Haastattelu osa 4.

Haastattelu osa 4.

Blogini viides vuosi starttaa!!

Haastattelusarja jatkuu, uuden vuoden kunniaksi ”erikoisvieraana” monellekin tuttu bloggaaja Kaktu Kuparinen. Tulossa lisää ulkomaalaisten ratsastajien haastatteluja! Tammikuuhun mahtuu myös uusia asiapostauksia, pysykää kartalla! 🙂

Kuka olet ja mistä tulet?
– Kaktu Kuparinen, 26 vuotta ja asun Vantaalla.

Kilpailetko ja millä tasolla?
– En kilpaile aktiivisesti. Silloin tällöin saatan käydä seura tai harjoituskisoissa mielenvirkistykseksi,
mutta varsinaiset tavoitteeni ovat muualla kuin kilpailuissa.

Miksi koulu/este/kenttäratsastus?
Esteet. Korkeimmillaan olemme Futuran kanssa kilpailleet rataesteillä seuramestaruuksissa 100cm sijoittuen.

Millaisia hevosia sinulla on?
– Amerikkalais-ranskalainen lämminverinen nimeltä Future’s Hope eli Futura, joka on syntynyt vuonna 1999, eli täyttää ensi vuonna 15-vuotta. Futura on entinen ravuri, jonka ostin vahingossa 5,5 vuotta sitten ja koulutin itse ratsuksi.

Milloin ja miksi aloitit ratsastuksen?
– Aloitin ratsastuksen vuonna 1995 Poni-Haassa. Olin aina pitänyt eläimistä ja yksi parhaista kavereistani oli juuri
aloittanut ratsastuksen, joten luonnollisesti itsekin kiinnostuin lajista.

Millainen on normaali päiväsi hevosten kanssa?
– Ei oikeastaan ole normaalia päivää, koska jokainen päivä on erilainen. Liikutan Futuran lähes päivittäin, eikä sillä ole joka
viikko varsinaista vapaapäivää. Rennompia päiviä (kevyt ratsastus, maastoilu tai maastakäsittely) on yleensä
2-4 kertaa viikossa ja loput päivät sisältävät esimerkiksi rankempia koulutreenejä tai hyppäämistä. Pyrin
hyppäämään kerran tai kaksi viikossa, mutta usein hyppääminen jää paljon vähemmälle, koska en turvallisuussyistä hyppää
koskaan yksin. Rankempien päivien jälkeen Futuralla on aina rennompi päivä, mutta ei koskaan vapaata suoraan raskaamman
treenin jälkeen.

Yleensä tallille mentyäni laitan heti ruoat valmiiksi, ettei se unohdu. Sen jälkeen haen Futuran tarhasta ja pesen jalat jos
se on tarpeellista. Sitten on vuorossa harjaus ja kuntoon laitto. Samalla tarkistan että kaikki on hevosella silmämääräisesti
ok, ei ole ylimääräisiä turvotuksia, tms. Lähden ratsastamaan ja esimerkiksi perus koulutreeni kestää meillä lähes aina
alle tunnin alku ja loppukäynteineen. Lopetan aina siihen, että hevonen tuntuu hyvältä. Jos joku asia on ollut vaikea saada läpi,
saatan kiitokseksi hypätä alas selästä heti kun se onnistuu, jätän loppuravitkin väliin ja kävelytän kunnolla. Yleensä kuitenkin
verryttelen vähän pidemmällä ohjalla aluksi ja lopuksi ravissa. Loppukäyntien jälkeen vien Futuran talliin. Jos ilta alkaa jo hämärtyä,
se saa jäädä sisään, mutta päivällä vien sen takaisin tarhaan. Kylmänä vuodenaikana tarjoan Futuralle aina liikutuksen jälkeen
ämpärillisen lämmintä melassivettä, koska kylmällä säällä hevoset juovat aina vähemmän ja siksi talvella juottaminen on tärkeää.

Mikä on vaikeinta ratsastuksessa?
– Vaikeinta ratsastuksessa on ehdottomasti pinttyneiden istuntavirheiden korjaaminen.

Paras hetki hevosten kanssa?
– Parasta hevosten kanssa on se, kun huomaa rakentaneensa oman hevosensa kanssa
ainutlaatuisen ystävyyssuhteen. Ratsastaessa on parasta, jos huomaa että hevonen oikeasti tykkää siitä mitä teemme ja
suorittaa mielellään pyytämäni asiat.

 Onko sinulla hyviä ohjeita nuorille ratsastajille?
– Muistakaa tippua säännöllisesti ja menkää aina takaisin selkään ennen kuin edes tajuatte mitä tapahtui (paitsi jos pää on irti).
Kun tippuu säännöllisesti, tippumista ei ala pelätä ja oppii tippumaan oikein. Itse olen tippunut paljon ja nykyään tipun lähes aina
jaloilleni.

Kuinka pysyt motivoituneena?
– Paras motivaattorini on Futura, koska se on paras ystäväni. Tallille on aina kiva mennä, kun hevosen kanssa on hyvä suhde
ja mukava viettää aikaa, vaikka sää olisi kurja tai ratsastus ei menisi aina ihan putkeen. Kun ottaa sen asenteen, että
hevonen on ystävä ja elämänkumppani, motivaatio ei ihan tuosta vain pääse katoamaan.

Tutustu Kaktun blogiin > http://kaktujafutura.blogspot.fi/

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *