Kaikenkaikkiaan blogini 500. postaus!
Moni ratsastaja painii saman ongelman kanssa; treenattava hevonen on joko kotipihassa tai täysihoitotallilla, mutta ratsastus tapahtuu yleensä yksin. Kukaan ei siis katso ”sillä silmällä” tai neuvo. Valmennuksissa käyminen on monelle ratsastajalle harvinaista herkkua, ei puhettakaan viikottaisesta valmentajasta. Motivaation lisäksi myös oma ratsastustaito kärsii ja alkaa toistaa omia ”nimikko” virheitään, joita on pidemmän päälle vaikeampi ja vaikeampi korjata. Mikä on valmentajan merkitys?
Valmentajan suurin tehtävä on kehittää itselleen ”virhesilmä” niin, että hän pystyy näkemään virheisiin johtaneet syyt eikä vain niiden seurauksia. Kun ratsukolle syntyy ongelmia, valmentajan tehtävä on löytää taustalla olevat syyt ja paneutua niihin. On tärkeää, että valmentaja osaa suunnitella harjoituksia niin, että ratsukkoa (ratsastaja ja hevonen) oppivat ilman suurempia ongelmia suorittamaan ne. Harjoitus tulisi pilkkoa useampaan osaan, jotta yksittäiset osat toimisivat ensin. Tätä tehdään muissa lajeissa, mutta ei useimmiten ratsastuksessa.
Oppimista helpottaakseen valmentaja voi käyttää mielikuvia apunaan. Aivot tunnistavat jo tällaisia kuvia eli refleksinomaisia valmiuksia. Esimerkiksi ryhdin korjauksessa voi kuvitella, että joku vetää kypärän nupista ylöspäin. Mielikuvien lisäksi myös iskulauseet toimivat. Jos ratsastajalle on tarkasti aiemmin selitetty vaikkapa käden virheellinen asento, riittää, että valmentaja sanoo vain ”kädet”. Ratsastajan ja valmentajan välisessä suhteessa on tärkeää, että ratsastaja luottaa valmentajaansa ja tämän taitoihin. Jos valmentajaan ei luota 100 %, hän ei myöskään yritä korjata virheitään täysillä. Silloin oppiminen kestää entistä kauemmin. Valmentajan tulee ottaa huomioon, että ratsastaja kykenee korjaamaan vain yhden oleellisen asian kerrallaan. Näin aivot toimivat.
Yhtä merkitsevää on myös eri valmentajien väliset suhteen ovat keskenään hyvät. Liian usein ollaan kateellisia ja happamia, jos ratsastaja menee toisen valmentajan tunnille. Minusta on henkilökohtaisesti hienoa, että oppilaani käyvät muiden kursseilla ja valmennustunneilla! He saavat uusia vaikutteita ja jos pääsen seuraamaan tuntia, näen miten tuttu ratsukko toimii toisten ohjeilla. Tunnin jälkeen saatan kysellä, miten jatkan kotona.
Tekstin ja referaatin lähde, oman tekstin tuki: Kyra ja ratsastuksen taito.
Allekirjoittanut
Kivoja pointteja. Itse en tosiaan ymmärrä juurituota, että eri valmentajien välillä ollaan happamisa toisille, jos oma valmennettava käy muun tunneilla. Mun mielestä nimenomaan pitää käydä muidenkin tunneilla edes joksus, jotta saa uusia näkökulmia. Ei varmana ole vain yhtä oikeaa tietä, joten eri valmentajat voi avartaa uusia näkökulmia. 🙂
Ihan kuin se olisi valmentajalta pois, jos valmennettava käväisee jonkun muunkin tunnilla. Tarkoituksena on kuitenkin ratsukon eteneminen, eikä yhden ja saman valmentajan rahoittaminen
Toinen, mikä liittyy tähän samaan on se, ettei joillakin talleilla saa hankkia "omaa" valmentajaa, vaan pitää käyttää juuri sitä samaa tätiä, mikä sinne tallille on siunaantunut tai pyöritää ko. tallia… 😛