Lupaavaa.

Lupaavaa.

HäkRan koulukilpailut tänään 7.9.

Luottavaisin mielin lähdin kilpailemaan aamusella kylän seurakoulukilpailuihin. Olimme Akron kanssa ilmoittautuneet HeA:1 2009 -ohjelmaan, joka taas meille uusi pinnistys alku- ja lopputervehdysten puitteissa (laukassa sisään). Marko takaraivossa aloitin verkkaamisen ja hevonen tuntui hyvältä alusta lähtien. Starttasin luokan ja kisojen ensimmäisenä.

Radalla odottaessani alkoi jännittää hirveästi, kertasin vielä päässäni ohjelman ja unohdin sen kaksi kertaa. 😀 Vihellyksen jälkeen jännitys katosi ja ajattelin päässäni, että nyt tsemppaan ja kerrankin ratsastan ajatuksella! Ja paskat – kolme ensimmäistä kohtaa meni keskittyen, loppurata ei niinkään… Yksi tahtirikko ensimmäisessä keskiravissa ja toinen harmittava rikko vastalaukassa. Vaihtoi juuri ennen siirtymistä etupäällä. Alkuun en ollut tyytyväinen, mutta kuullessani pisteet, tuli parempi fiilis. Voittaja sai 59 % (aika tiukka skaala) ja meille 57,5 %, 5. sija. Muun muassa istunnasta 7 ja pohkeenväistöistä 7. Semi-hyvä me! Millä kirveellä saisin keskityttyä ohjelman loppuun asti, ilman ”hälläväliä” asennetta?! Noh, tästä jatketaan taas… Positiivista oli, että tällä kertaa muoto oli tasainen ja siirtymät hyviä.

Janita & Vespa starttasivat ruunan tokat kisat, C-merkki. Paljon hyvää palautetta, vaikka Vespa unohtikin miten laukataan… Kuitenkin 52 % eli onneksi hyväksytty. Enemmän vain töitä laukan suhteen! Ennen jo nosto oli vaikea, pitäisi vaan saada se nyt pyörimään. Lisäksi Jannu henkisesti kehittynyt, ei enää jaksa masentua pienistä. Se on jo askel ammattimaisuutta kohtaan!

Tässä vielä rata kahdessa osaa. Pahoittelen heiluvaa kuvaa, Alex videoi ja kuvasi kameralla samaan aikaan… 😀

P.S. Tässä kisapaikkojen sankari; Depressio-Mies! 😉

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Lupaavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *