinä opetellut tai ulkona ei edelleenkään ole mitään tekemistä. Kyse ei ole siitä mihin hevonen on tai ei ole tottunut. Kyse on siitä mitä sen koko keho ja mieli tarvitsee. Kun kysyy maailman top hevosten hoidosta, siihen kuuluu valtava määrä liikettä päivittäin. Niitä joko kävelytetään tuntitolkulla tai tarhataan, ei mm tason liikkeitä säilytetä sisällä seisomalla.
    Hevosurheilun jutun lukisin kysyen: mitä hevosen keho tarvitsee? Jos ihmisen 60kg keho tarvitsee vähintään tunnin päivässä liikettä, jotta ei kiristä tai kolota, niin kuinka paljon 500kg mahtaa tarvita.

    1. Hyviä pointteja! Muistaakseni olit opiskeluaikoina kovinkin sitä mieltä, että koppipäivät on ravitalleilla ok… 😉

  3. Hyvä kirjoitus! Meillä on pihatossa edellisen kevään varsoja olleet usiamman vuoden ja niitä on vuosittain ollut 4-8 kpl.. Pakkasella yhtään harvemmin näkee sisällä.. Mutta syksyllä kaksi neideintä ei menneet ulos kuin häätämällä sinne, tätä siis jatkui yli kuukauden! Minusta tuntuisi aika huonolta idealta tarhatakaan mitään 10- 16h aikuisia, jotka eivät ulkona viihtyneet! Huom. eriasia ne jotka viihtyy! Asiat ei ole niin mustavalkoisia vaikka tuijotettaisi vain hevosten tarpeita ..yksilölliset erot on suuria jo pikkuvarsoilla joita ei ainakaan ole totutettu olemaan sisällä, koskapa olivat kesän laitumella ja tulivat sieltä pihattoon.. p.s pari vuotta sitten yksi orivarsa jousuttiin ottamaan pois laumasta, koska alkoi isotella tammoille ja ne ajoivat sen luonnollisesti "pois laumasta" > mitren tälläinen laitetaan laumaan?!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *