Mitä kuuluu, kukkuluuruu.

Mitä kuuluu, kukkuluuruu.

Meidän mäen toimintaa viime ajalta.


Ihan heti kärkeen; minä VIHAAN talvea! Kaikkein eniten talvessa inhoan palelemista. Vaikka kuinka pukisin päälleni, palelen. Sisällä, ulkona, joka paikassa. Hieno saksalainen farmari-ihmeeni Opel Vectra on kiukutellut pakkasesta, lohkolämmitin ei toimi kunnolla. Että wir lieben autos… Muuten on ollut ihan leppoisaa elämää. Talvi ja pakkaset eivät itsessään ole hevosalan yrittäjälle sitä sesonkiaikaa, mutta kuitenkin kiitettävästi on tullut valmennettua. Kotona ollut hiljaisempaa, mutta olen panostanut ulkopuolisiin valmennuksiin. Olen saanut useita uusia tuttavuuksia, niin valmennettavien kuin vuokraajienkin muodossa. Kiva, että ihmiset jaksavat panostaa näin talvikaudellakin! Tässä lainaus erään ratsastajan blogista:

”…olin lauantaina Penina Peltosen valmennuksessa ja pakko sanoa, että parasta opetusta mitä olen koskaan saanut! … Ja ei tarvitse edes miettiä aionko mennä jatkossa Peninan valmennuksiin, koska vastaus on itsestäänselvä: TODELLAKIN!”

On tullut siis ajeltua aika paljon. Muutamia kisoja olemme myös harkinneet, mutta koska treenaaminen on ollut minimaalista, jätetään ne suosiolla keväämmälle. Viime lauantaina olimme Voistiossa hevostarvikekirpparilla myymässä ja ostamassa (lähinnä ostamassa). Mukavasti oli väkeä paikalla, vaikkakin kova pakkanen verotti ja loppupelissä myyjät osti toisiltaan… Löytyihän sieltä kaikkea kivaa.

Olen jonkin verran itsekin ratsastellut, lähinnä tehty Akron kanssa perustöitä ympyrällä ja liinassa. Ruuna on saanut aika kivasti massaa Builder Mix -rehun ansiosta ja nyt massaa on saatu työstettyäkin! Akron viikot on aika kevyitä, liikuntaa n. joka toinen päivä minun tai Jennin toimesta. Olen ratsastanut silloin tällöin gramaaneilla, jotta saadaan jotain järkeä tasaiseen muotoon ja juoksutuksessa olen käyttänyt pessoajärjestelmää. (Enemmän pessoasta Jessen blogissa.) Helmikuussa ollaan sovittu Minna ”Blondi” Kemppaisen tunti maneesille, jonne tulossa muutakin porukkaa, mm. Alex ja joitain voistiolaisia. Saadaan vähän paukkua alkavalle kaudelle! Josko tänä kesänä onnistuisi sitä VaB:tä jatkamaan ja kokeilemaan vaikkapa vähän alue B-A:ta? Ajattelin helmikuussa uskaltautua Saara Auvisen istuntatunnilla, hän kun käy nyt pari kertaa kuussa pitämässä meillä tunteja. Meidän ratsukot saivat viimeksi kiitosta kehittymisestään, hyvä niin!

Koska harrastus on aina vaikeuttanut töitäni, otan nyt harrastuksekseni työn teon (raha toki suurena motivaationa). Hain huvikseni useampaan paikkaan osa-aikaiseksi työntekijäksi ja sainkin kutsun aika pian yhteen haastatteluun. Olin siellä n. 10 minuuttia ja sain tietää, että olen sopiva työhön. Minulla on siis ensimmäinen OIKEA työpaikka, siistiä sisätyötä vielä! Pari päivää haastattelusta sain kolme viikon työvuorot ja tänään hain työvaatteet sekä allekirjoitin työsopimuksen. Töitä ei ole kuin muutaman päivänä viikossa, mutta se on ihan sopiva – ehdin sitten valmentaa ja tehdä hevostöitäkin! Jaa mitä töitä sain? Olen naapurikunnan K-Marketissa kaupan tätinä! 😀 Kaupanalan koulutustahan minulla ei (vielä) ole, mutta muuten vahva asiakaspalvelutausta omalta alalta. Se vissiin sitten erotti minut muita hakijoista.

Minulla on muuten Latviassa muutamia hevosia myynnissä, mikäli joku etsii ratsua tulevalle kaudelle. Suurin osa on hyvässä iässä olevia latvialaisia puoliverisiä (jotka 98 %:sti luonteeltaan superhyviä!). Jos kiinnostaa, niin kerron lisää, myynti-ilmoitus löytyy myös hevostalli.netistä otsikolla ”HEVOSIA LATVIASSA”. Muutenkin meillä on yksi tallipaikka vielä vapaana, jos jollakin tarvetta ratsutukselle tai myyntivälitykselle. Olen kovasti yrittänyt keksiä, minkä tyyppistä työtä siihen ottaisin…

Mutta tällaista tänne… Loppuun omistajan tekemä video ratsutettavastani, minä selässä kohdasta 1:17 eteenpäin. Ja hei, olisko videopostaus mitenkään toiveissa kellään…?!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *