Kuka saa ratsuttaa?

Kuka saa ratsuttaa?

Mielipide nyt puhuttavaan aiheeseen.

Kävinpä eräänä päivänä vahingossa vierailemassa pitkästä aikaa eräällä vihreällä foorumilla. Siellä suureksi keskustelun aiheeksi oli noussut ratsuttajat; kuka on paras, kuka voi kutsua itseään ratsuttajaksi ja millä perustein?

Faktahan on, että Suomessa ei tarvitse olla ratsuttajan ammattitutkintoa, kutsuaksesi itseäsi ratsuttajaksi. Sama koskee esimerkiksi kengittäjää. Kengittäjä ja kengitysseppä ovat kaksi eri asiaa. Suurimmalla osalla suomalaisista ammatikseen hevosia ratsuttavista ihmisistä ei ole ratsuttajan ammattitutkintoa, ei edes kaikilla ”huippunimillä”. Ypäjällä voi opiskella ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta, eli ratsuvalmennusta, hevosvalmentajan nimikkeellä. Pääsyvaatimuksena on (suora lainaus Hevosopiston sivuilta) ”vähintään 20 vuoden ikä ja alan työkokemus. Opiskelijalla pitää olla alan työpaikka myös koulutuksen aikana. Lisäksi opiskelijalta edellytetään vähintään vaativa B -tason ratsastustaitoa ja vaativa B – vaativa A -tason kurssihevosta (kilpailunäytöt)”. Tätä koulutusta kutsutaan sivuilla myös ratsuttajan nimellä. Lisäksi löytyy hevostenhoitajan koulutuksesta suuntautumisvaihtoehtona ratsuhevosen peruskoulutus, aikaisemmin mennyt ilmeisesti remonttiratsastajalinjana. Ulkomailla voi mahdollisesti kouluttautua työssäoppimalla jonkinlaiseksi ratsuttajaksi, Suomessa se ei toistaiseksi onnistu. Joskus muinoin oli mahdollista opiskella ratsuttajaksi oppisopimuksella.

Ratsuttajaksi voi mielestäni kutsua itseään kuka tahansa koko tai osa-aikaisesti työkseen hevosia ratsukouluttava ihminen, mutta omalta kohdaltani rajaan heti nimikkeen amatööriratsuttajaksi. Vain henkilö, jolla on ratsuttamisesta tutkintopaperit tai vankka todiste taidoistaan (kuten liuta kisoissa menestyneitä hevosia) voi kutsua itseään hyvällä omallatunnolla AMMATTIratsuttajaksi. ”Hyvän” tai ”parhaan” ratsuttajan määrittelee kukin hevosenomistaja itse. Jos joku toimii jonkun hevosen kanssa, se ei välttämättä toimi toisella. Yleensä ratsuttajalle tulee tietty määre, jonka perusteella hän ottaa hevosia ratsuttavaksi. Mitä osaavampi ja menestyneempi ratsuttaja, sitä parempia hevosia hän varmasti allensa saa!

Palataan taaksepäin – miten määrittelen itseni amatööriratsuttajaksi? En ole alunperin tuputtanut ratsastuspalvelujani kenellekään. Minulla ei ole ammattitutkintoa, mutta tähtään siihen. Mutta ensin tarvitaan aikaa, vaivaa, rahaa ja lisää taitoa. Aloitin omien ponien kanssa 13-14 -vuotiaana ja kun eräät henkilöt bongasivat minut niitä ilmeisesti hyvin liikuttamasta, minua pyydettiin ratsastamaan myös muiden hevosia. Ilmaiseksi tietysti. Ennen sitä ratsastin ratsastuskoulussa aina kiukkuisilla tai vähemmän osaavilla poneilla, koska sain ne jostain syystä toimimaan. En ole koskaan mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Vaikeat ja hankalat hevoset ovat opettaneet eniten. Kun saimme oman tallin v. 2005 alkoi hevosmäärä kasvaa. Ensin oli uppiniskaisia ylläpitoponeja ja sen jälkeen sain ratsastettavaksi puoliveriruunan, jonka kanssa pääsin eteenpäin. Jossain vaiheessa taisin aloittaa ”tarvitsetko ratsutusapua” -mainokset ihmisten kehoituksesta ja niin ratsutettavia hevosia alkoi tulla tasaisesti… Taidot karttuu tekemällä ja virheistä oppii. Tulee se oma metodi, jolla etenee kerta toisensa jälkeen. Hevosten kanssa on aina päästy tavoitteisiin. Mukavaa oli myös saada vastuuta vieraalla tallilla, tehdessäni viikon ratsutuskeikan Virossa viime kesänä. Sitäkin kautta lisää kokemusta, kiitos!

Ammattiratsuttajat siis ratsastavat niitä ”parempia” hevosia ja heillä riittää jonoa. Minun määreeni ratsutettavien suhteen ovat ne ylijäämähevoset. Eli vähemmän kalliit, normaalit harrastehevoset sekä -ponit tai helpon tason kilpahevoset. Siihen tunnen, että taitoni riittävät nyt. Ratsastamaan sisään ja jatkokouluttamaan 3-4 vuotiaat ja parantamaan vanhempien hevosten perusratsastettavuutta. Tarvittaessa kilpailutan matalalla tasolla. Koska tallini on pieni ja opetushevosetkin tarvitsevat paikkansa, en ota ratsutukseen kerrallaan kuin 2-4 hevosta. Siinä on työtä jo ihan tarpeeksi. Yleensä, kuten nytkin, on paikoille noin puolen vuoden jono. Enää ei pahemmin tarvitse mainostella, viidakkorumpu toimii parhaiten.

Hyvä ratsuttaja on maltillinen, johdonmukainen ja siisti ratsastaja. Hänellä täytyy olla hallussa oma istunta ja kehonhallinta sekä ehdottomasti vähintään perustaidot. Hevosta ei viedä eteenpäin, jos ei tiedä miten selässä istuu ja mitä apuja pitäisi käyttää! Kilpailukokemus ei vielä kerro kaikkea. Toki, jos ei edes selvitä raviohjelmaa tai Helppoa C:tä, mutta rumasti ratsastettu Vaativa A:kaan ei korvaa siltikään huolellista kotiratsastajaa. Kannattaa miettiä, minkälaista ratsuttajaa hevosellensa tarvitsee. Kuinka pitkäksi aikaa? Minkä hintaista? Mitkä ovat tavoitteet hevosen kohdalla? Myös ratsutukseen jonottavien listan pituus kertoo paljon! Koska paikka vapautuu? Hevostalli.net ei ole se ainoa oikea paikka kysellä kokemuksia. Sitä kautta jokainen ratsuttaja on vähintäänkin hevosrääkkääjä, sahaa, potkii ja repii. Vieraile nettisivuilla (etsi sieltä ratsutettujen lista!), kysele aikaisemmilta ratsutettavien omistajilta, käy kylässä, tarkkaile kilpailuissa ja valmennuksissa. YouTube on mainio keksintö! Sieltä löytää hyvin videoita vaikka ratsastajan nimellä.

Lopuksi vielä asiansa osaavien oikeiden ratsuttajien nettisivuja:

http://www.annakarkkainen.fi

http://www.facebook.com/pages/Tmi-Maarit-Keskitalo/188172714534988

http://www.boe.fi/fi/stella/

Googlatkaa vielä Salla Varenti ja Siiri Kyrö.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Kuka saa ratsuttaa?

  1. Hyvä teksti! Pakko kommentoida, sattuneesta syystä. Itsekin olen löytänyt suurimman osan "ratsutettavista" puskaradion kautta ja tärkeintähän on, että omistajat ovat olleet tyytyväisiä ja että työni on vastannut odotuksia. Mutta ratsuttajaksi en silti menisi itseäni kutsumaan. Sinä kyllä mielestäni voisit jo kutsua itseäsi ratsuttajaksi 😀 Mutta kaikki on suhteellista ja helpointa on olla vaatimaton ja pysyä piilossa, koska muuten leijonat heräävät. 😀

  2. Niinhän se on. Olit hyvä tai huono, aina saa jostain suunnalta paskaa niskaan – syystä tai toisesta. Ja jos joku kehuu, se on varmasti ollut allekirjoittanut itse! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *