Haastattelu osa 1.

Haastattelu osa 1.

Interview part 1.


Keksin ottaa blogiini haastateltavaksi puolituttuja, ulkomaalaisia ratsastajia.Tässä ensimmäisessä osassa kysymyksiin vastaa saksalainen kilparatsastaja ja hevosbloggaaja Harriet Jensen. Seuraavissa osissa mukana mm. virolaisia, latvialaisia ja ruotsalaisia ratsastajia!

Kuka olet ja mistä tulet? / Who are you and where are you from? 
– My name is Harriet Jensen, I run the biggest personal equestrian sports blog in
Germany and am half norwegian and half german. I am 22 years old and own two
horses. / Olen Harriet Jensen ja pidän Saksan suurinta henkilökohtaista hevosurheilublogia. Olen puoliksi norjalainen, puoliksi saksalainen. Olen 22 -vuotta vanha ja omistan kaksi hevosta.

Kilpailetko ja millä tasolla? / Do you compete and in what level?
– I compete at level A and L, both in jumping and in dressage (A is 100-110 cm
and L is 110-120 cm). 2014 I plan to start competing in jumping level M*, which
is about 120-130 cm and hopefully also M**, which is 130-140 cm.  / Kilpailen A ja L -tasoilla sekä esteillä että kouluratsastuksessa. Aion startata esteillä M* -tasolla kaudella 2014 (120-130 cm) ja toivottavasti myös M** -tasolla (130-140 cm).

Miksi koulu/este/kenttäratsastus? / Why dressage/show jumping/eventing?
– I love riding dressage and jumping, but my heart definitely beats for show
jumping, because I love the adrenaline rush and how my horses are always doing
their best while jumping. / Rakastan koulua ja esteitä, mutta sydämeni lyö ehdottomasti esteratsastukselle, koska rakastan adrenaliiniryöppyä ja kuinka hevoseni tekevät aina parhaansa hypätessään.

Millaisia hevosia sinulla on? / What kind of horses do you have?
– I own a seven year old Holsteiner mare called Wonne and a five year old
Holsteiner gelding called Caesarion, both are jumping horses, although Caesarion
is also doing very well in dressage tests. / Omistan 7-vuotiaan holsteinertamman nimeltä Wonne ja 5-vuotiaan holsteinerruuna Caesarion. Molemmat ovat estehevosia, kuitenkin Caesarion on myös suorittanut erittäin hyvin kouluohjelmia.

Milloin ja miksi aloitit ratsastuksen? / When and why did you start to ride?
– The first time I was on a horse was when I was about three years old, when I was
living in Argentina. But I first started riding lessons when I was nine years
old while I was living in Copenhagen. In Copenhagen I also got my first pony. I
don’t remember a day where I didn’t dream of becoming a rider. I never cared if
I would be a famous rider or just a ”normal” rider – all I wanted to do was ride
horses, ever since I was a baby. / Ensimmäisen kerran olin hevosen selässä ollessani 3-vuotias. Asuimme silloin Argentiinassa. Aloitin ratsastustunnit 9-vuotiaana asuessamme Kööpenhaminassa. Silloin sain myös ensimmäisen ponini. En muista, että olisi ollut päivää etten olisi haaveillut ratsastajaksi tulemisesta. En välittänyt tuleeko minusta kuuluisa ratsastaja vai vaan ”normaali” ratsastaja – olen vain pienestä pitäen halunnut ratsastaa.


Millainen on normaali päiväsi hevosten kanssa? / Telll me about your normal day with horses.
– I don’t have a routine, I am taking one day at a time and making the best of
each situation. I am not training every day with my horses, they have a lot of
”days off” because I believe that training too much isn’t good for the horses.
But usually they have 2 free days a week and once or twice a week jumping
training and the other days I’m riding them dressage or outside in the woods,
depending on weather and other factors. / Minulla ei ole rutiinia, otan päivän kerrallaan ja teen parhaani joka tilanteessa. En treenaa hevosiani joka päivä, niillä on paljon vapaapäiviä. Uskon, että liika treenaus ei ole hyväksi hevosille. Yleensä niillä on kaksi vapaapäivää viikossa ja 1-2 kertaa viikossa hyppytreenit. Muina päivinä menemme koulua tai maastossa, riippuen kelistä ja muista asioista.

Mikä on vaikeinta ratsastuksessa? / What is the most difficult thing with riding?
– I believe that understanding your horse is quite tricky, because horses can’t
speak and therefore aren’t able to tell you if something is hurting them and if
something hurts, what hurts. I find it difficult to tell if my horse simply has
a bad day or feels pain somewhere and that’s why I usually am really careful
when my horses behave differently.  / Uskon, että hevosten ymmärtäminen on aika konstikasta, sillä hevoset eivät osaa puhua ja eivät siksi kykene kertomaan jos, niitä sattuu ja mikäli sattuu niin miksi. Minusta on myös vaikea sanoa onko hevosellani huono päivä vai onko se kipeä jostain ja siksi olen yleensä todella varovainen, jos hevoseni käyttäytyvät oudosti.

Paras hetki hevosten kanssa? / Best moment with horses?
– I love every moment with my horses, even the bad ones, because they teach me a
lot and let me love the good days even more. / Rakastan jokaista hetkeä hevosteni kanssa, jopa niitä huonoja, sillä ne opettavat paljon ja siksi rakastan hyviä päiviä vielä enemmän.

Onko sinulla hyviä ohjeita nuorille ratsastajille? / Do you have any good advice for young riders?
– Never give up or stop believing in your dreams, no matter what anybody else
says and never let anybody bring you down. Follow your dreams, goals and be
patient. Some things take their time. / Älä koskaan anna periksi tai lopeta uskomasta unelmiisi, välittämättä siitä mitä muut sanovat. Älä anna kenenkään masentaa sinua. Seuraa unelmiasi, tavoitteitasi ja ole kärsivällinen. Jotkut asiat vievät aikaa.

Kuinka pysyt motivoituneena? / How do you keep yourself motivated?
– My secret is that I am madly in love with what I am doing and am very passionate
about this sport. I’ve always dreamt of doing what I am doing and I guess that’s
the reason why I never feel like quitting. Of course I know moments when I feel
like nothing goes right, but these moments are still moments where I learn a lot
and therefore they are also necessary to keep me motivated. / Salaisuuteni on, että olen hullunlailla rakastunut siihen mitä teen ja suhtaudun erittäin intohimoisesti tähän lajiin. Olen aina haaveillut siitä mitä teen ja se on varmasti syy siihen miksi en koskaan tunne luovuttamisen tarvetta. Tottakai tiedän hetkiä, jolloin tuntuu ettei mikään mene kohdalleen, mutta ne hetket ovat silti niitä hetkiä jolloin opin paljon ja siksi ne ovat myös tarpeen, jotta pysyn motivoituneena.

Tutustu Harrietin blogiin > www.harriet-jensen.de (englanniksi / saksaksi).

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

3 thoughts on “Haastattelu osa 1.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *